Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Liikenne: Potkupyöräily korvasi apupyörät, ja nyt polkupyörällä pysyvät pystyssä jo 2-vuotiaatkin

Annika Rantanen ja Jukka-Pekka Väärämäki nauttivat pyörälenkeistä 3-vuotiaan Kaarlen kanssa. Kaarlen perässä on vaikea pysyä kävellen. Agata Anttonen

Emma Jolkkonen

Punaisen ja valkoisen sävyt viuhahtavat silmien ohitse, kun Kaarle Väärämäki polkee värikkäällä pyörällään pitkin rantaraittia. Vauhdin perusteella ei uskoisi, että Kaarle on vasta 3-vuotias.

– Hän pääsee välillä tosi lujaa, kertoo Kaarlen isä Jussi-Pekka Väärämäki.

Hyvät pyöräilytaidot ovat pitkälti harjoituksen ansiota. Kaarle aloitti potkupyörällä ajelun jo puolentoista vuoden iässä. Oikealla pyörällä hän oppi ajamaan viime keväänä ollessaan vasta 2-vuotias.

Kaarlen tavoin monet suomalaislapset pyöräilevät jo varhaisina ikävuosina. Jyväskylän yliopiston tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaislapset oppivat tänä päivänä pyöräilemään peräti puolitoista vuotta aiemmin kuin 1950-luvulla.

Erityisesti potkupyörien markkinoille tulo on nopeuttanut lasten pyöräilemään oppimista, kertoo Kaisa Peltonen Jyväskylän Pyöräilyseura JYPSistä.

Vielä parikymmentä vuotta sitten valtaosa lapsista opetteli pyöräilemään polkupyörään kiinnitettävien apurenkaiden avulla. Apurenkailla opeteltaessa lapsen tasapaino ei kuitenkaan kehity samalla tavoin kuin potkupyöräillessä.

Ympäristön turvallisuus määrittelee sen uskaltaako pyörällä liikkua.

Kaisa Pelkonen

– Apupyörillä tasapainon harjoittelu jää melkein kokonaan pois, Peltonen toteaa.

Peltosen mukaan apurenkaita käytetään kuitenkin edelleen jonkin verran, vaikka potkupyörien hinnat ovat laskeneet ja niitä saa nykyisin lähes kaikista suurimmista kaupoista.

– Kaikilla ei ole vielä tietoa potkupyöristä. Vielä kymmenen vuotta sitten potkupyöriä oli vähemmän tarjolla, Peltonen kuvailee.

Pyöräilytaitoihin voi vaikuttaa myös se, millaisessa ympäristössä lapsi kasvaa.

Peltosen mukaan Helsingin vilkas keskusta-alue on huomattavasti huonompi paikka pyöräilyn opetteluun kuin Jyväskylän keskustan lähialueet.

Vilkasliikenteisellä alueella pientä lasta ei myöskään uskalla päästää yksinään opettelemaan, jolloin pyöräilyn oppiminen voi hidastua.

– Ympäristön turvallisuus määrittelee sen uskaltaako pyörällä liikkua, Peltonen sanoo.

Toisaalta myös lähipiirin esimerkillä on vaikutusta. Kaarle Väärämäen perheessä pyöräillään aktiivisesti, ja Kaarle on päässyt vanhempiensa mukaan niin maastopyöräretkille kuin pumptrack-pyöräilyradallekin.

– Harrastetaan miehen kanssa pyöräilyä molemmat. Pyöräily on meidän perheen juttu, Kaarlen äiti Annika Rantanen kertoo.

Kaikkien lasten elämään pyöräily ei kuulu yhtä tiiviisti.

Siksi Kaisa Peltonen toivoisi, että lapsille tarjottaisiin mahdollisuuksia pyöräilyyn myös päiväkodeissa ja kouluissa. Hänen mielestään potkupyörien tulisi kuulua päiväkotien vakiovarusteiksi ja kouluissa voitaisiin lainata polkupyöriä oppilaille, joilla ei sellaista ole.

– Näen päiväkodin ja koulun roolin aika tärkeänä, ettei polarisaatiota pääse tapahtumaan, Peltonen sanoo.

Tällä hetkellä pyöräily ei kuulu koulujen opetussuunnitelmaan samalla tavoin kuin esimerkiksi uimisen tai hiihtämisen kaltaiset kansalaistaidot. Paikoitellen ykkös- ja kakkosluokan oppilaita saatetaan jopa kieltää tulemasta pyörällä kouluun.

Peltosen mielestä kouluissa tulisikin tarjota pyöräilykasvatusta hieman samalla tavoin kuin esimerkiksi Hollannissa, missä pyöräilyn opetus kuuluu osaksi peruskouluopetusta.

– Hollannissa on säännöllisiä pyöräilyoppitunteja. Pyöräilykasvatus on viety siellä hyvin pitkälle, Peltonen kertoo.

Kouluopetuksen puutteessa suomalaislapset voivat oppia pyöräilytaitoja yhdistysten järjestämissä kerhoissa. Esimerkiksi JYPS järjestää kesäaikaan pyöräilykerhoja eri-ikäisille lapsille. Lisäksi pyöräilyä on opetettu myös aikuisille maahanmuuttajataustaisille naisille, jotka eivät ole lapsuudessaan saaneet mahdollisuutta pyöräilyyn.

Lapsen pyöräilemään oppiminen mahdollistaa myös perheelle mukavia yhteisiä hetkiä. Kuluneen kesän aikana Kaarle on käynyt vanhempiensa kanssa yhteisillä lenkeillä, ja parhaimmillaan päivässä voi taittua jopa viisi kilometriä.

Ei pyöräily tietenkään aina suju, ja välillä voi tulla myös pieniä haavereita.

– Kerran Kaarle kaatui, mutta vaikka häntä vähän itketti, niin piti päästä uudelleen pyörän selkään, Jussi-Pekka Väärämäki kertoo.

Mutta mikä pyöräilyssä on parasta Kaarlen itsensä mielestä?

– Kivien päältä on mukavaa ajaa pyörällä, Kaarle toteaa pontevasti.

Espoolaiselle isälle rapsahti lapsen kaupunkipyörän käytöstä yli 300 euron rapsut – Espoo ja Helsinki eivät osaa sanoa, paljonko lisämaksuja peritään

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut