Yksi Suomen rauhan ajan historian hirveimmistä tragedioista nousee esiin eri taiteiden keinoin kun sekä teatterin että elokuvan tekijät nostavat tapahtuman esiin.
Lapuan Patruunatehtaalla räjähti huhtikuussa vuonna 1976. Turmassa kuoli 40 ja loukkaantui 60 ihmistä. Hautajaisiin osallistui myös tuolloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen.
Surmansa saaneiden kuvat ja nimet löytyvät nykyisen Kulttuurikeskus Vanhan Paukun Pajakappelista.
Turmassa 64 lasta menetti toisen vanhempansa. Nyt suurin osa näistä lapsista on jo itsekin vanhempia ja isovanhempia.
Turman tutkinta kesti vuosia, mutta syytä onnettomuudelle vuosia kestäneessä tutkimuksissa ei varmuudella koskaan selvinnyt.
Tapahtuma muodosti syvän haavan niin lapualaisten kuin kaikkien eteläpohjalaisten mieliin. Niin syvän, että on kestänyt lähes 45 vuotta ennen kuin aihe on valmis käsiteltäväksi taiteen keinoin.
Valmisteilla on elokuva, jonka tekijäkaartiin kuuluvat Toni Kurkimäki, Mikko Jokipii, Pekka Pohjoispää ja Tuukka Haapamäki.
"Olen ihmisiä haastatellessani päässyt kuulemaan kertomuksia, joita ei kukaan muu ole koskaan kuullut. Se tieto tekee nöyräksi ja luo suuren vastuun tunteen.
Toni Kurkimäki, ohjaaja
Idean lähtökohtana ovat paikalla olleiden kokemukset, joita ohjaajana toimiva lapualaislähtöinen Kurkimäki työryhmineen on kerännyt tuolloin Patruunatehtaalla työskennelleeltä isältään, monilta tehtaan työntekijöiltä sekä sammutus- ja pelastustöissä mukana olleilta. Vuosia kestäneen taustatyön tuloksena työryhmälle on muodostunut kokonaiskuva siitä, mitä tehtaalla tapahtui ja millaiseen tilanteeseen työntekijät ja pelastajat joutuivat.
– Faktat ovat elokuvan taustalla, mutta sitäkin enemmän ne tunteet ja ajatukset, joita tuolloin ihmisten mielissä liikkui, Kurkimäki kertoo.
Elokuvassa suuri rooli onkin ihmisillä ja inhimillisyydellä, vaikka tosiasiat kuljettavatkin tarinan kerrontaa.
– Mitä ajatteli paikalle saapunut tehtaan palopäällikkö ja muut palomiehet, kun tiedettiin, että palon nopea sammuttaminen on ensiarvoista, että suuremmilta tuhoilta vältyttäisiin? Tai mitä mietti ja tunsi aviomies tai -vaimo, joka tiesi puolisonsa menneen tehtaalle sinä aamuna töihin? Miten selvittiin yhdessä ja kuinka lopulta asia vaiettiin vuosikymmeniksi ja annettiin haavojen parantua rauhassa, pohtii Kurkimäki.
Elokuvassa on pyritty selvittämään autenttinen tehtaan tunnelma.
– Esimerkiksi se, miltä onnettomuuspaikalla kuulosti kun tulipalo levisi ja ammuslaatikot alkoivat räjähdellä.
Hän toteaa, ettei millään muulla taidemuodolla, kuin elokuvalla päästäisi yhtä lähelle aitoa tunnelmaa.
– Olen ihmisiä haastatellessani päässyt kuulemaan kertomuksia, joita ei kukaan muu ole koskaan kuullut. Se tieto tekee nöyräksi ja luo suuren vastuun tunteen. Tämä aihe pitää käsitellä kunnioittavasti ja tavalla, joka antaa mahdollisuuden jokaiselle käsitellä aihetta omasta lähtökohdastaan.
Taustatyötä on tehty yli kymmenen vuoden ajan. Osa elokuvaan oman tarinansa antaneista on tänä aikana ehtinyt jo menehtyäkin. 2014 ilmestyi aiheesta saman työryhmän tekemä lyhytelokuva ”Huhtikuu”.
