Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Poikkeuksellisen sateinen kevät vie leipää pöydästä – 2000-luvulla on vain pari kertaa aiemmin satanut vastaavasti

Tämän kevään sademäärät ovat olleet jopa yli kolminkertaisia tavanomaisesta. Roni Lehti / LEHTIKUVA

Anna Pesonen-Smith / STT

Kotimaista varhaisperunaa saadaan lakkiaispöytään, vaikka kevät on ollut poikkeuksellisen sateinen, arvioi Pro Agrian johtava asiantuntija Sari Peltonen.

Tämän kevään sademäärät ovat olleet Peltosen mukaan jopa yli kolminkertaisia tavanomaiseen verrattuna, mikä on haitannut erityisesti kevätviljojen kylvöä.

Tavanomainen toukokuinen sademäärä on keskimäärin 30–40 millimetriä, kun nyt se on ollut 100 millimetriä tai paikoittain ylikin. Peltonen kertoo, että 2000-luvulla samankaltaisia sademääriä on mitattu vain vuosina 2014 ja 2007.

Kylvöt ovat voineet keskeytyä – jolleivät ole estyneet kokonaan – ja viljelijät miettivät keinoja tilanteeseen.

Leipävehnästä jouduttu tinkimään

Normaalisti tähän aikaan pellossa kasvaisivat jo kaikki kevätviljat eli vehnä, kaura, mallasohra ja rehuohra, öljykasvi kevätrapsi sekä muista kasveista sokerijuurikas, härkäpapu ja herne. Sato korjattaisiin elo–syyskuussa.

– Leipävehnä vaatii pidemmän kasvuajan, joten siitä on jouduttu tinkimään, samoin mahdollisesti rapsista, härkäpavusta ja herneestä, ellei niitä ehtinyt laittaa kasvamaan jo huhti–toukokuun vaihteessa.

Viljelijöille harkittavaksi vaihtoehdoksi on tullut kevätrapsin tilalle kevätrypsi, jota muutenkin kylvetään touko–kesäkuun vaihteessa ja joka kehittyy nopeasti.

– Osa viljelijöistä on vaihtamassa siihen. Sitten haasteeksi tulee kuitenkin kylvösiemenen saatavuus, että kuinka paljon sitä enää on saatavilla, Peltonen sanoo.

Avomaan vihanneksia istutetaan porrastetusti ja pienemmille aloille kuin viljaa. Niiden osalta haitta ei ole niin huomattava.

Härkäpavun viljely lisääntyi Peltosen mukaan huomattavasti muutama vuosi sitten. Viime kesänä viljeltiin taas normaalia enemmän hernettä, pääosin rehupuolelle korvaamaan ulkomaista soijapapua.

Etelässä huonompi tilanne kuin pohjoisessa

Tilanne on ongelmallinen etenkin Etelä-Suomessa, missä kylvöaika alkaa olla ohi. Pohjoisempaan mentäessä ollaan Peltosen mukaan vielä normaaliaikataulussa, vaikka sielläkin sademäärät ovat aiheuttaneet hankaluuksia.

– Vaihtoehdot sille, mitä voidaan vielä kylvää, kapenevat koko ajan. Satoa myyntikasveista on huonommat mahdollisuudet saada, ja viljelijät joutuvat nyt pohtimaan peltojen käyttöä, Peltonen kuvailee tarkemmin tämänhetkistä tilannetta etenkin Etelä-Suomessa.

Hankaluudet jo kylvön alkumetreillä tarkoittavat Peltosen mukaan isompaa lohkaisua odotetuista tuloista.

– Kyllä varmaan kaikilla tämä tilanne on vaikuttanut jonkin verran. Tässä vaiheessa jo tiedetään, että tulonmenetyksiä tulee.

Yhtenä riskinä on, että kylvö joudutaan uusimaan sellaisissa paikoissa, joissa siemenet on jo kertaalleen laitettu maahan.

– Ne voivat olla hukkuneet ja tukahtuneet sinne. Tämä tuo taas taloudellisia lisäkustannuksia viljelijälle, Peltonen selventää.

Varhaisperunasta enemmän lajikkeita juhannukseksi

Varhaisperuna laitettiin kasvamaan jo aiemmin keväällä, ja sen tilanne vaikuttaisi suotuisammalta. Peltoniemi lupailee, että ensimmäisten maistiaisten jälkeen eri lajikkeita valmistuu enemmän juhannukseksi.

Toinen ilahduttava asia on, että ainakin jotkin syyskylvöiset kasvit, kuten syysviljat ja öljykasvit ja monivuotiset nurmi ja kumina, ovat hyötyneet kosteista keleistä. Toisinaan Suomen kevät voi olla turhan kuiva.

– Niillä näkymät ovat hyvät, mutta ne edustavat vain pientä prosenttia viljelysalasta, Peltonen sanoo.

Suomalaista erikoisuutta, kuminaa, on viljelty poikkeuksellisen runsaasti parikymmentä vuotta ja sitä menee vientiin. Erikoistumista tapahtuu parhaillaan muun muassa ravintorikkaan öljyhampun ja puhtaan kauran kasvatuksessa. Se sopii gluteenittomaan käyttöön.

Syysviljat kylvetään elo–syyskuussa ja ne jäävät talvehtimaan. Korjuuaika on noin vuoden kuluttua heinä–elokuussa. Syysviljojen viljelyssä riskinä ovat muun muassa riistaeläimet ja valkoposkihanhet.

– Suomessa viljan viljelypinta-ala on kokonaisuudessaan noin miljoona hehtaaria, josta 40 000–50 000 hehtaaria on syysvehnää ja 20 000 hehtaaria ruista. Öljykasveja on nyt ennätykselliset 5 000 hehtaaria. Tällaisista mittakaavoista puhutaan.

Sade hillitsee myös lintujen lentohaluja

Muuttolintujen paluu Suomeen etenee kokonaisuudessaan tavanomaisessa aikataulussa, vaikka epävakainen sää vaikuttaa myös niiden lentohalukkuuteen, kertoo Birdlife Suomi -järjestön tiedottaja ja Linnut-lehden päätoimittaja Jan Södersved.

Hänen mukaansa tyypillistä on, että joka kevät on jaksoja, jolloin ollaan hieman edellä ja sitten taas vastaavasti jäljessä aikataulusta.

– Huhti–toukokuun vaihteessa oli pitkään viileitä pohjoisen puoleisia virtauksia ja sateita. Kyllä se silloin hillitsi muuttoa. Linnut pyrkivät muuttamaan edullisessa myötätuulessa, mieluiten etelän- tai lounaanpuoleisissa tuulissa, Södersved kertoo.

Vaihtelevista jaksoista huolimatta joka muuttolajin ensimmäiset yksilöt ovat Södersvedin mukaan jo saapuneet Suomeen.

– Hyönteissyöjiä, kuten kerttuja, kerttusia, harmaasieppoja, punavarpusia ja pikkulepinkäisiä, meille saapuu vielä muutaman viikon ajan.

Ilmastonmuutos aikaistaa lintujen liikkeitä

Vuosikymmenten saatossa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lintujen muutto on aikaistunut huomattavasti. Vastaavasti muuttolintuja Södersvedin mukaan myös viivyttelee Suomessa aiempaa pidempään syksyllä tai jää jopa talvehtimaan.

– Tukkasotka on tästä ehkä paras esimerkki. Niitä talvehtii nykyään viisinumeroinen määrä Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa, kun vielä parikymmentä vuotta sitten oli vain kymmeniä yksilöitä, Södersved sanoo.

Myös lintujen pesimisalueet siirtyvät niin, että pohjoisemmat linnut liikkuvat entistä pohjoisemmaksi ja eteläisiä lintuja on alkanut näkyä meillä aiempaa enemmän.

– Näkyvimpiä lajeja on 2000-luvulla voimakkaasti runsastunut jalohaikara, joka on ainakin jo kertaalleen pesinyt meillä, ja niitä näkee parvittainkin nykyään.

Tänä keväänä lintujen muutto alkoi erittäin aikaisin ensimmäisten tulokkaiden osalta. Kaikkein varhaisimmat lajit ovat Södersvedin mukaan sellaisia, joita meillä talvehtiikin osittain: laulujoutsenia, lokkeja ja telkkiä.

– Sellaisia varhaisia lajeja, joiden muuton selvästi huomaa, ovat esimerkiksi kiuru ja töyhtöhyyppä. Niitä tuli ryntäyksenomaisesti helmikuun lopulla, jolloin Etelä-Ruotsissa oli noin 20 astetta lämmintä ja se sai linnut kiirehtimään eteenpäin.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut