Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Sahelin alueella on ollut kuusi vallankaappausta tai niiden yritystä tänä vuonna – "Ehkä yhdistävä tekijä on viime vuosikymmenen vastatuulet demokratiaprosesseissa"

Protesteissa Sudanin sotilaskaappausta vastaan ehti kuolla ainakin 40 ihmistä. Maan pääministeri Abdalla Hamdok palaa johtamaan hallitusta. AFP / LEHTIKUVA

Ville Väänänen / STT

Tämä vuosi on ollut synkkä Afrikan demokratialle. Maanosassa on tapahtunut kuusi vallankaappausta tai kaappausyritystä. Kaikki kaappaukset ovat tapahtuneet Sahelin alueella tai sen lähellä. Sotilaat ovat anastaneet vallan siviileiltä Malissa, Guineassa ja Sudanissa.

Yhdistävä tekijä kaappauksille on, että kaikissa kaappauksen tai sen yrityksen kohteeksi joutuneissa valtioissa on ollut viime vuosikymmenellä takaiskuja demokratiaprosesseissa.

Malissa sotilaat syrjäyttivät toukokuussa viime vuoden vallankaappauksen jälkeen nimitetyn siirtymäajan hallinnon. Sudanissa toissa vuoden vallankaappauksen jälkeinen siirtymähallinto onnistui torjumaan syyskuussa ensimmäisen sotilasvallankaappausyrityksen, mutta eivät enää lokakuussa.

Tshadissa taas presidentti Idriss Deby Itnon kuollessa valta siirtyi presidentin pojalle Mahamat Idriss Deby Itnolle.

– Se oli perustuslain vastainen vallankaappaus, sanoo Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tutkijatohtori Katariina Mustasilta.

Myös Guineassa oltiin luisumassa perustuslainvastaiseen kaappaukseen, kunnes sotilashallinto tuli väliin.

– Guinean vallankaappauksen taustalla oli toimi, jossa demokraattisesti valittu presidentti Alpha Conde pyrki saamaan itselleen oikeuden jatkaa presidenttinä. Jotta hän olisi voinut näin tehdä, hän alkoi manipuloida perustuslakia voidakseen hakeutua kolmannelle presidenttikaudelle, Mustasilta taustoittaa.

Conden yritys johti lopulta sotilasvallankaappaukseen Guineassa.

– Guineassa on nähty, että sotilasvallankaappaus ei ole välttämättä kansalaisten mielestä negatiivinen asia. Sitä saatetaan kannattaakin, koska on oltu niin tyytymättömiä epädemokraattiseen hallintoon, jota siviilihallinto on harjoittanut, Mustasilta sanoo.

Lisäksi Nigerissä yritettiin vallankaappausta, mutta se estettiin.

Sotilasvallankaappauksilla perinteitä alueella

Vaikka vallankaappauksia ja niiden yrityksiä on tänä vuonna tapahtunut useita ja kaikki viisi Sahelin alueella tai lähellä sitä, Mustasilta ei vetäisi tapausten välille yhtäläisyysmerkkejä.

– Katsoisin jokaisen maan tilannetta ja poliittista kehitystä erikseen – varsinkin viimeaikaista epävakautta näissä maissa juuri ennen vallankaappauksia. En sanoisi, että näitä selittäisivät toiset vallankaappaukset. Ehkä yhdistävä tekijä on viime vuosikymmenen vastatuulet demokratiaprosesseja kohtaan. Ja sitten myös autokratisoitumisen trendi, joka koskee myös Afrikkaa ja tätä aluetta, Mustasilta sanoo.

Rauhanvälitysjärjestö CMI:n Saharan eteläpuolisen Afrikan päällikkö Tiina Kukkamaa-Bah muistuttaa, etteivät sotilasvallankaappaukset ole uusia Sahelin alueella.

– Malilla ja Guinealla on vahva sotilasvallan perinne viimeisten vuosikymmenten ajalta. Monet juuri syrjäytetyt johtajat ovat itsekin taustaltaan sotilaita ja tulleet usein valtaan sotilasvallankaappauksen jälkeen. Sinällään tämä ei ole mitään uutta, vaikka jonkin aikaa on ollut rauhallisempi jakso ja on ollut toiveita, että demokratia olisi vahvistumassa, Kukkamaa-Bah sanoo.

Hän lisää kuitenkin, että kaappausten taustasyyt eivät ole kuitenkaan lähteneet mihinkään. Alueen valtioita vaivaa yhä köyhyys, heikot instituutiot, huono hallinto ja korruptio.

Kukkamaa-Bah pohtii myös Sahelin alueella tapahtunutta kansalaisliikehdintää ja -aktiviisuutta.

