Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nepal pyrkii eroon naisten ja tyttöjen ”menkkamajoista” – uskomukset kuukautisten saastuttavuudesta elävät sitkeästi

Kaupalliset alat, sosiaalityö ja sairaanhoitajan ammatti. Siinä neljän nuoren nepalilaisnaisen tulevaisuuden haaveet.

Jayanti Pant, 17, Shabitri Mahara, 16, Santoshi Bist, 17 sekä Asha Bist, 16, käyvät Nepalin Kaukolännessä Marman kuntakeskuksessa noin 700 oppilaan koulua ja ovat valmiita, jopa innostuneita, puhumaan kuukautisistaan.

Puoli vuotta sitten koululla edellisen kerran vieraillut projektijohtaja Pamela White Finnish Consulting Groupista (FCG) kertoo, että pappi oli kieltänyt tyttöjä kulkemasta koulumatkan varrella olleen temppelin ohi kuukautisten aikaan. Tytöt olivat tuohtuneet ja hämmentyneet kiellosta.

Nykyään he kulkevat kiertotietä kouluun. Mutta miten pappi saattoi tietää tyttöjen kuukautisajoista?

Paikalle saapuneet opettajat vastaavat tiukasti, että he eivät levittele koulun tai oppilaidensa asioita kenellekään ulkopuoliselle.

– Pappihan epäilee aina kaikkia naisia, tytöt kertovat hymyillen aiheelle.

He pitävät silti epämiellyttävänä, että heidän kulkemisiinsa koulumatkoilla puututaan ja että heitä tarkkaillaan.

Kuukautiset ovat herkkä aihe. Hindulaisuuden perinteeseen kuuluu, että kuukautisten aikana naiset eivät mene temppeliin, kosketa yhteisiä vesipisteitä tai tee ruokaa perheilleen. Naiset eivät myöskään syö maitotuotteita, koska yhteisöissä pelätään sen aiheuttavan koko karjan kuoleman.

Perheet eivät ole sallineet tyttöjen käydä koulua tai osallistua yhteisön kokouksiin kuukautisten aikana.

Monesti tiukimpia perinteen valvojia ovat olleet anopit, joten miniöiden elämä puolisoidensa kotipiirissä on ollut ja on paikoitellen edelleen erittäin raskasta ja vaikeaa.

– Tyttöjen ei ole ollut sallittua käydä koulua eikä osallistua yhteisön kokouksiin. Hankkeessamme on pidetty esimerkiksi anoppien ja miniöiden yhteisiä työpajoja, joissa on herätelty solidaarisuuden tunteita, White kertoo siitä, mitä suomalaisten tuella kylissä on tehty.

Aiemmin tytöt ja naiset nukkuivat kuukautistensa aikana joko karjasuojassa tai erillisessä pihahökkelissä nimeltä chhauhut. Suomeksi sen voisi kääntää menkkamajaksi.

Majat ovat alkeellisia, likaisia, kylmiä, pimeitä ja pelottavia paikkoja nuorille naisille. Viime vuosina niitä on tuhottu, joten Marmasta ei enää sellaista löydy.

Kuukautisten aikana en mene keittiöön tekemään ruokaa enkä koske vesihanaan.

Asha Bist

Kolmessa vuodessa Marmassa on tapahtunut paljon. Muun muassa terveystietoa opettava Sabita Bist on työskennellyt tuon ajan paikallisessa koulussa.

Aiemmin koululla ei ollut vessaa, terveyssideautomaatista puhumattakaan, eikä kuukautisista keskusteltu lainkaan edes tyttöjen kesken.

Nyt tytöt kertovat kuukautistensa alkamisajoista avoimesti. Heille on jopa tarjottu kotona sinä päivänä herkkuruokaa, kuten hedelmiä. Muutamille on myös laitettu otsaan onnenmerkki tika.

Kuukautiset olivat heille entuudestaan tuttu asia isosiskojen ja äitien puheiden ansiosta.

– Kuukautisten aikana nukun omassa sängyssäni, en mene keittiöön tekemään ruokaa enkä koske vesihanaan. Muuten elämä on ihan tavallista, Asha Bist sanoo.

