Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Lukijoiden rakastama kirjailija Laila Hirvisaari on kuollut 83-vuotiaana – "Hän oli niin sydämen sivistynyt kuin kirjasivistynyt ihminen"

Kirjailija Laila Hirvisaari Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2016. JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA

Sanna Nikula / STT

Hurmaava, lämmin, suurisydäminen ja viisas. Näin kirjailija Laila Hirvisaarta kuvailevat he, jotka hänet hyvin tunsivat. Hirvisaari kuoli kotonaan Helsingissä keskiviikkona. Hän oli vasta täyttänyt 83 vuotta.

– Hän oli oikeasti niin sydämen sivistynyt kuin kirjasivistynyt ihminen. Hänellä oli valtava tietämys historiasta ja kulttuurista, luonnehtii Otavan kustannusjohtaja Antti Kasper STT:lle.

Kasperin mukaan suru-uutinen kouraisi sydämestä kaikkia Otavassa.

– Kuvaavaa hänelle on, miten hän oman työnsä ohella jaksoi ja halusi aina kannustaa uusia nuoria kirjailijoita menemään rohkeasti eteenpäin kirjailijanuralla, joka ei aina ole yksinomaan helppoa.

Kirjailijakollega Sofi Oksanen kuvaakin Hirvisaarta henkiseksi tukipilariksi nuoremmille kirjailijoille.

– Laila suhtautui kuin äiti kaikkiin nuorempiin kirjailijoihin, äidillisellä kannustuksella, ymmärryksellä ja myötäelämisellä. Tällainen on hyvin harvinaista niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Jotenkin Laila tuntui myös aina tietävän sanattomasti, milloin kirjailija kaipaa kannustusta, ja kyllä hänen viestinsä valaisivat monesti ainakin oman päiväni, hän luonnehti Hirvisaarta STT:lle sähköpostitse.

Oksanen kertoo harmitelleensa, että Hirvisaaren merkitystä ei aikoinaan tuotu riittävästi esiin.

– Lailahan kirjoitti Karjalasta, Laila sanallisti kokonaisten sukupolvien tuntoja aikoina, jolloin Neuvostoliitosta puhuminen oli julkisesti hankalaa. Siinä mielessä Lailan merkitys kansakunnan henkisen hyvinvoinnin kautta oli valtava. Vaikka Karjala menetettiin maa-alueena, ei sitä menetetty henkisesti, ja Lailankin työn kautta se säilyy aina kirjallisena maanamme.

Hirvisaari oli karjalaiseen tapaan sosiaalinen ja hersyvä ihminen, ja hänellä oli laaja ystäväpiiri. Asuessaan vielä Tuusulassa hän kutsui usein kirjailijoita ja muita ystäviään luokseen.

Kriitikot eivät aina Hirvisaaren teoksille lämmenneet, mutta lukijat rakastivat niitä. Hän oli yksi kaikkien aikojen luetuimmista ja menestyneimmistä kirjailijoista Suomessa.

– Yli neljä miljoonaa myytyä kirjaa ja yli 40 julkaistua romaania. Onhan se ihan uskomaton ura, Kasper sanoo.

Hirvisaari kuvasi teoksissaan Suomen historiaa ja sen kohtalonhetkiä. Toinen hänen vahva alueensa oli Venäjän historia. Hänen uransa huipentuikin kaksiosaiseen Katariina-sarjaan Katariina Suuresta.

Kasperin mukaan Otava tuottaa runsaasti lisää Hirvisaaren tuotantoa ääni- ja sähkökirjoiksi lähiaikoina. Työ aloitettiin jo ennen suru-uutista.

Soitto ystävälle toi voimia

Viipurissa vuonna 1938 syntynyt Hirvisaari julkaisi viidelle vuosikymmenelle ulottuvan uransa aikana useita laajoja historiallisia romaanisarjoja sekä käsikirjoitti näytelmiä ja tv-sarjoja. Hän sai teoksistaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Pro Finlandia -mitalin vuonna 1993. Professorin arvonimen hän sai kesäkuussa 2002.

Finlandia-palkintoehdokkaana Hirvisaari on ollut kerran, vuonna 2011 romaanillaan Minä, Katariina. Teos sai pari vuotta myöhemmin jatko-osan nimeltä Me, Keisarinna. Iso työ laajoine taustatutkimuksineen lähes uuvutti kurinalaiseksi kirjoittajaksi itseään luonnehtineen kirjailijan, joskin hän myös pursui intoa aihetta kohtaan.

