Se oli suunnilleen marraskuuta, kun helsinkiläisen Sorcolorin toimitusjohtaja Jere Koivula, 31, oli jälleen matkalla Poriin. Räntää ja vettä satoi, tie tuntui loputtoman pitkältä.
Koululaisena johtajan töistä haaveillut mies johtaa nyt 150 ihmisen firmaa, mutta tällä matkalla Koivula ajoi kohti toista unelmaansa: hän halusi voittaa lopultakin jääpallon Suomen-mestaruuden kasvattajaseuransa Narukerän paidassa.
Unelma-asioiden maantieteellinen välimatka oli 240 kilometriä.
– Kymmeniä kertoja katsoin peilistä, että ei tässä ole Jere yhtään mitään järkeä.
Päätös elämän rankimmasta talvikaudesta oli tehty jo kuukausia aiemmin. Narukerän valmennus halusi porilaislähtöisen Koivulan pelaamaan liberon paikkaa jääpallojoukkueessa. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka Koivula oli kertonut, ettei pystyisi missään tapauksessa osallistumaan kaikkiin joukkueharjoituksiin.
– Siihen paikalle oli varmasti muitakin tulijoita, joten arvostin tietenkin luottamusta, että he ajattelivat, että pystyn hoitamaan homman. Olisi ollut lähes mahdotonta toteuttaa tämä kokonaispaketti, jos pelipaikka olisi ollut joku muu.
– Jääpallossa liberona johdetaan puolustusta, kyse on ilmapelin pallollisesta pääroolista. Luistelumäärän vaatimus on paljon pienempi kuin monella muualla pelipaikalla. Fyysinen rasitus on huomattavasti pienempi kuin muilla.
Sitä ennen Koivula oli käynyt keskustelua maalausalalla työskentelevän Sorcolorin hallituksen kanssa, onnistuuko kokonaisuuden toteuttaminen heidän näkökulmastaan. Käytännössä odotettavissa oli useampi kuukausi, jolloin Koivula oli viikosta pari päivää etätöissä Porissa ja loput Helsingissä.
Sorcolorin näkökulmasta puhuttiin myös ajasta, jolloin yhtiössä suunniteltiin listautumista pörssiin. Siellä ei ole tällä hetkellä vielä yhtään pohjoismaista maalausyritystä.
Kymmeniä kertoja katsoin peilistä, että ei tässä ole Jere yhtään mitään järkeä.
Jere Koivula
Sitten piti keskustella vielä avovaimon kanssa. Avovaimo teki töitä Seinäjoella. Yhdensuuntainen ajomatka Helsingin ja Seinäjoen välillä on 360 kilometriä. Talven aikana Koivulan auton mittariin kertyi noin 70 000 kilometriä.
– Puolison piti tietää, ettei Jereä välttämättä näy ihan joka viikko. Töitä maanantaista perjantaihin ja sen jälkeen liigaottelut ja pelimatkat viikonloppuisin. Eihän se optimaalinen tilanne ole parisuhteen kannalta, sen voi rehellisesti sanoa. Myöskään vapaa-aikaa ei ole tarvinnut miettiä, koska sellaista ei ole ollut.
Koivula ei valita omia ratkaisujaan. Sen hän kuitenkin sanoo, ettei "varsinaisesti voi suositella tällaista kenellekään".
– Näköjään tämäkin oli mahdollista. Varmaan se menee niin, että ihminen pystyy aika lailla kaikenlaiseen, mutta asiat pitää suunnitella etukäteen, että mitä haluaa ja miten toteuttaa.
Lopputulos oli useampien unelmien yhteissumma.
– En koe olevani lähtökohtaisesti mikään maalausalan jätkä. Kirjoitin joskus koululaisena esseessä, että haluan olla isona johtaja. Se on varmasti semmoinen tie, jota olen seurannut, Koivula nauraa.
Sorcolor tuli kuvioihin mukaan muutama vuosi sitten.
– Tuttu oli töissä Sorcolorilla, ja kysyin häneltä että löytyykö jotain myyntihommia. Hän vastasi, että palataan asiaan kun palataan Suomeen. Sitten lähdin tekemään niitä osa-aikaisesti ja pikku hiljaa alkoi tulla lisää ja lisää.
Elokuussa 2021 Koivula valittiin Sorcolorin toimitusjohtajaksi. Tuolloin hän oli 29-vuotias.
– Jos et tule Jeren kanssa toimeen, syyllistä kannattaa hakea peilistä, yhtiö kuvailee johtajaansa verkkosivuillaan.
Nyt Koivula vastaa useamman kymmenen työntekijän kokonaispaketista toimitusjohtajana. Maisema vaihtuu ammatissa lähes yhtä nopeasti kuin jääpallokentälläkin. Tätä haastattelua mies antaa puhelimitse jossain Savon ja Keski-Suomen puolimatkassa.
– Keskiarvollisesti meillä on 150 työntekijää. Konttori löytyy kahdeksasta Suomen maakunnasta.
11. maaliskuuta koitti lopulta se hetki, jolloin Jere Koivulan raaka talvi sai perustelunsa. Narukerä voitti televisioidussa loppuottelussa Suomen-mestaruuden. Tavoite oli täytetty. Tavoite, jonka vuoksi Koivula oli päättänyt viettää yhden talven töissä käytännössä kellon ympäri.
Tuon päivämäärän jälkeen Koivulan ei enää tarvitse miettiä elämäänsä kansallisen tason jääpalloilijana.
– Se oli tietysti päätetty jo etukäteen, että tähän se oma pelaajaura myös loppuu, hän sanoo.
Pelaajaura on ohi, mutta seuraavaksi mies voidaan nähdä pörssiyhtiön toimitusjohtajana. Sorcolorissa on ollut aikeita listautua pörssiin ensimmäisenä pohjoismaalaisena maalausalan yrityksenä.
– Haluan pitää firman riittävän menestyvänä, se on se juttu. Haluan pelata golf-kierroksen pariin – takatiiltä 72, kirjoita se sinne juttuun. Se voi olla kaikkein vaikein tavoite näistä, mutta kokeillaan nyt sitäkin, Koivula naurahtaa.
Huojentunut olo on varmasti myös Seinäjoella. Avovaimolle on nyt aikaa. Ainakin vähän enemmän.