– Tuolla elokuvalla halusimme myös kokeilla, ovatko ihmiset jo valmiita aiheen käsittelemiseen. Itse asiassa yksi kommentti tuolta ajalta sai jatkamaan kokopitkän elokuvan tekemistä. Eräs lyhytelokuvan nähnyt nainen, joka oli onnettomuudessa menettänyt isänsä. Hän totesi, että häntä pelotti tulla katsomaan, mutta kokemus oli hyvä. Hän kehotti minua jatkamaan kokopitkän elokuvan tekemistä, se antoi minulle uskoa, Kurkimäki kertoo.
Elokuvan valmistelut ovat tällä hetkellä siinä pisteessä, että suurimpia roolituksia on tehty. Työryhmä paljastaa, että mukaan ollaan näillä näkymin kiinnittämässä myös tunnettuja suomalaisia eturivin näyttelijöitä.
– On hienoa, että nämä näyttelijät antavat kasvonsa ja äänensä meidän roolihahmoille. Roolitus on kuitenkin vielä kesken, joten nimiä emme vielä paljasta. Syksyllä Seinäjoella tullaan järjestämään myös iso casting-tilaisuus, jonne toivomme maakunnan omia kykyjä. Haluamme, että tämä on maakunnan oma projekti, jossa näkyvät myös meidän ihmiset.
Elokuvassa on paljon puhe- sekä avustajanrooleja.
– Elokuvahan sijoittuu tehtaaseen ja keskiössä ovat lataamon naiset sekä palokunta ja muut pelastustöihin osallistuneet. Paljon rooleja siis on tarjolla.
Budjetti elokuvalla on hieman yli miljoonan.
– Rahoituksen hankkiminen on hyvällä mallilla. Myös yksittäisiä yrityksiä on lähtenyt hyvin mukaan tukemaan tätä projektia, kertovat tuottajat Mikko Jokipii ja Pekka Pohjoispää.
Kuvaukset sijoittuvat pääasiassa Lapuan alueelle ja ne tehdään vuoden 2022 maalis-toukokuun aikana. Suuri osa kuvauksista tapahtuu nykyisen Lapuan kulttuurikeskus Vanhan Paukun alueella.
– Saamme olla kiitollisia, että alueella on edelleen niin paljon tuon ajan rakennuksia. Niistä tiloista, jotka ovat tuhoutuneet on tehty täydelliset 3D-mallinnukset. Lavastettaville kohtauksille etsitään edelleen suurempia tiloja maakunnan alueelta, Jokipii kertoo.
Elokuvan tekijät myös paljastavat, että elokuvassa käytetään elokuvatekniikkaa, joka on Suomessa käytössä ensimmäistä kertaa.
– Tiedotamme tästäkin asiasta vasta hieman myöhemmin lisää, Pohjoispää täydentää.
Tuotantotiimi tietää olevansa aiheen äärellä, johon on padottu ja vuosien aikana myös kehittynyt paljon tunteita. Se sisältää myös paljon muistoja niin tapahtuman ajalta kuin siitä seuranneissa jälkipuinneissakin.
– Haluan kuitenkin uskoa, että elokuva tulee kunnioittamaan aihetta. Surusta, tragediasta ja onnettomuuden kauheudesta huolimatta elokuvan loppunuotti tulee olemaan toiveikas, Kurkimäki kertoo.
Elokuvalla uskotaan olevan myös tärkeä tehtävä.
– Uusien sukupolvien on hyvä tietää tästä onnettomuudesta ja siitä kuinka syvästi se on vaikuttanut koko kaupunkiin ja ihmisten identiteettiin.
Samaan aikaan suunnitteilla on myös näytelmä Patruunatehtaan räjähdyksestä.
– Nämä projektit ovat kulkeneet omia reittejään ihan erillään toisistaan. Molemmat taidemuodot ja työryhmät käsittelevät aihetta omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan. Aihe on sama, mutta varsinaisesti muuta yhtymäpintaa näillä projekteilla ei ole, elokuvan työryhmän kertoo.