– Joskus kun voimat loppuivat, soitin hyvälle ystävälleni Kaari Utriolle, joka on Suomen eittämättä paras historiankirjoittaja. Hän on se, joka osaa historiallisen romaanin – itselläni oli vähän vaikeuksia, eikä vähän ensinkään, Hirvisaari sanoi STT:lle vuonna 2013.

Hirvisaari väitti Apu-lehden haastattelussa vuonna 2018, että hänestä olisi tullut parempi tutkija kuin kirjailija. Hän myös tunnusti olevansa alemmuudentuntoinen.

Hänen esikoisteoksensa Lehmusten kaupunki ilmestyi vuonna 1972. Lehmusten kaupunki -sarja perustui Lappeenrantaan 1930-luvulta lähtien. Suurin osa Hirvisaaren tuotannosta sijoittuu lähimenneisyyteen hänen entisille kotiseuduilleen, Kaakkois-Suomen, Karjalan ja Venäjän alueille.

Hirvisaari oli historiallisilla romaaneillaan myyntilistojen kärjessä useina vuosina.

– En koskaan ajattele myyntiä. Päinvastoin olen itselleni ankara. Minun täytyy olla. Kirja tehdään aina lukijaa varten. Itsekritiikki vain kasvaa iän myötä, hän sanoi STT:lle vuonna 2011.

Sotaorpous jätti syvän jäljen

Laila Hirvisaari on kirjoittanut myös nimellä Hietamies. Hän oli naimisissa Heikki Hietamiehen kanssa vuodesta 1958 vuoteen 1991.

Tyttönimensä Hirvisaari hän otti takaisin vuonna 2004 yhtä aikaa kolmen serkkunsa kanssa. Laila Hirvisaaren isä Aarne kaatui sodassa vuonna 1941. Sotaorpous jätti kirjailijaan syvän jäljen. Hän on kuitenkin sanonut, että elämä, jossa ei ole särmiä, ei synnytä luovuutta. Hän alkoi jo pienenä tyttönä purkaa tuntojaan mummonsa ostamaan ruutuvihkoon.

– Minulla oli sodan jälkeen merkillinen salaisuus sisälläni, josta en puhunut edes äidilleni. Mietin aina, että isän poissaoloon voi olla kolme syytä: joko hän on maassa tai taivaassa tai sitten oli vielä kolmas mahdollisuus, paras kaikista, hän on vankileirillä. Kuinka pieni tyttö tuli tietoiseksi vankileiristä, sitä en tiedä. Vasta isompana ymmärsin, että isä ei ollut vankileirillä. Hän oli taivaassa, Hirvisaari kertoi puhuessaan sotaorpojen valtakunnallisessa juhlassa vuonna 2004.

Kannusti uusia kirjailijoita

Hirvisaari kertoi olevansa ylpeä nuorista lahjakkaista kollegoistaan, kuten Sofi Oksasesta ja Leena Parkkisesta.

– Heillä on uusia ideoita, erilaisia kuin omani. Tulenkantajat avasivat ikkunoita Eurooppaan, mutta nämä ovat jo hypänneet sinne kädet levällään, Hirvisaari sanoi STT:n haastattelussa.

Kustannusjohtaja Kasper muistaa hyvin, kun Laila Hirvisaaren rahaston apuraha uransa alussa olevalla kirjailijalle myönnettiin viimeisen kerran vuonna 2012.

– Sen jälkeen järjestettiin illallinen, jossa olivat liki kaikki palkinnonsaajat. Laila kertoili nuorten kirjailijoiden ympäröimänä omasta urastaan ihanalla innolla ja kehui ja kannusti nuoria.

Moni heistä on nyt hyvin menestyksekkään uran itse luoneita kirjailijoita, kuten Riikka Pulkkinen ja Miika Nousiainen.

1920-luvulla Suomessa vaikuttanut Tulenkantajat oli kirjailijalle tärkeä ryhmä.

– Jo sana Tulenkantajat saa minut aina haukkomaan henkeä, niin syvästi, ja syvälle tämä kirjailijaryhmä sieluuni painui. Rakastin ajatusta "Ikkunat auki Eurooppaan" ja rakastan sitä yhä, Hirvisaari sanoi puhuessaan Unto Seppäsen juhlassa vuonna 2004.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut