Omavaraisuus: Viikonloppuna Espoossa pidettiin seminaari, johon kokoontui yhteiskuntaan pettyneitä ihmisiä. Mikkeliläinen Henrik Aschan on yksi heistä.
Viime sunnuntaina Espoon Leppävaarassa järjestettiin seminaariviikonloppu, joka ohjelmansa puolesta keräsi yhteen yhteiskuntaan tavalla tai toisella pettyneitä ihmisiä. He keskustelivat muun muassa omavaraisesta ruokatuotannosta, uudenlaisella toimintamallilla toteutetusta koulujärjestelmästä ja niin edelleen.
Yksi keskustelijoista oli mikkeliläinen Henrik Aschan, joka seminaariohjelmassa esitellään maakellarimiehenä. Määritelmän taustalla on pettymys ruokatuotantoon ja sen toteuttamiseen. Ruokatuotanto on Aschanin mukaan liikaa ylikansallisten yhtiöiden hallussa, ollut hänen mukaansa jo 1960-luvulta lähtien.
– Keskusliikkeiden valta on kasvanut aivan liikaa. En luota korporaatiojärjestelmään. Sitten ruokatuotantoon on tullut tällainen Monsanto-mallinen systeemi, jossa pyritään tappamaan kaikki alkuperäislajit ja kasvit.
Aschan on vastineeksi lähtenyt palaamaan tavallaan ruokatuotannon alkujuurille. Siinä mallissa maakellareilla on tärkeä rooli.
– Se ei ole nykyään marginaalistakaan toimintaa. Mikkelissä on parhaillaan valmisteilla systeemi, jossa ruokatuotanto pystytään toteuttamaan sellaisissakin olosuhteissa, joissa sähköt katkeaisivat.
– Seuraavaksi kesäkuussa kunnostamme talkoilla ikivanhan, 60 vuotta käyttämättä olleen maakellarin Turussa. Maakellari on erittäin ekologinen ja taloudellinen paikka säilyttää satokasveja, Aschan sanoo.
Seminaarissa hän puhui myös tästä asiasta. Hän olisi toivonut että paikan päällä olisi ollut enemmän ihmisiä, mutta tunnelma oli kuitenkin Aschanin mukaan hyvä.
– Ilmapiiri oli mielestäni hyvää tasoa ja keskustelu kulki, hän sanoo.
Entä pettymys yhteiskuntaan? Aschan sanoo, että erilaisissa keskusteluryhmissä pettymys on välillä huomattavakin. Samantapaista tunnetta oli havaittavissa myös viikonvaihteen seminaaritilaisuudessa.
– On ryhmiä, joissa on voimakas halu päästä pois Suomesta. On puhetta, että lähdetään Espanjaan ja jätetään kaikki. Itse en näistä innostu, ja olen pyrkinytkin vähentämään omaa osallistumistani kaikkein radikaaleimmissa ryhmissä.
Myös voimakaskin koronakriittisyys yhdistää seminaariväkeä. Aschankin on vähän epäillyt, mikä pitkän koronakauden taustalla lopulta oli, mutta ei ole lähtenyt suhtautumaan asiaan erityisen radikaalilla tavalla. Hän sanoo, että on varsinkin globaaleissa kysymyksissä voimaton.
– Me emme voi irroittautua olemassa olevasta järjestelmästä, vaikka olisimmekin siihen pettyneitä. Meidän vaan pitää kehittää itse itseämme, ja varautua kaikkeen.
Onko jotain sellaista, jota Aschan pelkää?
– Ei. Pitää varautua kaikkeen ja pysyä kunnossa. Silloin ei tarvitse pelätä.