Yksisarvinen poro, syöksyrinnettä alas ja lumitunnelin viehätys – hausjärveläiset Kari Isolehto ja Arto Sirpoma ovat Tunturirallin konkareita, joilta tarinat eivät lopu

Arto Sirpoma (vas.) ja Kari Isolehto keräsivät palkintohyllyjä täyteen aktiiviaikoinaan. Tunturirallissa kaksikko oli yhdessä 14 kertaa. Kaisa Estola-Haaranen

Kaisa Estola-Haaranen

– Paljon on "Kaakan" kanssa istuttu samassa autossa, ehkä noin satatuhatta kilometriä. En ole emännänkään kanssa samassa autossa ollut niin paljon.

Arto Sirpoma kertaa Kari Isolehdon kanssa käymiään kisoja. Hausjärven Urheiluautoilijoiden tutkapari ehti koluta 14 Tunturirallia ja lukemattoman määrän muita kisoja yhdessä vuodesta 1987 lähtien. Yhteistä rallitaivalta kertyi 17 vuotta, jotka toivat pikku A-luokassa 1992 SM-pronssia sekä hopeat vuosilta 1993 ja -97.

Isolehto lopetti kilpaa ajamisen 2004. Sen jälkeen Sirpoma jatkoi muiden kuljettajien kartturina. Viime vuonnakin plakkariin tuli pari kisaa.

– Nytkin jos olisin pelannut kortit toisin, olisin ollut Tunturissa. Mutta tuli työeste, vielä 2015 Niko Veikkasen kanssa ison luokan SM-pronssia voittanut Sirpoma sanoo.

Isolehto ja Sirpoma aloittivat kisaamisen Tervakosken Urheiluautoilijoissa Sunbeam Avengerilla. Se vaihtui Toyota Corollaan ja 1994 Renault Clio Williamsiin. Välissä seuraksi oli vaihtunut vasta perustettu HausUA.

Vuonna 2000 alle löytyi Mitsubishi Lancer Evo.

Tunturiralliin kaksikko osallistui ensi kertaa 1990.

– Lumimäärä oli alkuvuosina ihan hirveä, oli kuin tunnelissa olisi ajettu suurin osa kisaa, miehet kertovat.

– Pimeässä valoissa, kun nuotti on kohdallaan, oli makea tunne ajaa. Mitsullakin nopeus oli 215 km/h penkkojen välissä. Tuli tunne, että jos tunnelista ajaa ulos, tulee iso reikä penkkaan, Isolehto toteaa.

Kaksikko otti vuosien varrella Tunturissa luokkansa kärkisijoja ja yleiskisassakin useita sijoituksia 20 sakkiin.

Tunturiralli tai virallisesti nykyään Arctic Lapland Rally on oma maailmansa, jossa auto tuodaan lähes keinolla millä hyvänsä maaliin asti.

Nuotituksella voi sattua isompia seikkailuja kuin itse kisassa.

– Kerran tuli nyppylän jälkeen aura-auto vastaan, oli metri tilaa sivussa. Kaaka väisti sisäkurviin, mutta penkka heitti auton takaosan auran kylkeen. Ei ollut sitten enää takavaloja ja takaluukkukin lensi mäkeen. Ajettiin Teboilille, ja siellä oli Starletin takavalot hyllyssä, rakenneltiin takaosa uudelleen; perä oli rytyssä, mutta valot toimi, Sirpoma muistelee.

Kerran tuli tukkirekka vastaan, ja jälleen väisteltiin penkan läpi.

– Arton emännän auto oli alla. Sen lokasuojat pullistuivat, kun lumipenkat painoivat sivuilta. Tukkikuski hinasi meidät ylös, Isolehto kertoo.

Poroihin kaksikko törmästi harvoin, mutta kerran edessä oli itsepäinen sarvipää.

– Johtajaporo laittoi vain päänsä alas eikä väistänyt millään. Ajateltiin, että ei p..ele, nyt osuu. Toinen sarvi jäi lokasuojan kaaren sisään, ja sarvi meni poikki. Kun päästiin autosta ulos, ei poroa näkynyt enää missään, miehet kertaavat yksisarvisen poron tarinaa.

Toisenlainen yllätys oli parilla edessä 1992.

– Oltiin nuotituksella, kun tultiin mäenharjanteelle. Oli merkitty, että saa tutustua vain jalkaisin. Mentiin katsomaan ja edessä olikin syöksylaskurinne suoraan järven jäälle. 300 metriä tosi jyrkkää rinnettä alas. Ajateltiin, että ei tästä kukaan voi mennä – mutta kisassa painettiin kuitenkin vielä kaasua alamäessä, kun oli adrenaliinia veressä ja kaikki suojavehkeet päällä, Isolehto muistelee.

Pakkanen on kisa-aikaan ollut välillä rajua.

– Kerran oli jotain 45 astetta pakkasta, eikä Rellussa ollut lohkolämmitintä. Saatiin englantilaiselta testiryhmältä virtaa, että saatiin auto käyntiin. Meillä oli puolentoista litran vissypullo autossa. Se oli sulana pullossa, mutta kun sen avasi, vissy nousi pois pullosta ja veti jäähän.

– 1999 oli hirveällä vaivalla nuotitettu kisa valmiiksi, kun huoltoporukan kuorma-auto oli jäätynyt Viitasaareen ja kilpuri oli poikkeuksellisesti kyydissä. Ei päästy ralliin ollenkaan.

Kovat penkat eivät hellineet autoja.

– Viimeisinä vuosina järjestään kaikissa Mitsuissa oli etupuskuri rikki, kun nelivetoautoilla otettiin penkasta tukea. Meillä oli ehjä, ei haluttu ehdoin tahdoin rikkoa.

