Kun eurooppalainen huippujalkapallo palasi pitkältä koronaviruksen pakottamalta tauoltaan Saksan Bundesliigan myötä, nähtiin tv-katsomoissa korona-ajan "uutta jalkapallomaailmaa". Yleisön puuttuminen on tietysti kiinnittänyt katseita, mutta oma ihmettelynsä on ollut myös jalkapalloon niin olennaisena osana kuuluvassa maalin juhlinnassa: yksinäistä voitontanssia, turvavälejä, kosketuksia korkeintaan kyynärpäillä tai nyrkeillä, jos niilläkään.
Lieneekö samaa luvassa Suomenkin kentillä, kun jalka- ja pesäpallosarjat pääsevät vauhtiin pitkän odotuksen jälkeen? Maalijuhlinta ei ole ehkä päällimmäisenä mielessä kun kentille vihdoin astellaan, mutta ikiaikaisen rituaalin valtava voima onkin siinä pienessä hetkessä: maali lisäajalla, voittojuoksu tasaisen ottelun päätteeksi.
– Jos sitä ajattelee, niin onhan se varmasti vaikeaa kun tunteet tulevat. Ettei hyppäisi siihen lähelle. Mielenkiintoista nähdä, miten pystyt rauhoittamaan itsesi siinä kahdessa sekunnissa vai onko mahdotonta pidätellä itseä, jalkapalloliigan RoPS:n hyökkääjä Aleksandr Kokko pohtii.
– Se juhlinta on iso osa joukkuehenkeä. Siitä tulee helvetin hieno fiilis. Siihen on koko elämänsä ajan tottunut, ja sitten onkin muutettava koko käyttäytymistään... Helvetin vaikeaa.
Inter-hyökkääjä Timo Furuholm on samaa mieltä.
– Tunteet, suuntaan ja toiseen, ovat niin syvällä urheilussa. Ja jos joku tekee meille yliajalla voittomaalin, niin voin jo etukäteen pahoitella, etten pysty takaamaan sitä että pystyn itseäni pidättelemään, Furuholm näkee.
Mitä sitten saa tehdä, kun juhlii? Palloliitto kertoo seuroille ottelutapahtumien toteuttamisesta etäinfotilaisuuksilla lähipäivien aikana, joten ehkäpä tietoa myös kentällä sallittavista toiminnoista tulee joukkueillekin pian.
– Totta kai tartuntavaara on minimoitava. Mutta peleissä saat vastustajan topparia halailla ja treeneissä ottaa kontaktia siihen omaan pelaajaan, jonka kanssa ei sitten voisi tuulettaa... Toivottavasti tämä selviää vielä, Furuholm toteaa omana mielipiteenään.
– Mutta toisaalta taas, jos hinta (pelaamisesta) on se, ettei saa kunnolla tuulettaa, niin se on pieni hinta. Moni joutuu monilla aloilla luopumaan paljon isommista asioista, kokenut kärkimies jatkaa viitaten koronaviruksen vaikutuksiin.
Mitä jää, jos yläfemma poistuu?
Joukkuepelisarjojensa jatkumista tai kansallispelinsä baseballin osalta alkamista odottavassa Yhdysvalloissa on koronan myötä huolestuttu siitä, miten käy baseballista lähtöisin olevan ja aika lailla universaaliksi urheiluonnistumisen merkiksi nousseen "high-fiven" eli kotimaisittain "yläfemman".
– Pitääkö olalla läpsäistä? No, onhan syöksyhanskoja monella, ja nyrkkitervehdyskin on yleistynyt, miettii urallaan monen monet yläläpsyt kotipesään tultuaan tehnyt Sotkamon Jymyn etenijäsuuruus Niilo Piiponniemi.
Pesäpallon juoksujuhlinta on keskittynyt yläfemmailuun, jalkapallosta tuttuja "ihmispyramideja" ei Piiponniemen mukaan voi oikein harrastella kun futiksesta poiketen peli jatkuu juoksun jälkeen hetimiten. Ehkä optiona korona-aikana voisi kuitenkin olla "paluu vanhaan", Piiponniemi pohtii.
– Hauskoja juhlia näkee, kun katsoo vanhoja pelejä. Kädet ihan suorina ylhäällä, tai tuoja pomppaa heti juoksun jälkeen pystyyn ja juoksee katsomon eteen tuulettamaan. Pitää ehdottaa joukkueessa, että otetaan käsittelyyn tämä tuuletushomma.
Harjoittelua saattaa olla luvassa jalkapalloilijoillakin.
– Joo, mietittävä on joukkueen kanssa mitä tehdään, Aleksandr Kokko lupaa.
Miesten pääsarjat jalkapallossa ja pesäpallossa alkavat heinäkuun alussa.