Vantaanjoen hyvinkääläinen suojelutyöveteraani kritisoi pelastuslaitoksen öljyntorjuntatoimia.
Yli 20 vuotta Vantaanjoen vesistön kunnostus- ja suojelutyötä johtanut Kari Stenholm kritisoi pelastuslaitoksen öljyntorjuntatoimia. Kanta-Hämeen pelastuslaitos sai vuoden ensimmäisenä päivänä öljyvahinkotehtävän. Vantaanjokeen oli livahtanut öljyä.
Vantaanjokeen päätyi öljyä Peltosaaressa – kaupunki ja pelastuslaitos selvittävät asiaa
Stenholm on Virtavesien hoitoyhdistys Virhon Vantaanjoki-vastaava.
– Alkuun öljyntorjuntatoimet oli huonosti tehty, Stenholm sanoo.
Hän kävi tiistaina Peltosaaressa katsomassa kohtaa, minne öljyn imeytyspuomit oli asennettu.
– Sininen öljykalvo virtasi satoja metrejä imeytyspuomien alapuolella, joten öljyä virtasi puomien ohi tai läpi. Eli torjuntatoimet eivät olleet riittävät ja öljyä pääsi virtaamaan torjuntapaikalta alavirtaan, kertoi Stenholm.
Hän vaati tuolloin pelastuslaitokselta puomien lisäämistä.
Keskiviikkona Stenholm kävi uudelleen paikalla ja huomasi, että puomeja oli lisätty ja suurennettu, mutta öljyä näkyi vieläkin torjuntapaikan alapuolella.
– Ja edelleenkään puomeja ei oltu lisätty lähemmäksi sitä kohtaa, missä öljy valuu jokeen.
Puomit ovat Stenholmin mukaan aivan liian kaukana öljylähteestä.
– Torjunta pitäisi aloittaa siellä, missä öljy tulee virtaavaan uomaan, jotta saastunut pätkä olisi mahdollisimman lyhyt.
Myöskään viranomaisten yhteistyö ei säästy Stenholmin kritiikiltä. Hänestä on kummallista, että pelastuslaitoksella ja Riihimäen kaupungilla oli päinvastainen käsitys siitä, kenen vastuulla on päästölähteen selvittäminen.
Stenholm oli tiistaina yhteydessä päivystävään palomestariin, joka kertoi, että vahinkohavainto oli ilmoitettu Riihimäen ympäristöviranomaisille, joille kuuluu öljyn päästölähteen, määrän ja muiden vahinkoon liittyvien selvitysten teko.
Riihimäen kaupungilta Stenholm sai keskiviikkona puolestaan vastauksen, jonka mukaan niin öljyvahinkojen ensitorjunta kuin myös päästölähteen selvittäminen kuuluvat pelastuslaitokselle.
– Vastausten perusteella näytti keskiviikkona siltä, että kumpikaan taho ei ollut yrittänytkään selvittää päästölähdettä, Virhon Vantaanjoki-vastaava tiivistää oman näkemyksensä.
Pelastuslaitoksen Aamupostille esittämä arvio vain muutaman litran päästöstä ei Stenholmin mukaan ole riittävä selvitys päästön määrästä.
– Päästön määrästä ja vahingoista pitää tehdä luotettava selvitys.
Hän ei itse arvaile päästön määrää, mutta toteaa tiistain havaintonsa perusteella päästön jatkuneen silloin jo ainakin kolmatta vuorokautta ja keskiviikkonakin öljyä näkyi veden pinnalla edelleen.
Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Olli Heikkilä on ottanut asiasta kopin.
– Heti on ryhdytty toimiin, kun asiasta on tullut tieto. Puheluita ja sähköposteja on parin viime päivän aikana vaihdettu Riihimäen kaupungin kanssa useita, Heikkilä kertoo.
Työ on myös tuottanut tulosta.
– Tämän hetken tiedon mukaan ainoa, mihin öljyn voi järjellisesti yhdistää, on jouluaatonaattona, 23. päivä, Peltosaaren koulun purkutyömaalla sattunut öljyvahinko.
Riihimäellä valuu sadevesien mukana öljyä Vantaanjokeen – Pelastuslaitos vei paikalle puomit
Tuolloin kaivinkoneesta on varastettu polttoainepumppu ja siinä yhteydessä polttoöljyä on valunut maahan.
– Ymmärtääkseni tuon jälkeen hulevesijärjestelmää olisi jossain kohtaa katsottu, mutta tuolloin ei olisi näkynyt mitään viitteitä öljystä. Olen ymmärtänyt, että nyt Riihimäen Vesi on kartoittanut tilannetta ja jäljet johtaisivat sille suunnalle [Peltosaaren koululle].
Vastuu öljyvahinkojen torjunnasta kuuluu pelastuspäällikön mukaan kiireellisten ensitoimenpiteiden osalta pelastusviranomaiselle. Jälkitorjunta puolestaan kuuluu kunnalle.
– Pelastuslaki ei varsinaisesti ota kantaa, kenelle päästölähteen selvittäminen kuuluu. Monessa tapauksessa, kuten tässäkin korostuu viranomaisten välinen yhteistyö ja loppuen lopuksi tapausta selvitetään yhteistyössä, Heikkilä toteaa.
Kunnalle kuuluva jälkitorjunta käsittää öljyvahinkojen torjunnan, jota tehdään öljyn pilaaman maaperän, pohjaveden ja rannikon puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi sen jälkeen, kun välttämättömät torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja öljyn keräämiseksi on tehty.
Heikkilä toteaa täysin pitävän puomituksen rakentamisen virtaavaan vesistöön olevan usein erittäin haasteellista.
– Monesti alkuvaiheessa tilanne saadaan hallintaan, mutta puomin kastuessa ja olosuhteiden muuttuessa öljyä saattaa päästä läpi pieniä määriä.
Pelastuslaitos seuraa aina tilannetta ja ottaa torjuntatyössä huomioon myös ulkopuoliset havainnot.
– Öljyn purkupaikka on nyt tiedossa ja päivystävä palomestari käy paikalla vielä tänään varmistamassa, että torjuntatoimet riittävät, Heikkilä lisää.
Juttua päivitetty 5.1.2023 klo 15.55: Lisätty kaksi viimeistä kappaletta, joissa pelastuspäällikkö Olli Heikkilä kommentoi onnettomuuden selvittämistä ja pelastuslaitoksen tehtävää.