Etelä-Amerikassa pohjoisessa Chilessä Atacaman aavikko on yksi maailman kuivimmista paikoista. Sen brutaaleissa olosuhteissa elämä vaikuttaa mahdottomalta.
Kyse on kuitenkin ainutlaatuisesta ja herkästä ekosysteemistä, jota asiantuntijoiden mukaan uhkaavat eri puolilta maailmaa alueelle kertyvät jätekasat. Ainakin kolmea aavikon aluetta turmelevat hylättyjen vaatteiden vuoret, kenkien hautausmaat ja lukuisat rivit autonromuja ja -renkaita.
– Emme enää ole vain paikallinen takapiha vaan pikemminkin maailman takapiha, mikä on pahempaa, sanoo aavikkokaupunki Alto Hospicion pormestari Patricio Ferreira uutistoimisto AFP:lle.
Atacamaa on muuttanut myös intensiivinen kaivostoiminta. Alueelta on kaivettu esimerkiksi kuparia ja litiumia.
Raices Endemicas -ympäristöjärjestöä johtava Carmen Serrano sanoo monien näkevän Atacaman "pelkkinä kukkuloina", joista voi käydä kiskomassa luonnonvaroja tai täyttämässä taskunsa.
Vaatteet kemikaaleineen tekevät tuhoa
Chileen on jo pitkään kuljetettu käytettyjä ja myymättä jääneitä vaatteita Euroopasta, Aasiasta ja Yhdysvalloista. Vaatteet joko myydään Latinalaisessa Amerikassa tai ne päätyvät kaatopaikoille aavikolla.
Maailman pikamuotinälkä on kyltymätön. Viime vuonna yli 46 000 tonnia käytettyjä vaatteita saapui Iquiquen vapaakauppa-alueelle.
Vaatteissa on kemikaaleja, ja lisäksi niiden biohajoaminen kestää jopa 200 vuotta. Aktivistien mukaan vaatteet saastuttavat niin maaperää, ilmaa kuin maanalaista vettäkin.
Joskus vaatekasoja jopa sytytetään tuleen.
– Materiaali on erittäin herkästi syttyvää, ja palot ovat myrkyllisiä, kertoo 34-vuotias juristi ja aktivisti Paulin Silva.
Silva on tehnyt valituksen maan ympäristötuomioistuimeen vaate- ja roskakasojen aiheuttamista ympäristöhaitoista. Hän sanoo jätteen olevan vaarallista sekä ympäristölle että ihmisten terveydelle.
Vapaakauppa-alueelta tulee maahan myös autoja. Monet viedään Peruun, Boliviaan ja Paraguayhin, mutta osa päätyy kilometrien levyisille autojen hautausmaille aavikolle. Seassa näkyy myös kasoittain hylättyjä renkaita.
Alto Hospicion pormestari Ferreira harmittelee, että ongelmaa ei tunnisteta maailmanlaajuisesti, eettinen vastuunkanto puuttuu ja ympäristönsuojelu sivuutetaan.
– Tunnemme olomme hylätyksi. Meistä tuntuu, että maamme on uhrattu.
Maa kuin Marsissa
Noin 100 000 neliökilometrin suuruinen Atacama on yli kahdeksan miljoonan vuoden ajan ollut maailman kuivin aavikko. Sadetta tulee harvoin, joissakin aavikon osissa tuskin koskaan.
Kuivin osa on Yungayn alue Antofagastassa. Siellä tutkijat ovat löytäneet elämän äärimuotoja: mikro-organismeja, jotka ovat sopeutuneet vedettömään elämään, auringon säteilyyn ja ravinteiden vähäisyyteen. Tutkijat uskovat, että mikro-organismit saattavat pitää sisällään evoluution salaisuuksia ja tietoa selviytymisestä sekä Maassa että muilla planeetoilla.
Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa pitää Yungayn aluetta kaikkein samankaltaisimpana Marsin kanssa ja käyttää sitä robottiajoneuvojensa testaamiseen.
Alue ei juuri saa sateita, mutta aavikon sumun myötä jotkin kasvit, sienet, jäkälät ja levät pystyvät kasvamaan. Kun sadetta tulee tavallista enemmän, kirkkaanväriset kukat kukkivat aavikolla näyttävästi. Näin käy 5–7 vuoden välein, viimeksi vuonna 2021.
Aavikkokaktusten asiantuntija sekä ekologiaan ja monimuotoisuuteen erikoistuneen Instituto de Ecologia y Biodiversidadin tutkija Pablo Guerrero sanoo ekosysteemin olevan hyvin haavoittuvainen, koska sademäärän ja sumun muutokset vaikuttavat alueen eliölajeihin välittömästi. Hänen mukaansa joitakin kaktuslajeja pidetään sukupuuttoon kuolleina saasteiden, ilmastonmuutoksen ja ihmisasutuksen vuoksi.
– Valitettavasti tämä näkyy nyt merkittävässä mittakaavassa, ja tilanne on viime vuosina huonontunut systemaattisesti.