Imagonsa tarkkaan hioneet julkkiskokit ovat kuin rocktähtiä ja huippu-urheilijoita – tai julmia diktaattoreita. Merkilliseltä kuulostava rinnastus liittyy Mark Mylodin ohjaamaan elokuvaan The Menu, joka on satiiria ja kauhua. Tarina tapahtuu kuvitteellisessa ultrahienossa saariravintolassa yhden illan aikana.
Pääosissa ovat jumaloitua keittiömestari Slowikia esittävä Ralph Fiennes sekä Anya Taylor-Joy, jonka roolihahmo Margot on päätynyt tarkkaan valittujen vieraiden illalliselle ulkopuolisena. Miljöö on hyvin samanlainen kuin sarjassa Succession, jonka pääohjaajana britti Mylod on toiminut.
– Successionissa on karmeita rikkaita ihmisiä, niin myös The Menussa, Mylod myöntää.
– Lähestymistapani henkilöihin on humaani. Rakastan viallisia ihmisiä, ja haluan ymmärtää heidän käytöstään ja sen syitä. The Menussa illallisvieraat ovat yläluokkaa. Kutsu on ollut etuoikeus, sellainen, jolla rakennetaan omaa identiteettiä. Slowikilla on kuitenkin mielessään jotain todella makaaberia.
Onkohan Mylodille tapahtunut jotain ikävää huippukeittiömestarin huomassa?
– Ei minulla ole erityisen huonoja kokemuksia, Mylod sanoo nauraen.
– Kun ohjasin Game of Thronesia, tuottajat David Benioff ja Dan Weiss veivät meitä koko ajan hienoihin ravintoloihin, joita he harrastivat. Huomasin vain tuntevani oloni aika vieraaksi niiden pöydissä.
Inhimillisiä salaisuuksia
The Menun alussa vielä vaikuttaa, että Margotin illallisdeitti voisi olla yksi päähenkilöistä. Nicolas Houltin näyttelemä Tyler on äärimmäinen foodie, huippukokin vannoutunut ihailija. Elokuvan tyylilajia kuvaa Tylerin omistautuneisuuden taso: hän olisi kirjaimellisesti valmis kuolemaan Slowikin ja tämän luomien esteettisten elämysten vuoksi.
Käsikirjoittajat Seth Reiss ja Will Tracy ovat työskennelleet The Onion -satiirimediassa ja Tracy on myös kirjoittanut Successionia.
Mylod puolestaan paljastaa innoittajakseen Luis Bunuelin elokuvan Tuhon enkeli. Surrealistissävyisessä draamassa illallisvieraat eivät kykene poistumaan ruokasalista, jolloin heidän todelliset luonteenpiirteensä ja halunsa alkavat paljastua.
Bunuelin tapakulttuurisatiirista on 60 vuotta, mutta teemat ovat ikuisia.
– Bunuelin elokuvassa vieraat tulevat yhä tietoisemmiksi omasta syyllisyydestään ja salatuista puolistaan. Rakastan tuota ideaa, Mylod sanoo.
– The Menu on toisaalta synkkä, mutta toisaalta se on kertomus itsetutkiskelun vapauttavasta voimasta.
Toinen esikuva oli korealaisen Bong Joon-hon Oscar-palkittu, yhteiskuntakriittinen elokuva Parasite.
– Siinä ohjaaja käyttää mestarillisesti arkkitehtuuria jännitteen sekä huumorin luomiseen.
Kaksi taistelevaa tähteä
The Menu on kahden näyttelijän show. Fiennes oli kiinnitettynä elokuvaan jo varhaisessa vaiheessa.
– Haasteena oli löytää nuori näyttelijä, josta on ottamaan hänestä mittaa. The Menun sydän on Margotin ja Slowikin kahdenkeskeisissä kohtauksissa.
Mylod ylistää Taylor-Joyta, jonka hän näki ensimmäisen kerran pienehkön budjetin kauhuelokuvassa The VVitch.
– Joskus jotkut näyttelijät vain tekevät räjähtävän vaikutuksen. Anya oli magneettinen jo hyvin nuorena The VVitchissa, Mylod sanoo.
Suurelle yleisölle Taylor-Joy on tullut tutuksi Netflixin Musta kuningatar -sarjasta. Margotissa on samaa arvoituksellisuutta ja vaaraa kuin sarjan shakkimestarissa.
Sekä Succession että The Menu katsovat äveriäiden maailmaa viileästi, kunnes sille voi vain nauraa. Yksikään The Menun hahmoista ei ole perinteisellä tavalla kovin sympaattinen.
– Järjestelmä, jossa jotkut valitsevat 10 000 dollarin viinipulloja, on rikki. Mutta en minä voi saarnata, Mylod sanoo.
Se olisi tekopyhää, koska Hollywoodille työskentelevä Mylod totta kai kuuluu etuoikeutettuihin.
– Minua kiinnostavat suuret egot ja niiden luhistuminen.
Michelin-tähtien maailmasta
Tosielämän herraskaiset Michelin-ravintolat ja huippukokit antoivat inspiraatiota The Menulle. Ohjaaja Mark Mylod mainitsee etenkin Rene Redzepin Noman Kööpenhaminassa ja Thomas Kellerin The French Laundryn Kalifornian Yountvillessä.
Elokuvassa tarjoiltavien annosten suunnittelussa auttoi ranskalainen keittiömestari Dominique Crenn, jonka omalla ravintolalla San Franciscossa on kolme Michelin-tähteä.
– Minusta ei tullut foodieta, gourmet-harrastajaa, mutta aloin ymmärtää alaa ja kunnioitan nyt suuresti sen työntekijöitä, Mylod sanoo.
– Heidän jokailtaiset paineensa ovat kuin kauhuelokuvasta.
Huippukokki-ilmiötä Mylod pitää loogisena populaarikulttuurin askeleena.
– On supermalleja, on rock-tähtiä. Joka alalla etsitään ne, joita palvotaan. Chef’s Table -dokumenttisarja teki sen keittiömestareille.