– Sota varjosti koko lapsuuttamme. Vain rajaseudulla elänyt voi sen ymmärtää. Ensimmäisen kerran lähdimme evakkoon Joutsenosta talvisodan aikana ja toisen kerran kesällä 1944 aina Huittisiin saakka. Pääsimme onneksi palaamaan takaisin kotiin. Moni menetti kotinsa ja omaisuutensa, Eevaliisa Kurki Hyvinkään Karjala-seurasta kertoo.
Kurjen kolme tätiä menettivät sodissa aviomiehensä. Heidän kahdeksan lastaan jäivät sotaorvoiksi.
– Isättömyys oli lapsille kova paikka. Eikä se päättynyt vain siihen, myös serkkujen lapset jäivät ilman pappaa. Traumat kulkevat sukupolvelta toiselle.
Kurjen mukaan on tärkeää muistaa sota-ajan menetykset.
– Suomi ei olisi nykyinen Suomi, ellei sen eteen olisi tehty uhrauksia.
Samaa mieltä ovat Aarre ja Tuula Peltonen. Asioita ei saa päästää unohduksiin.
Kaatuneitten muistopäivä on aika muistaa ja osoittaa kiitosta heille, jotka joutuivat tekemään uhrauksia.
Sekä Aarre että Tuula Peltonen jäivät kumpikin sotaorvoksi kaksivuotiaana: Aarre vuonna 1942 ja Tuula 1944.
Aarre eli 16-vuotiaaksi isovanhempiensa hoivissa.
– Äidin luokse muutin, kun aloitin opinnot Helsingissä. Hän meni uusiin naimisiin. Tuulan äiti ei enää avioitunut. Hän perusti lastenvaatepukimon ja hoiti viisi lastaan yksin.
Suomen sodissa vuosina 1939–46 menehtyi 93 500 ihmistä. Leskeksi jäi 30 000 ja sotaorvoiksi 55 000 ihmistä.
Leskien ja sotaorpojen asioita hoitamaan perustettiin Kaatuneitten omaisten liitto vuonna 1945.
Leskien paikallisyhdistystoiminta oli alkuun vilkasta. Sen sijaan sotaorpoyhdistyksiä oli alkuun vähän ja niitä alettiin perustaa vasta 1990.
– Sitä ennen asioista ei kauheasti puhuttu. Oli vain pakko pärjätä, Aarre Peltonen sanoo.
Sotaorpojen keski-ikä on nyt 80 vuotta. Vuonna 2003 perustettu Hyvinkään Sotaorvot lakkautettiin 2020, koska yhdistyksen jäsenten alkoi olla hankala osallistua jäsenkokouksiin ja retkille korkean iän vuoksi.
Yhdistykseltä jäädyillä varoilla ostetaan kuitenkin edelleen kukkalaitteet muistomerkeille itsenäisyyspäivänä ja kaatuneitten muistopäivänä.
Varoilla maksetaan myös stipendi vuosittain kaatuneitten muistopäivänä puheen pitävälle nuorelle.
Kaatuneitten muistopäivä sai alkunsa 1940, kun sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim antoi päiväkäskyn toukokuun kolmantena sunnuntaina järjestettävästä muistopäivästä, joka kunnioittaisi talvisodassa kaatuneita sankarivainajia sekä kaikkia murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneita.
Sittemmin muistopäivänä on muistettu myös jatkosodassa, Lapin sodassa ja YK:n rauhanturvatehtävissä kaatuneita suomalaisia sotilaita.
Valtioneuvosto vahvisti muistopäivän ajankohdan vuonna 1947. Vakiintunut liputuspäivä se on ollut vuodesta 1977 alkaen.
Hyvinkäällä kaatuneitten muistopäivän ohjelmasta vastaa Muistojuhlatoimikunta.
Muistojuhlatilaisuus ja seppeleen lasku järjestetään Puolimatkan Sankariristillä sunnuntaina 15.5. kello 12.
Tilaisuudessa lasketaan myös kukat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ja kansalaissodassa 1918 kaatuneiden muistomerkille.
Kahvitilaisuuden tarjonnasta vastaa Hyvinkään Karjala-seura. Päivän aikana viedään kukkalaitteet myös muille hyvinkääläisille muistomerkeille.
Riihimäelläkin on pitkät perinteet kaatuneitten muistopäivän järjestämisessä. Perinteisesti silloin lasketaan seppele sankarihautausmaalle.
Kirkkoherra Sirpa Viherän mukaan tänä vuonna ohjelmasta vastaa seurakunta.
– Historian tunteminen ja tunnustaminen on ainut keino tulevaisuuden rakentamiseen, Viherä sanoo.
Seppeleenlaskutilaisuus järjestetään sunnuntaina 15.5. kello 12. Tilaisuudessa puhuu seurakuntapastori Juha Itäleino. Musiikista vastaa Kamarikuoro Gaudete!