– Se on ollut tavallaan uusi kehitys viimeisen vuosikymmenen aikana. Voidaan katsoa ihan tilastollisesti, että mielenosoitukset, mellakat ja kansalaisliikehdintä ovat kasvaneet eksponentiaalisesti viime vuosikymmenen aikana. Tämä tarjoaa uudenlaisen alibin sotilasvallankaappauksille.

Kukkamaa-Bah sanoo, että kansalaisten tyytymättömyys korruptoituneisiin vallanpitäjiin voi näyttää siltä, että sotilashallinto toimii pelastajana.

– Heillä olisi ikään kuin uusi mandaatti kansalaisilta pistää stoppi korruptoituneille valtlanpitäjille, hän lisää.

Ulkovalloilla vaikutusvaltaa

Kukkamaa-Bah nostaa kolmantena tekijänä vallankaappauksille geopoliittiset muutokset. Erityisesti Yhdysvaltojen rooli maailmanpoliisina on muuttunut, mutta Sahelin alueella toimii aktiivisesti useita ulkovaltoja.

– Jos puhutaan Sudanista, niin Egypti, Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat tukeneet sotilaspuolta. Voisi kuvitella, että se on nakertanut siviilipuolen kapasiteettia ja mahdollisuuksia. Ranskalla on tietysti Länsi-Afrikassa ihan valtava rooli, Kukkamaa-Bah sanoo.

Tosin Ranskan epäselvä rooli on osaltaan johtanut erikoiseen tilanteeseen.

– Ranska pyrkii sisäpoliittisista tarpeista näyttämään siltä, että se aikoo vähentää läsnäoloaan Sahelissa, mutta onko se todellisuudessa näin? Jos miettii viimeaikaisia tietoja siitä, että Mali ilmoitti ottavansa Wagnerin (venäläinen palkkasotilaita välittävä yhtiö) avuksi, se näytti enemmän näpäytykseltä nimenomaan Ranskan suuntaan, Kukkamaa-Bah sanoo.

Eikä pidä unohtaa myöskään Kiinaa, joka on valtava toimija Sahelin alueella.

– Sillä on paljon taloudellisia intressejä, ja se antaa mahdollisuuksia alueen maille myös pelata kansainvälisiä toimijoita toisiaan vastaan, Kukkamaa-Bah huomauttaa.

Omanlaistaan peliä on esimerkiksi ulkovaltojen lupaukset ja pakotteet valtioille. Mustasilta sanoo, että sotilasjohtajat tekevät arvioita siitä, minkälaisia kustannuksia tai vaikutuksia mahdollisista pakotteista hallinnolle tulee.

– Jos yritetään pitää valta sotilasjohdolla, se voi vaikuttaa siihen, ettei sen hinnan koeta nousevan niin korkeaksi, koska tukea tulee muualta, Mustasilta sanoo.

Esimerkiksi Sudanin vallankaappauksen jälkeen Yhdysvallat jäädytti 700 miljoonan dollarin avustuspaketin, mutta moni muu ulkovalta on pysynyt hiljaa.

Luonnonvaroiltaan rikkaita valtioita

Viime aikoina vallankaappauksen kokeneissa valtioissa Guineassa on merkittävät bauksiittivarannot, Nigerissä uraania ja Tshadissa öljyä. Myös luonnonvaroilla on merkitystä ulkovaltojen kiinnostukselle näitä maita kohtaan.

– Luonnonvaroiltaan rikkailla mailla on sellainen rakenteellinen ja pitkäaikaisempi vaikutus, että se korreloi huonon hallinnon ja huonojen julkisten palveluiden tuottamisen kanssa. Toisaalta se korreloi myös korruption sekä poliittisen ja sotilaallisen johdon rikastuttamisen kanssa. Tämä taas on luultavasti johtanut siihen, että kansalaisten ja eliitin välinen kuilu sekä eriarvoisuus ovat kasvaneet tyytymättömyyden ohella, Mustasilta sanoo.

Samaan aikaan eliitti hyötyy rikkauksista, kun taas kansalaisten sosioekonominen tilanne ja tulevaisuuden näkymät eivät ole kehittyneet odotetusti.

– Se vaikuttaa poliittisen tyytymättömyyden taustalla hyvin vahvasti, Mustasilta sanoo.

Kukkamaa-Bah lisää, että merkittävät luonnonvarat ovat myös ulkovalloille valtava intressi ohjailla kehityksen suuntaa.

– Mitä tulee maiden omaan sotilasvaltaan, niin heillä on monessa valtiossa erittäin vahvat talousintressit. Esimerkiksi Sudanissa sotilasvalta hallinnoi valtion taloudellista toimintaa esimerkiksi valtionyhtiöiden ja muun yritystoiminnan kautta. Sen vuoksi on heidän intressissään pitää langat käsissään, ja siinä on usein tukena ulkovaltoja, joilla on vastaavia intressejä. Se ei tietenkään ole hyväksi kansanvallalle, Kukkamaa-Bah sanoo.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut