Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Madridilaisessa kuntoutuskeskuksessa koronaviruspotilaat opettelevat uudelleen syömään ja kävelemään – "Minun ei pitäisi olla enää elossa"

Carolina Gallardo fysioterapeutin ohjauksessa. Gallardo pitää selviytymistään ihmeenä. AFP / LEHTIKUVA

STT–AFP

Madridilaisessa kuntoutuskeskuksessa koronaviruspotilaat kuljettavat happisäiliötä mukanaan kaikkialle – jopa juoksumatolle. Vaikka rokotusten eteneminen on herättänyt toivoa pandemian päättymisestä, monille viruksen vuoksi sairastuneille on jäänyt pitkäaikaisia oireita, kuten hengitys- ja liikkumisvaikeuksia sekä väsymystä.

– En pysty kävelemään omin voimin enkä voi käyttää käsiäni. Katsokaa vaikka hiuksiani, en saa niitä edes sidottua yksin, kertoo 51-vuotias Carolina Gallardo Isabel Zendal -sairaalan kuntoutuskeskuksessa.

Gallardo vetää itsensä ylös tuolista pitäen käsinojista tiukasti kiinni ja liikuttaen jalkaansa hitaasti. Fysioterapeutti pitää kättään Gallardon vyötäröllä ja kannustaa tätä jatkamaan eteenpäin.

Isabel Zendal -sairaala rakennettiin kolmessa kuukaudessa yli 150 miljoonalla eurolla koronaviruspotilaiden hoitoon. Sairaala avasi ovensa joulukuussa, mutta sen kuntoutuskeskus otettiin käyttöön vasta tässä kuussa.

Myös Suomessa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) on suunnitellut poliklinikkaa viruksen pitkäaikaisoireista kärsiville. Husin mukaan monien maiden kokemusten perusteella tiedetään, että noin viidesosalla infektion sairastaneista oireet jatkuvat vielä akuutin vaiheen jälkeen.

"Tauti on aivan järkyttävä"

Madridin kuntoutuskeskuksessa asiantuntijat auttavat koronaviruspotilaita, joilla on edelleen hengitysvaikeuksia tai jotka ovat menettäneet liikkumiskykyään siinä määrin, että lusikan piteleminen tai pullon avaaminen on mahdotonta. Potilaiden tilaa seurataan vartaloon kiinnitetyillä elektrodeilla tai sormeen kiinnitetyllä veren happipitoisuuden mittauslaitteella.

Keskuksessa näkyy juoksumatto, jumppapalloja ja ramppi sekä suuri peili, josta potilaat voivat tarkkailla asentoaan. Seinällä on juliste, jossa on kannustava sitaatti Rocky-elokuvasta.

Gallardo pitää selviytymistään ihmeenä. Hän ei muista juuri mitään teho-osastolla viettämästään ajasta.

– Minun ei pitäisi olla enää elossa, hän sanoo hengästyneenä.

Gallardon puhekyky palautui ennalleen vasta tovi sitten. Alun perin hän ei pystynyt edes sulkemaan omaa suutaan.

– Tauti on aivan järkyttävä.

68-vuotias Jesus Nogales oli teho-osastolla noin kuukauden. Hän kertoo olleensa tajuttomana vailla aavistustakaan siitä, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Palattuaan tajuihinsa hän sai tietää, että hänen vaimonsa oli 51 avioliittovuoden jälkeen kuollut koronaviruksen aiheuttamaan tautiin.

Valkaisuaine olisi mennyt vedestä

Suru vei Nogalesilta viimeisetkin voimat.

– Kun lähdin teho-osastolta, oli kuin koko vartaloni olisi muuttunut hyytelöksi. Minulla ei ollut lainkaan voimaa. Minun oli opeteltava uudelleen kävelemään, syömään ja liikkumaan.

Kun hän sai sairaalassa eteensä annoksen riisiä, hän ensin luuli, ettei riisiä ollut lainkaan keitetty.

– Minulla ei ollut leuassani lainkaan voimaa pureskella.

Kuten monet muutkin koronaviruspotilaat, Nogales menetti sairastuttuaan hajuaistinsa. Hän kertoo, että olisi voinut helposti ottaa lasiinsa valkaisuainetta ja luulla sitä vedeksi.

Nyt hän paiskii töitä fysioterapeuttien kanssa kuntoutuskeskuksessa saadakseen keuhkonsa ennalleen.

– En halua päätyä pyörätuoliin.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut