Ohjaaja-käsikirjoittaja sai kosketuksen teatteriin ilmapiiriin ja yhteisöllisyyteen jo kouluaikoina Hyvinkäällä Teatteri Päivölässä.
Paras palaute esityksen jälkeen teatteri Vanhassa Jukossa on ollut teinien toteamus, että he etsivät kirjahyllystä Tuntemattoman sotilaan ja lukevat sen ensimmäistä kertaa, toteaa ohjaaja-käsikirjoittaja Juho Mantere.
Kriitikoilta on tullut marraskuisen ensi-illan jälkeen varauksetonta kiitosta.
Uudentyyppinen, railakas, rienaava, hauska ja syvästi inhimillinen versio klassikosta on otettu vastaan ylitsevuotavan innostuneesti.
Lahdessa toimiva teatteri Vanha Juko esittää Tuntematonta helmikuun alkupäiviin asti. Sen jälkeen esitys siirtyy Turun Kaupunginteatteriin 10.2.
Teattereiden yhteistyö on lajissaan ensimmäinen, näytöksistä on 15 Lahdessa, 15 Turussa.
– Teatteri Vanhan Jukon taiteellinen johtaja ehdotti jonkin ison klassikon tekemistä, ja valinta osui Tuntemattomaan. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, pidin mietintätauon. Tuntui makaaberilta tehdä näytelmää sodasta.
– Aloin kuitenkin lukea uudelleen Linnan tekstiä. Se aukeni minulle uudella, väkevämmällä tavalla. Siinä vuorottelivat rajut taistelukohtaukset ja vahva pasifismi.
Mantere oli tutustunut Linnan teksteihin jo nuorena synnyinkodissaan Ridasjärven Majamäessä.
Siinä (Tuntematon sotilas) vuorottelivat rajut taistelukohtaukset ja vahva pasifismi.
Juho Mantere
– Edesmenneelle isälleni Linnan tekstit olivat lähes pyhiä. Lukioikäisenä tajusin romaanin merkittävyyden kielen, ajattelun ja ihmiskuvan takia.
Tuntemattoman filmatisoinneissa Linnan ihmiskuvaus on Mantereen mielestä muuttanut sävyään kirjan tarjoamasta.
Elokuvaversioissa on kadotettu aika paljon kirjan ironisesta otteesta ja lähdetty korostamaan velikulta-huumoria.
– Teatteriversiossamme ei ole tarjolla teflon-hahmoja, vaan he ovat lihaa ja verta, hyviä tai pahoja omalla tavallaan. Minua on koskettanut se syvä inhimillinen katse, jolla Linna katsoo mahdottomaan paikkaan paiskattuja hahmojaan. Näkökulma on pienessä ihmisessä, yksilön kokemuksessa järjettömyyden keskellä.
Juho Mantere on paitsi ohjannut myös sovittanut tekstin yhdessä työryhmän kanssa neljän näyttelijän tehtäväksi.
Mukaan on otettu monia vähemmän tunnettuja kohtauksia kirjasta.
– Sain vaikuttaa itse näyttelijöiden valintaan. Annika Hartikka, Minja Koski, Olli Riipinen ja Esa-Matti Smolander heittäytyivät moniin rooleihinsa täysillä. Treenivaihe oli rankka, koska nopeatahtisessa, rytmiin perustuvassa ohjauksessa näyttelijältä vaaditaan tosi paljon. Itselleni rytmi on tärkeä, se on ohjaajana tapani ajatella.
Kun näytelmä helmikuussa siirtyy Lahdesta Turkuun, tarvitaan viikon verran harjoituksia. Näyttämö pysyy saman kokoisena, mutta yleisölle on enemmän paikkoja.
Teatteriversiossamme ei ole tarjolla teflon-hahmoja.
Juho Mantereen ensikosketus teatteriin tapahtui Teatteri Päivölässä Hyvinkäällä.
Päivölän jälkeen Mantere ja muutamat muut teatterista innostuneet perustivat omia ryhmiä ja esittivät välillä aika kunnianhimoisiakin produktioita.
Usein työnjako meni niin, että Anna Brotkin kirjoitti ja Juho Mantere ohjasi.
– Minua kiehtoi teatterissa yhteisöllisyys. Teatterin maailmasta olen löytänyt oman paikkani ja oman ammattini, toteaa ensi vuoden alussa maineikkaan helsinkiläisen Q-teatterin taiteellisena johtajana aloittava Mantere.
Hän teki jo ennen Taideyliopiston Teatterikoulusta ohjaajaksi valmistumista Q-teatterille ohjauksia. Kuuden yhteistyövuoden jälkeen taiteelliseksi johtajaksi valitseminen on hänestä suuri kunnia.
– On valtavan arvokasta, että saan tehdä työtä Suomen parhaiden näyttelijöiden ja näyttämötaiteen osaajien kanssa.
Kuolemaa, kauhua, seksiä ja naurua – mitä tapahtuu, kun tohtori Frankenstein kohtaa kuoleman?