Lapissa saattaa olla 30 kilometrin pätkiä, ettei tienvarsilla näy talon taloa.

– Aiemmin oli suositus, että kovilla pakkasilla pitää varata 3-4 klapia takakonttiin, että voi tehdä nuotion, miehet kertovat.

Sirpomalle nuotiokeikka on tullut eteen kerran, silloin Hyvinkään UA:n Ilmo Larion kartturina. Auto jäi hankeen ja samaan penkkaan pysähtyi myös venäläisen kisaparin auto.

– Kerättiin siinä puita, ja venäläiset olisivat tarjonneet kaatopullosta votkaa – itsellä oli menossa tipaton tammikuu eikä Ilmokaan voinut ottaa. He tarjosivat sitten votkaa nuotion sytyttämiseen, Sirpoma nauraa.

Lario ja Sirpoma jäivät myös 2014 bemarilla penkan päälle, eikä autoa saatu millään kaivettua hangesta ulos. Helikopteri lensi kaivuuvaiheessa kahdesti yli.

– Jonnekin se sitten laskeutui ja neljä kaveria sieltä tuli auttamaan meitä. Eli pyydettiin apua ylhäältä ja saatiin, eikä jouduttu edes keskeyttämään.

Tunturirallin pitkät pätkät vaativat kartturilta erityistä keskittymistä ja kuljettajalta kovaa kuntoa.

Isolehto pystyy edelleen näkemään rallin ek-pätkiä silmiensä edessä, niin monta kertaa ja intensiivisesti niitä ajettiin.

– Hanhikosken 30 km pätkä oli hieno, hän sanoo.

– Ja Ristilammi, se kääntyi koko ajan jonnekin päin, Sirpoma täydentää.

Tarkka nuotitus on Tunturissakin rallin perusta.

– 70% kisasta on sitä, että nuottiin voi luottaa ja siksi pystyy ajamaan nopeammin ja turvallisesti. Nuottikisassa suistumiset ovat pahempia, kun ne tapahtuvat kovemmasta vauhdista, Isolehto sanoo.

– Ja verensokerit pitää olla hyvällä tasolla. Kisapäivä on tosi rankka ja sitten vain muutama tunti nukkumista, Sirpoma toteaa.

Isolehto ja Sirpoma saivat ympärilleen hyvän hausjärveläis-riihimäkeläisen tiimin, joka osaltaan mahdollisti kilpauran.

– Kaaka pystyi heti näyttämään että on ajomies ja porukka lähti mukaan, Sirpoma toteaa.

– Rahat kasattiin pienistä puroista, ja pystyttiin jatkamaan, vaikka tuli 90-luvun lamakin. Huoltoporukka oli osaavaa väkeä. Parhaana aktiiviaikana mukana oli parikymmentä ihmistä.

Rahaa kerättiin muun muassa ralli-iltamilla, joiden tuotolla kerran rakennettiin kolmessa viikossa romuttunut Corolla kisakuntoon. Makkaranmyyntituotoilla ostettiin muun muassa renkaat.

Sirpoma kantoi päävastuun tekniikkapuolesta. Oma tila Hausjärvellä mahdollisti autoremontit.

– 15-kesäisistä asti on oltu kavereita, luotto toiseen on rallikisassa myös tärkeä juttu, miehet miettivät.

Molemmilla on taustaa musiikissa. 1980 kaksikko musisoi muun muassa The Rockersissa, joka voitti Suosikin Rockkuninkuus -osakisan.

– Rytmitajusta on ollut hyötyä rallissakin. Kaikenlaisia uhrauksia on tehty lajin eteen. Muut lähti etelään pariksi viikoksi, itse mentiin Jyskälään ja talviloma oli Tunturissa, Sirpoma ja Isolehto kiteyttävät.

– Mutta oli se hienoa aikaa: oli oma porukka, omat huoltokaverit ja Me-tekemistä.

Ei pahempia havereita

Kari Isolehto ja Arto Sirpoma säästyivät rallivuosinaan isoilta onnettomuuksilta.

Isolehdolta murtui rintalastan alta luu ja Sirpomalta nilkka, kun Sunbeamista räjähti rengas ja auto päätyi puunrunkoon.

Jyväskylässä 1992 sateen kaventama tie yllätti ja tällä kertaa päädyttiin hirsisen riihen kylkeen.

– Maatalon isäntäväki oli ystävällistä, emäntä hieroi kipeytynyttä niskaa ja pyysivät meitä syömäänkin.

Nurmijärven talvirallissa Marcus Grönholm voitti yleiskisan, kun kaksikko tippui kolmanneksi autolla, josta suli mäntä 15 kilometriä ennen maalia.

– Auto oli täynnä savua, kun jätettiin se parkkipaikalle. Kymmenen metriä käveltiin, kun kuului jysäys, öljykorkki lensi konepeltiin ja tuli lommo. Se lähti kuin nato-ohjus, auto antoi todellakin kaikkensa.

Kahtena vuonna SM-kulta oli viimeistä kisaa vaille kaksikolle taputeltu, mutta onni ei ollut myötä, eikä maaliin asti päätöskisassa päästy.

Hopeakin Renaultilla riitti silti hienoon kokemukseen 1997, kun miehet pääsivät Pariisiin Renault Sport -palkintogaalaan.

– Meitä oli kolme suomalaista siellä formulakuskien ja muiden joukossa. Tuhannen hengen tilaisuudessa oltiin eturivissä, kun kolme isoa screeniä näytti videoa, kun mentiin Rellulla nyppylän yli Joensuussa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut