Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Eläinsuojelujärjestö jättäisi rapujen elävältä keittämisen, harrastaja toivoo käyttöön yleisesti hyväksyttyä menetelmää

Suomessa elää kahta rapulajia, jota voi pyydystää: kotimaista jokirapua ja ulkomailta tuotua ja suomalaisiin vesiin istutettua täplärapua. Kuvassa täplärapu. Timo Jaakonaho / LEHTIKUVA

Anna Pesonen-Smith / STT

– Lapsena siinä oli oma tunnelmansa, kun pyytäminen tapahtui hämärässä ja jännittikin, sillä rapu voi nipistää saksillaan kipeästi, jos ei ollut tarkkana, kertoo Tero Ahvenharju, joka on intohimoinen ravustaja.

Hän on ravustanut niin kauan kuin muistaa, ja harrastus on tullut hänelle ikään kuin verenperintönä. Tosin lapsuuden ”taskulamppu ja syötti tikussa” -pyytämistapa on vaihtunut nykyiseen mertaravustukseen.

Työelämässä Ahvenharju ehti olla pitkään rapututkijana. Nykyisin hän toimii Hämeen ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen koulutuspäällikkönä.

Aina kunnolla kiehuvaan veteen

Ahvenharju on tottunut siihen, että Suomessa perinteinen rapujen valmistustapa on keittäminen. Hän painottaa, ettei eläintä saa koskaan laittaa veteen, joka ei vielä kiehu kunnolla. Myöskään liian monta rapua ei tule laskea keitettäväksi kerrallaan. Näillä toimilla tähdätään siihen, että joka ravun kuolema olisi mahdollisimman nopea ja kivuton.

– Eettisesti ajatellen jokaista eläintä tulisi kohdella niin, että sille aiheutuu mahdollisimman vähän kipua tai stressiä, ja näin täytyy toimia myös rapujen kohdalla, hän toteaa.

Samalla hän huomauttaa, että ravun hermostollinen rakenne on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna selkärankaisiin. Tiedeyhteisössä ei ole hänen mukaansa yksiselitteistä näyttöä siitä, millä tavalla rapu kokee kipua tai miten kova kivun tuntemus on.

– On äärimmäisen tärkeää, että tutkimukset edelleen jatkuvat, jotta tarvittava lisätieto aiheesta saadaan.

"Sähkötainnutus ainoa oikea tapa"

Suomen eläinsuojelu ry:n asiantuntija Tommi Lapio sanoo, että rapujen keittäminen elävältä on nykyisen tutkimustiedon valossa hyvin epäeettistä.

– Monissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että myös rapu tuntee kipua, joten sitä ei suositella, hän perustelee.

Mikä tähän olisi ratkaisuna?

– Siinä se ongelma onkin, kun rapu pilaantuu hyvin nopeasti. Tietysti ei suositellakaan, että ravut olisivat kuolleita siinä vaiheessa kun niitä keitetään, Lapio sanoo.

Ongelmaksi ravustaja-kuluttajalle koituu, että rapujen tainnutus ei ole yhtä yksinkertaista kuin esimerkiksi kaloilla, jotka voi tainnuttaa päähän iskemällä. Rapujen anatomia on sen kaltainen, että Lapion mukaan sähkötainnutus olisi ainoa oikeellinen menetelmä. Senkin haasteet hän tunnistaa.

– Markkinoilla on sähkötainnuttimia, mutta ne ovat lähinnä ravintolakäyttöön. Ne ovat kalliita eivätkä välttämättä sovellu kaikkien rapujen tainnuttamiseen. Ongelmana on, ettei kuluttajalle tällä hetkellä ole välttämättä hirveästi tarjolla vaihtoehtoja – paitsi ostaa ravut pakastettuna tai ettei syö ollenkaan rapuja.

Suomessa vahva ravustamisen perinne

Myöskään Ahvenharjun arvion mukaan sähkötainnuttimia ei saada toistaiseksi laajaan kuluttajakäyttöön.

– Meillä (Suomessa) on satojatuhansia mökkejä. Hyvin moni niistä on rapuvesien äärellä, ja tavallisilla ihmisillä on mahdollisuus rapujen pyydystämiseen. Se, että joka mökissä olisi sähkötainnutin, ei ole mahdollista, arvelee myös Ahvenharju.

Hänkään ei näe oikeellisena ravulle kalan tainnuttamistapaa, kuten ei myöskään mekaanisen piikin käyttöä.

– Ehkä näillä aiheutettaisiin vain lisäkipua tai ainakin haittaa.

Merta toimii katiskan tapaan. Sumputtaminen taas tarkoittaa sitä, että rapuja kerää joukoksi vedessä pidettävän häkin sisälle – kunnes niitä on tarpeeksi syöjiä kohden.

– Sumppuun kuollutta rapua en varmasti laittaisi pataan, siinä on selkeä riski (bakteerin saamiseen). Mutta jos olisi jokin helppokäyttöinen sähkölaite, jolla ravut voisi tainnuttaa juuri ennen pataan laittamista, niin varmasti käyttäisin sitä. Siinä ei ole mitään epäselvyyttä, harrastaja sanoo.

Keskusliitto muistuttaa varotoimista

Suomessa elää kahta rapulajia, jota voi pyydystää: kotimaista jokirapua ja ulkomailta tuotua ja suomalaisiin vesiin istutettua täplärapua.

– Täplärapu toimii rapuruton kantajana, joten jokirapu tuskin koskaan palaa sen asuttamaan vesistöön, Ahvenharju muistuttaa kestävän kehityksen näkökulmasta.

Myös Kalatalouden Keskusliitto muistuttaa, että rapurutto ja täpläravun leviäminen on suurin uhka erittäin uhanalaiselle jokiravulle. Ongelmia voi ehkäistä desinfioimalla, kuivaamalla tai pakastamalla rapujen pyyntivälineet ennen niiden siirtämistä toiseen vesistöön tai saman vesistön eri osien välillä.

Syötit tulisi pyytää samasta vesistöstä, jossa aiotaan ravustaa, mutta niiden ollessa muualta niitä tulee pakastaa kolme vuorokautta ennen käyttöä. Myöskään rapuja ei saa siirtää vesistön osasta toiseen, eikä täplärapua saa istuttaa uuteen vesistöön. Jokiravunkin istutus vaatii luvan.

Kalatalouden Keskusliiton mukaan täpläravun pyynti on tuottoisinta Hämeessä, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa, kun taas jokirapusaalis painottuu Itä- ja Keski-Suomeen.

– Täplärapua elää tuhansissa järvissä, Ahvenharju sanoo.

Hän painottaa, kuinka tärkeää jokaisen ravustajan olisi huolehtia siitä, ettei rapurutto leviäisi turhaan ihmisten huolimattomien toimintatapojen takia. Lisäksi hän toivoo jatkossa sellaista yksiselitteistä valmistusmenetelmää, jonka puitteissa ravun kokemaa kivuntasoa ei tarvitsisi enää miettiä.

Ravustuskausi alkoi 21. heinäkuuta ja jatkuu lokakuun viimeiseen päivään saakka. Ravustaminen on kalastuksen tavoin luvanvaraista.

Kommentoi

Mainos: Estateguru Finland Oy

Kolme syytä harkita yrityslainan ottamista

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut