Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vakava nälkiintyminen oli vähintään merkittävä osasyy Kymenlaakson mursun kuolemaan, Ruokavirastosta kerrotaan STT:lle

Vakava nälkiintyminen oli vähintäänkin merkittävänä osasyynä Kymenlaakson mursun kuolemaan, kerrotaan Ruokavirastosta STT:lle. Asia varmistuu jatkotutkimuksissa tulevina viikkoina.

Mursulle on tehty tänään Ruokavirastossa ruumiinavaus, joka valmistui kello neljään mennessä iltapäivällä, tutkimusprofessori Antti Oksanen Ruokavirastosta kertoo.

– Tässä oli ihan selvä asia se, että kyseessä oli huomattavasti alipainoinen ja vakavasti nälkiintynyt aikuinen naarasmursu, Oksanen toteaa.

Ruumiinavauksessa selvisi muun muassa, että mursun ruoansulatuskanava oli lähes tyhjä.

– Mahalaukku oli ihan tyhjä ja suolessa oli vähän jotain mutaa, Oksanen kertoo.

Vakava nälkiintyminen selittää hänen mukaansa mursun menehtymistä. Se ei ole välttämättä ainoa kuolinsyy, mutta riittäisi sellaiseksi jo itsessään. Mursulla ei ollut myöskään enää lainkaan ihonalaista rasvakerrosta, vaan kaikki vararavinto oli kulunut loppuun.

– Mahalaukun tyhjyys johtuu varmaankin siitä, että se (mursu) ei ole löytänyt sopivaa ruokaa itselleen. Tietenkin se voisi johtua myös siitä, ettei se olisi jostain syystä kyennyt käyttämään sopivaa löytämäänsä ruokaa, mutta mahdollisista nielemisvaikeuksista tai keskushermosairaudesta ei löytynyt mitään merkkejä, Oksanen jatkaa.

Aiemmin myös muita asiantuntijoita arvioi mursun pyrkineen maalle sen vuoksi, että se oli nälkiintynyt ja huonokuntoinen, eikä olisi pärjännyt kylmässä vedessä.

Näytteitä mahdollisista sairauksista tarkastellaan

Ruumiinavauksen yhteydessä mursusta kerättiin näytteitä. Kuolinsyy varmistuu jatkotutkimusten valmistuttua.

– Jatkotutkimuksiin kuuluvat kudosnäytteiden mikroskooppinen tutkimus ja bakteriologiset ja virologiset ja parasitologiset tutkimukset, Oksanen luettelee. Mursusta tutkitaan siis mahdollisia sairauksia ja taudinaiheuttajia, kuten loisia.

Oksasen mukaan nyt voi jo sanoa, että vakava nälkiintyminen oli todennäköinen kuolinsyy tai vähintäänkin merkittävä osasyy valtavasti kiinnostusta herättäneen mursun kuolemaan. Jatkotutkimuksissa voi kuitenkin tulla Oksasen mukaan ilmi yllättäviäkin asioita, jollaisia ei ole tullut toistaiseksi pantua merkille.

Oksasen mukaan jatkotutkimuksissa voi kestää viikkoja.

– Oletetaan, ettei kolmea viikkoa pidempään.

Nahkaa piti käsitellä erityisen huolella

Kuuluisa Kymenlaakson mursu aiotaan laittaa esille Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen keskusmuseoon (Luomus). Tästä syystä ruumiinavauksessa kesti Oksasen mukaan kauemmin kuin oli ennakoitu.

– Yleensä me vain tarkastamme nahan vaurioiden varalta, emmekä pyri ottamaan mitään talteen. Nyt nylkeminen tehtiin huolella ja nahka avattiin paljon tavallista varovaisemmin.

Kyseessä oli myös eläinlaji, josta Ruokavirastolla ei ollut aiempaa kokemusta. Moni Kymenlaakson mursun kanssa tekemisissä ollut on ollut uuden edessä – samoin myös Oksanen.

Mursu ehti nähdä Haminan ja Kotkan

Kymenlaakson mursu kuoli aiemmin tällä viikolla, kun sitä oltiin siirtämässä Kotkasta Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Sitä aiemmin mursu oli ehtinyt käydä Haminassa, missä se ensimmäisen kerran huomattiin veneen vieressä pötköttelemästä viime perjantaina.

Helsingin yliopisto kertoi tiedotteessaan aiemmin tänään, että mursun on tarkoitus päätyä konservoituna museon yleisönäyttelyyn.

– Mursu on herättänyt paljon huomiota, ja siksi se tullaan konservoimaan yleisönäyttelyyn tarinansa kanssa. Luomuksessa mursu tulee säilymään parhaalla mahdollisella tavalla ja on tutkijoiden käytettävissä, sanoo eläintieteen yksikön johtaja Pasi Sihvonen tiedotteessa.

Helsingin yliopisto odottaa, että mursusta saatujen dna- ja muiden näytteiden avulla mursun taustasta ja elinympäristöstä saadaan lisää tietoa. Eläimen nahan, luiden ja dna:n avulla pystytään arvioimaan sen ikä, lähimmät geneettiset sukulaiset ja selvittämään elinympäristöä, tiedotteessa sanotaan.

Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa on ennestään 1840-luvulta kaksi mursun luurankoa, joista toinen on yleisön nähtävillä, tiedotteessa kerrotaan. Kymenlaakson mursu on siis merkittävä lisä museon kokoelmiin.