Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Matkahaaveita | Trans-Siperian radalla on kuljettu yli sata vuotta – 10 000 kilometrin junamatkan aikana ehtii nähdä Siperian aidoimmillaan

Tällä hetkellä matkoja ei voi tehdä. Mutta kunhan poikkeustila päättyy, junat aloittavat jälleen liikennöinnin. Mukaan mahtuu silloin myös matkailijoita.

Moni haaveilee Trans-Siperian-matkasta, mutta aika harva tarttuu tilaisuuteen.

Ainakin toistaiseksi junamatka Siperian halki on ollut melko edullinen ja elämyksiä täynnä.

Teimme kumppanini kanssa monta matkasuunnitelmaa, sillä aroja halkovan junamatkan ohella halusimme viettää kaupunkielämää, tutustua nähtävyyksiin ja nauttia sellaisista ylellisyyksistä kuin yksityisyys, hiljaisuus, suihku ja parisänky.

Pakkasimme rinkkoihin minimaalisesti tavaraa, sillä kaupunkimajoitukset mahdollistivat pyykkäämisen ja peseytymisen.

Suunnittelimme kaupunkipysähdykset niin, että junassa olo piteni matkan edetessä. Näin junan tasaiseen heiluntaan ja samoina toistuviin taigamaisemiin tottui ja väistämättä myös turtui.

Lopulta matkamme kesti 20 päivää. Junan lisäksi vietimme aikaa Jekaterinburgissa, Baikalilla, Irkutskissa ja Vladivostokissa.

Palasimme länteen lentämällä kahdeksan aikavyöhykkeen läpi Vladivostokista Moskovaan, jossa vielä vietimme viikonlopun. Venäjän rautatiet mahdollistavat erilaisia matkareittejä.

Lähdimme matkaan Vainikkalasta, mutta Tolstoi-junaan voi hypätä muualtakin.

Siperian radalla välimatkat ovat sellaisia, että niitä on vaikea käsittää. Tolstoi kulki yön aikana 900 kilometriä ja oli Moskovassa ennen puoltapäivää. Noin 1 800 kilometrin matka Moskovasta Jekaterinburgiin kesti hiukan yli vuorokauden ja ylitti kaksi aikavyöhykettä.

Trans-Siperian junat kulkevat minuutilleen aikataulussa, ja joka asemalla seisoo Lenin, milloin harmaana tai valkoisena, milloin kultamaaliin upotettuna.

Jekaterinburgissa ollaan jo Euroopan ja Aasian rajalla, ja muutaman päivän pysähdys kannattaa.

Keskusta on nuorekas, uutta ja vanhaa on sulassa sovussa, leveitä kävelykatuja, trendikkäitä kahviloita, katutaidetta, pilvenpiirtäjiä ja jokimaisemia. Jalkakäytäviin on maalattu reitti, jonka avulla löytää kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.

Jekaterinburgissa kannattaa käydä laulaja Vladimir Vysotskyn mukaan nimetyssä pilvenpiirtäjässä ja tsaariperheen muistoksi rakennetussa kirkossa. Leninin patsas seisoo neonvaloissa vilkkuvaa kauppakeskusta vastapäätä.

Jekaterinburgista matka jatkuu 3 000 kilometriä eli 54 tuntia kohti Baikalia. Tällä välillä junan keinutukseen tottuu, samoin siihen, ettei tiedä kellonaikaa eikä viikonpäivää.

Pari päivää saa ihmetellä kokonaisia kyliä, joissa yksikään rakennus ei seiso suorassa, pihojen kukkaloistoa, täysiä omenapuita ja puolikkaita autoja, joilla viedään vielä lapsenlapset päiväkotiin ja mummot kirkkoon.

Juna pysähtyy aamukuudelta Irkutskiin, josta matka Baikalille on ainakin syksyllä maalauksellinen. Koko maailma on viljan väreissä, hevoset, lehmät, lampaat ja koirat kulkevat vapaana pitkin aroja.

Vaikka matka ei ole helppo, Baikal on sen arvoinen. Olkhonilla pääsee nauttimaan tyhjyydestä ja yksinkertaisista asioista, kuten vaeltamisesta saaren kukkuloilla löntystelevien lehmien keskellä.

Baikaliin liittyy myös paljon mystiikkaa, jonka voi kokea esimerkiksi Shamanin kivellä.

Saaren suurimmassa kylässä, Khuzhirista, on kauppa ja sen oven takana puoli kylää ja kaikki elämän eliksiirit, vettä, votkaa, suolakurkkuja ja suklaata.

Baikalilta on luontevaa palata Irkutskiin, joka on historiallinen kauppakeskus. Vauraus näkyy katukuvassa neuvostovuosienkin jälkeen: on pitsikoristeisia puutaloja, uusklassisia kivitaloja, neuvostoarkkitehtuuria ja modernia rakentamisesta.

Irkutskin, kuten muidenkin kaupunkien, keskusta on erittäin siisti. Olo on turvallinen kaikkialla. Katukuva ja palvelukulttuuri ovat ottaneet jättiharppauksen ohi Suomen. Irkutskissa on mainio Retromoottoripyörien museo ja iso kauppahalli.

Matka Irkutskista Vladivostokiin kestää neljä eri pituista päivää, ylittää kolme aikavyöhykettä ja kulkee 4 100 kilometriä.

Maisemien kannalta Irkutskin jälkeinen päivä on mitä mainioin viettää ravintolavaunussa, sillä rata kulkee Baikalin viertä.

Myös erinomainen ruoka on hyvä syy siirtyä ravintolavaunuun. Ensimmäisessä luokassa kokit valmistivat annokset vaunun keittiössä erikoisruokavaliot huomioiden.

Toisessa luokassa on oma ravintolavaunu. Lisäksi vaunuemännät myyvät tuoreita piirakoita ja juomia.

Junavaunujen seinillä on aikataulut, jotka kertovat, milloin pysähdytään, missä ja kuinka pitkäksi aikaa. Asemalaiturilla voi jaloitella ja kioskista hakea herkkuja.

Loppumatkasta Siperian tyhjyyteen ja pimeyteen väistämättä kyllästyy, mutta hyvällä tuurilla voi nähdä ihmeitä, kuten satumaisen tähtitaivaan.

Kun juna vihdoin, 10 193 kilometrin jälkeen, saavuttaa Japaninmeren, meri täyttää koko horisontin.

Vladivostokiin saapuva tiputetaan elokuvaan – kaupunki tarjoaa kultakupoleillaan rehentelevän kirkon, maailman pisimmän vinoköysisillan, harmaita kimppuja neuvostoarkkitehtuuria ja kiiltävää nykyaikaa.

Matkalainen saa tuta myös kaupungin ylä- ja alamäet sekä kaoottisen liikenteen. Vladivostokissa ollaan todella idässä, sen näkee ihmisten piirteistä ja kuulee puheesta. Opasteet ja ruokalistat on kirjoitettu venäjäksi ja kiinaksi.

Vladivostokissa kannattaa kiivetä majakkaan ihailemaan maisemia tai Linnoitukseen, jossa on kaupungin historiasta kertova museo.

Osa Siperian radan matkustajista tekee myös paluumatkan junalla, mutta lentokin on hyvä vaihtoehto. Samalla voi tehdä pienen pysähdyksen Moskovassa.