Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Iltalehti: Nollatuntisopimuksellinen rakennusmies sai kenkää, kun ei tullut töihin – korkein oikeus linjasi kyseessä olleen laittomat potkut

Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen rakennusmiehen irtisanomisasiassa. Sen päätöksen mukaan töihin palaamatta jäänyttä työntekijää ei olisi saanut irtisanoa. Asiasta uutisoi Iltalehti.

Tapauksessa nollatuntisopimuksella töitä tehnyt rakennusmies ei vuosilomansa jälkeen ottanut yhteyttä työnantajaan, vaikka tämä oli näin kehottanut tekemään. Myöskään työnantaja ei ottanut työntekijään yhteyttä, vaikka hänellä olisi töitä rakennusapumiehelle ollutkin.

Työnantaja päätti työsuhteen seitsemän päivän jälkeen. Irtisanominen tapahtui kesällä 2017.

Asiaa puitiin alun perin Keski-Suomen käräjäoikeudessa. Tuolloin päätöksessä todettiin, ettei poissaoloa voi pitää luvattomana ja että aiemmin noudatetun käytännön mukaan työntekijä on voinut olettaa, että hänelle ilmoitetaan sopivasta työmaasta.

Täten rakennusapumiehellä oli perusteltu syy uskoa olevansa luvallisesti poissa töistä odottamassa hänelle sopivaa työkohdetta. Käräjäoikeus määräsi työnantajan maksamaan rakennusapumiehelle yhdeksän kuukauden palkan korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Rakennusapumiehen korvauksen kokonaissumma olisi ollut yli 35 000 euroa.

Työnantaja valitti päätöksestä hovioikeudelle, joka kumosi tuomion keväällä 2020. Se katsoi, että rakennusapumies oli yksiselitteisesti määrätty palaamaan loman jälkeen töihin ja hänelle oli täten syntynyt työvelvoite. Hovioikeuden mukaan työnantajalla ei ollut velvoitetta selvittää rakennusapumiehen poissaolon tarkempaa syytä.

Rakennusmiehelle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. KKO katsoi, että työnantaja on ollut tietoinen siitä, ettei lomalta palannut työntekijä tiennyt uutta työnteon kohdetta. Tällöin työnantajan valtaan kuuluu viime kädessä velvollisuus tällaisessa epäselvässä tilanteessa antaa määräys työnteon paikasta. Se näki, että työnantajalla ei ollut perusteita pitää työntekijää luvatta töissä poissaolevana.

Korkein oikeus kevensi työnantajalle määrättävää korvaussummaa. Syynä oli se, että työntekijän oma laiminlyönti oli osaltaan vaikuttanut työnteon päättymiseen.

Korvaussumma pieneni kuuden kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen eli 23 532 euroon.