Japani on viime aikoina vahvistanut aktiivisesti puolustus- ja turvallisuusyhteistyöverkostoaan. Uuden yhteistyön taustalla kummittelee voimistuva Kiina.
Japanin pääministeri Fumio Kishida vieraili Lontoossa tammikuussa allekirjoittamassa historialliseksi kutsutun sopimuksen, jonka on määrä kiihdyttää Japanin ja Britannian puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä mahdollistamalla esimerkiksi vastavuoroisen sotilastukikohtien käytön ja vaativampien sotaharjoitusten järjestämisen.
Tammikuussa Kishida ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden lupasivat Valkoisessa talossa vahvistaa liittoumaansa ja luoda tehokkaan sotilaallisen vastavoiman alati vahvemmalle ja määrätietoisemmalle Kiinalle. Helmikuussa puolestaan ennakoitiin Japanin, Filippiinien ja Yhdysvaltain välistä puolustussopimusta.
Viime vuonna Japani vahvisti puolustus- ja turvallisuusyhteistyötään Australian, Intian ja Uuden Seelannin kanssa. Australian kanssa solmittu vastavuoroisen käytön sopimus on jatkoa yhteistyölle, joka on tiivistynyt etenkin sen jälkeen, kun Japanin ja Korean yhteistyö hankaloitui historiallisista syistä, kertoo Japanin valtiollisen puolustustutkimuslaitoksen (NIDS) vanhempi tutkija Tomohiko Satake.
Japanin ja Korean erimielisyydet juontavat juurensa toisen maailmansodan tapahtumiin. Kiistat nostavat päätään säännöllisesti, mutta Sataken mukaan ne ovat vaikuttaneet puolustusyhteistyöhön etenkin 2010-luvun alkupuolelta lähtien.
– Australiasta on tullut Yhdysvaltain jälkeen selvästi Japanin tärkein turvallisuuskumppani. Olemme järjestäneet lukuisia sotaharjoituksia ja vakiinnuttaneet turvallisuusyhteistyötämme julkilausumien, kaksi plus kaksi -dialogin sekä logististen ja tietoturvasopimusten kautta, Satake sanoo.
Kiina karsastaa "Aasian Natoa"
Yhteistyöhaluja puolin ja toisin selittävät huolet Kiinasta, arvioi Satake.
– Japani on tietysti huolissaan Kiinan kasvavasta läsnäolosta sitä ympäröivillä alueilla. Vaikka Australialle uhka ei ole välitön, se on yhä enemmän huolissaan Kiinan poliittisesta häirinnästä, taloudellisista pakkokeinoista, uhasta sääntöpohjaiselle järjestykselle ja kasvavasta vaikutusvallasta alueella.
Japani alkoi laajentaa kumppaniverkostoaan jo vuosituhannen alussa. Työ kiihtyi 2010-luvulla, kun Kiina alkoi käyttäytyä itsevarmemmin järjestettyään onnistuneesti kesäolympialaiset ja selvittyään globaalista finanssikriisistä verrattain vähin vaurioin.
– Kehitykseen on vaikuttanut myös uhkien monipuolistuminen eli uhat kyber- ja avaruusturvallisuudelle, merirosvous, luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos, lisää Satake.
Kiina on ilmaissut tyytymättömyytensä kehitykseen ja kutsunut Japanin, Intian, Australian ja Yhdysvaltain välistä Quad-yhteistyötä Aasian Natoksi.
Taustalla hylkäämisen pelko?
Japanin yhteistyöhaluja selitetään usein myös hylätyksi tulemisen pelolla eli huolella Yhdysvaltain sitoutumisesta Japanin turvallisuuteen.
Satake muistuttaa, että Japani ja Australia alkoivat kehittää turvallisuusyhteistyötään jo 1990-luvulla, kun Yhdysvallat sopeutti sotilaallista läsnäoloaan alueella Neuvostoliiton romahdettua. Laajempi yhteistyö ja taakanjako nähtiin molemmissa maissa keinona sitouttaa Yhdysvallat alueeseen.
– Minusta se on yhä iso tekijä.
Hänestä ei ole realistista ajatella, että yhteistyö voisi korvata maailman suurimman sotilasmahdin läsnäolon etenkin, kun Yhdysvalloilla on avainrooli kaikissa alueellisissa yhteistyörakenteissa.
– Yhdysvallat toki odottaa meidän tekevän enemmän, mutta meillä ei ole vaihtoehtoa sen läsnäololle. On lähes mahdotonta kuvitella, että voisimme ylläpitää nykyisen kaltaisia kahdenvälisiä kumppanuuksia ilman Yhdysvaltoja.
Mahdollinen Taiwan-konflikti mainittu
Puolustus- ja turvallisuusyhteistyön lisääminen on keskeinen osa Japanin joulukuussa julkistamaa kansallisen turvallisuuden strategiaa. Sen mukaan yhteistyö sekä nykyisten liittolaisten että mahdollisimman monen muun ”samanmielisen” maan kanssa on erittäin tärkeää maan turvallisuudelle ja kyvylle vastata yksipuoliseen voimankäyttöön, jonka tarkoituksena on muuttaa vallitsevaa tilannetta.
Mitä Japani tarkoittaa ”samanmielisillä” mailla?
– Se on hyvä kysymys, myöntää Tomohiko Satake.
– Oma tulkintani on, että on kyse sääntöpohjaisesta kansainvälisestä järjestyksestä, vallitsevasta tilanteesta ja vastustuksesta yrityksille muuttaa niitä voimakeinoin. Jos maat jakavat nuo normit ja tuon ajattelutavan, mielestäni voi sanoa, että ne ovat samanmielisiä.
Myös Japanin edellinen, vuonna 2013 julkistettu kansallisen turvallisuuden strategia korosti puolustus- ja turvallisuusyhteistyön merkitystä. Sataken mielestä strategiapäivitys on mielenkiintoinen muun muassa siksi, että se ei keskity ainoastaan rauhan ajan ja harmaan alueen toimintaan, vaan myös hätätilanteisiin ja erityisesti mahdolliseen konfliktiin Taiwanin asemasta.
Yhteistyön tiivistäminen on vaatinut ja vaatii vastaisuudessakin paitsi aktiivista ulkopolitiikkaa myös kansallisia uudistuksia. Sataken mukaan Japanin täytyy esimerkiksi päättää, miten puolustusmenojen suunniteltu nosto kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta rahoitetaan, nopeuttaa päätöksentekoa sekä poistaa esteitä tiedustelutiedon jakamiselle ja puolustustarvikkeiden viennille.
Yhteistyöhalut pysynevät korkealla niin kauan kuin huoli Kiinasta jatkuu, hän lisää.
– Se riippuu Kiinasta. Asiantuntijoiden mielestä muutos on vaikeaa niin kauan kuin Xi Jinping johtaa Kiinaa. Mutta emme tiedä, mitä tapahtuu Xin jälkeen. Kiinan talouskasvu todennäköisesti laantuu 5–10 vuoden kuluttua, joten minusta seuraavat 10 vuotta ovat erittäin tärkeitä.