– Perheeni tukee minua kuukautisten aikana, ja saan esimerkiksi pilkkoa kasviksia, Jayanti Pant puolestaan kertoo.

Monessa kodissa on kuitenkin vielä voimassa sääntö, ettei vettä saa juoda keittiössä kuukautisten aikana.

Laajennusrakennusta odottavan koulun hiekkapihalla sijaitsevat nyt vesihanat, allas ja taaempana vessarakennus seinään maalattuine käyttöohjeineen.

Kukin tyttö saa sideautomaattia varten kortin, jolla saa kaksi sidettä koulupäivän ajaksi. Käytetyt terveyssiteet voi työntää vaihtokopista suoraan uunin pesään.

Tytöt kertovat käyttävänsä kotiensa ja koulun vessoja normaalisti kuukautisten aikaan.

Marmaa syrjäisemmän Khandesworin koulun oppilaat kertovat samaa. Enää koulusta ei jäädä pois kuukautisten takia eikä niitä pidetä nolona asiana.

Jokainen haastateltu vakuuttaa, ettei halua siirtää kuukautisuskomuksia enää omille lapsilleen.

Pamela White tuntee Nepalin olot vuodesta 2006 asti ja on hyvästelemässä monia projektinsa työntekijöitä. Suomen tukemat vesihankkeet ovat päättymässä, ja ylläpito siirtymässä kokonaan paikallisille.

Vesihuoltojärjestelmän ja vessojen lisäksi hanke on tuottanut kastelujärjestelmiä, edistänyt osuuskuntien syntyä ja kehittänyt uusia toimeentulon mahdollisuuksia.

Marmassa uutta on esimerkiksi pienehkö saippuaosuuskunta. Lisäksi paikalliset räätälit on koulutettu valmistamaan ja myymään kestoterveyssiteitä.

– Tämä on ollut monella tapaa kautta aikojen paras hankkeemme. Täällä ihmiset ovat kiitollisia tuesta, sitoutuneita tekemään itse paljon ja tulokset ovat monin tavoin nähtävissä, White sanoo.

Hänelle tärkeintä on ollut nähdä muutos etenkin naisten ja tyttöjen asemassa.

– Kun kaikki aika ei kulu vesiämpärien kantamiseen, naiset voimistuvat osallistumaan päätöksentekoon ja esimerkiksi kuukautistabujen murtamiseen. On hyvä periaate vaatia päätöksentekoelimiltä, että vähintään puolet niiden osallistujista on naisia.

Pamela White iloitsee, miten naiset ovat rohkaistuneet vähitellen paitsi kodeissa myös kouluissa ja työelämässä kertomaan mielipiteensä.

Monet heistä ovat myös päätyneet kunnanhallinnollisiin tehtäviin.

Suomen tuella rakennetut perhekohtaiset vesipisteet ja vessat ovat isoksi avuksi siinä, että tyttöjen ja naisten kuukautiset voidaan pitää kyläkontrollin ulkopuolella.

Kun Suomi 30 vuotta sitten aloitteli yhteistyötä Nepalin kanssa, alle prosentilla nepalilaisista oli vessa. Tilanne oli vaikein naisille, joiden piti löytää sopiva hetki päästäkseen esimerkiksi pellolle tai metsään tarpeilleen. Naisilla oli tapana käydä peseytymässä joessa kaukana kotoa.

– Pihassa seisovan vesihanan ja sen viereisen vessan jälkeen rakennuslistalla ovat peseytymistuvat, jollaiset ovat kylissä vielä todellinen harvinaisuus, Pamela White kertoo.

Ammattia varten opiskelemaan lähtevien nuorten on suunnattava Marmasta Dhangadhin kaupunkiin noin 12 tunnin ajomatkan päähän. Osa lähtee jopa pääkaupunki Kathmanduun, jonne pääseminen vaatii runsaan tunnin lentomatkan Dhangadhista.

Etäisyyksistä huolimatta kaikki nostavat kättään sen merkiksi, että Marmasta halutaan lähteä saavuttamaan unelmia.