Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

"Tätä haluaa vain lisää" – Taru Tuukkanen on jo viidentoista vuoden ajan tottunut olemaan joukkueensa vanhin

Taru Tuukkanen on yksi Suomen kaikkien aikojen naiskoripalloilijoista. MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA

Raiko Häyrinen / STT

Eivät ne 18 pistettä, 9 levypalloa ja kolme torjuntaa, jotka Taru Tuukkanen on kerännyt haastattelua edeltävänä päivänä, kun hänen joukkueensa Honka kukisti Forssan Alun Naisten korisliigassa – vaan ne 27 sekuntia, jotka Tuukkanen oli vaihdossa.

– Jouduin penkille, Tuukkanen naurahtaa.

Tuukkanen on yksi Suomen kaikkien aikojen naiskoripalloilijoista. Hänen uransa on vaeltanut vakaana kuin joki Yhdysvaltain yliopistosarjoista Euroopan ammattilaiskentille ja takaisin Suomeen, mutta edelleenkään hän ei ole saanut tarpeekseen pelaamisesta eikä haluaisi koskaan tulla vaihtoon.

– Haluaisin aina pelata, vaikka ymmärrän, että aina en voi. Niissäkin matseissa, jotka ovat jo ratkenneet ja junnut on laitettu kentälle, katson penkillä anovasti koutsia, jos pääsisin vielä pelaamaan, Tuukkanen kertoo.

Nuo juniorit voisivat ikänsä puolesta olla Tuukkasen lapsia, sillä hän on 43-vuotias. Miten on mahdollista, että hän edelleen pelaa pääsarjassa – eikä vain pelaa, vaan kuuluu sarjan kärkipelaajiin?

– Olen välttynyt loukkaantumisilta, mutta suurimpana syynä on, että minulla on tarpeeksi intoa panostaa tähän. Ehkä olen vähän hullu, Tuukkanen sanoo.

Tuukkanen kertoo jo viidentoista vuoden ajan tottuneensa olemaan joukkueensa vanhin.

– Kyllä sitä tietysti miettii, miksi kaikki muut putoavat pois.

Hongan valmentaja Kimmo Kujansivu sanoo ymmärtävänsä mistä Tuukkanen puhuu, kun kyse on vaihtoon tulemisesta.

– Me olemme kasvattajaseura, ja meille on tärkeää mahdollisuuksien antaminen nuorille pelaajille. Tällaisessa ympäristössä ei ollut itsestään selvää, että yhteistyö Tarun kanssa toimisi niin hyvin kuin se toimii, koska meillä voittaminen ei voi ajaa kaiken edelle.

"Mihinkään ei satu"

Loukkaantumiset ovat yksi syy, joka karsii pelaajia. Eivätkä vain äkilliset vammat, vaan vuosien mittaan tapahtuva kuluminen nivelissä. Tuukkasta eivät keski-ikäisten vaivat kuitenkaan tunnu koskevan.

– Totta kai aina välillä sattuu johonkin, mutta ei minulla ole jatkuvaa kipua. Olen aina treenannut paljon ja tykännyt siitä. Olen ollut poissa peleistä vain kaksi puolikasta kautta raskauksien takia.

Tuukkanen sanoo, ettei edellisillan 39-minuuttinen pääsarjakoripalloilun kiihdytyksiä, hyppyjä, pysähdyksiä, tärähdyksiä ja suunnanmuutoksia tunnu hänen jaloissaan.

– Älysormuksen mukaan viime yö oli joulun jälkeen vähiten ja huonoiten nukuttu yö, mutta mihinkään ei satu.

Kun takana on jo viime vuosituhannella alkanut ura huipulla, motivaatio on muuttunut ajan myötä.

– Rakkaus korikseen syttyi tosi palavasti jo nuorena, ei heti kun aloitin, mutta lukioaikana hurahdin lajiin. Lopullisesti rakastuin täysin jenkeissä yliopistossa. Siellä aloin uskoa siihen, että tästä voi tulla ura ja työ. Siitä lähtien olen aina saanut elannon koripalloilusta. Tämä työ on mielekästä, ja vaikka on tullut ikää ja lapset, siitä saa yhä paljon.

Tuukkanen sanoo olleensa erittäin kilpailuhenkinen niin kauan kuin muistaa.

– Rakastan sitä, että harjoittelun tulokset ja oma työnjälki näkyvät peleissä. Ne onnistumisen tunteet ja joukkueen kanssa voittaminen ovat sellaisia asioita, mitä tuskin saa muualta. On aina tosi kiva mennä pukukoppiin. Ja vaikka joukkueessa on hyvin erilaisessa vaiheessa uraansa olevia pelaajia, kentällä kaikki tekevät samaa juttua. Tätä haluaa vain lisää.

Tuukkanen sanoo miettivänsä jo sitä, millä koripalloilun tuomat elämykset voisi korvata sen jälkeen kun viimeinen peli joskus tulevaisuudessa on takana.

– En haluaisi ajatella sitä, mutta ymmärrän, että jossain vaiheessa lopettaminen tulee. Minulla ei ole tavoitevuotta, johon tähtäisin, vaan pelaan kausi kerrallaan niin kauan kuin pystyn. Enemmän minua pelottaa, että lopettaisin liian aikaisin ja sitten miettisin jälkeenpäin, että olisi pitänyt pelata pitempään. Kun lopetan, haluan olla varma siitä.

Neljäntoista ottelun jälkeen Tuukkanen oli naisten korisliigan paras suomalaissyntyinen pisteidentekijä (14,9 pistettä ottelua kohti) ja levypallopelaaja (11,4).

– En halua olla kehäraakki. Lopetan, kun en enää pärjää.

Tuukkanen on myös Hongan paras syöttäjä (3,6).

– Tarun valtti on kokemuksen myötä tullut pelikäsitys. Hän näkee tilanteet, ja uudet taktiset jutut menevät perille kertaheitolla, Kujansivu sanoo.

"Kaikki hoituu"

Kuluva kausi on Tuukkaselle ensimmäinen, jolloin hän tekee koripalloilun ohella muuta työtä. Kiinteistönvälittäjän työ on imaissut hänet mukaansa, ja samalla Tuukkaselle on selvinnyt, että jos jokin sattuma olisi mennyt toisin, hänen valtaisa tarmonsa olisi voinut suuntautua aivan toiselle alalle kuin koripalloiluun.

– Se on hyvin mahdollista. Minulla on kova halu olla hyvä, mitään ei voi tehdä puoliteholla. Olen valmis tekemään mitä vain, että minusta tulee hyvä, oli homma mikä tahansa. Siinä on sama sitoutuminen ja halu antaa kaikkensa. En katso kelloa, kun teen töitä, Tuukkanen sanoo.

Muuttuuko tällainen asenne joskus raskaaksi?

– En ole luonteeltani stressaaja. Minulla on sellainen ajatus, että kaikki hoituu, tulee eteen mitä vain. En koe että tämä olisi raskasta. Minulla on vain sisäänrakennettuna, että asiat pitää hoitaa heti. Olen aina mukana vapaaehtoisissa harjoituksissa. Jos pitää tehdä kymmenen punnerrusta ja tekisin vain yhdeksän, en pystyisi elämään sen kanssa.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut