Omaishoitajat: Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä – pitkäaikaishoitopaikkoja ei riittäisi kaikille.
Hyvinkääläinen Matti Heino on toiminut vaimonsa Raija Heinon omaishoitajana jo pariinkin otteeseen.
– Ensimmäisen kerran olin hänen omaishoitajansa 2000-luvun alkupuolella, kun hän sai aivoinfarktin. Hoidin häntä liian hyvin, joten hän parani, Matti Heino kertoo.
Uudestaan omaishoitajaksi Matti Heino ryhtyi, kun Raija Heinolta amputoitiin muutama vuosi sitten jalka. Jalkaan oli tehty uusi verisuoni, mutta siitä huolimatta verenkiertoa ei saatu toimimaan.
– Olen sairastanut diabetesta 43 vuoden ajan. Sairastuin siihen, kun odotin toista lastani.
Heinojen mukaan omaishoitajuus oli asia, johon päädyttiin ilman muuta. Raija Heino ei halunnut laitokseen, ja hänen miehensäkin oli täysin samaa mieltä.
– Olemme niin tottuneita toisiimme, Matti Heino sanoo.
Pyörätuolilla liikkuva Raija Heino tarvitsee paljon apua ja tukea liikkumisessa, peseytymisessä, pukeutumisessa, vessassa käymisessä. Korkeasta iästään huolimatta Matti Heino pitää edelleen myös omaa kangaskauppaansa auki muutaman tunnin päivässä.
– Se on sellainen henkireikä. Täytän elokuussa 80 vuotta – ehkä sitten on aika jäädä eläkkeelle. Asiakkaat sanovat, etten saa lopettaa, ja joku on sanonut, että asiakkaat ovat aina oikeassa, mies naurahtaa.
Välillä on laitettava hetkeksi lappu liikkeen ovelle ja käytävä auttamassa vaimoa. Heinojen kodista on tehty pyörätuolille sopiva. Yläkertaan menee tuolihissi. Sen Matti Heino kustansi omasta pussistaan vaimon sydäninfarktin jälkeen.
– Sitä pelkään, miten käy, jos menetän ajokorttini, Matti Heino pohtii ja kertoo käyneensä väsymyksen takia lääkärissä.
Vaimoa ei voi jättää kovinkaan pitkäksi aikaa yksin, ja yöt ovat nykyisin katkonaisia. Raija Heino kertoo kaatuneensa kahdesti. Avuksi piti hälyttää naapuri, kun Matti ei jaksanut yksin vaimoaan lattialta nostaa.
– Naapuri on sanonut, että hänet voi soittaa apuun vaikka keskellä yötä. Hän on auttanut Mattia myös pihan lumitöissä, Raija Heino kiittelee.
Tärkein omaishoidon palveluista on hänen mukaansa päivätoiminta, joka on tosin ollut Hyvinkäällä katkolla koronan ajan.
– Se oli tärkeää. Meille tarjottiin ruokaa ja pääsimme hetkeksi uloskin.
Jos Matti Heino saisi jotain toivoa, olisi se pienempi veroprosentti omaishoidon tuelle. Noin neljänsadan euron tuesta hän maksaa veroa 41 prosenttia. Se on aika paljon. Omaishoitajan tehtäviä kun tehdään 24/7.
– Erityisen kiitollinen olen apuvälinepalvelulle, vammaispalvelulle ja omaishoitajayhdistykselle, Matti Heino kiittää.
Hyvinkäällä ja Riihimäellä omaistoiminnan ohjaajana toimivan Päivi Koppelmäen mukaan suurin syy omaishoitajaksi ryhtymiseen on, että hoidettava haluaa olla kotona ja hoitava haluaa kunnioittaa hoidettavan päätöstä.
– On luvattu auttaa myötä- ja vastamäessä.
Jokaisella kunnalla – jatkossa sote-alueella – on omat kriteerinsä, kuka tuen piiriin pääsee. Myös tuen määrä ja palvelut vaihtelevat kunnittain, esimerkiksi Riihimäellä saa hieman enemmän omaishoidon tukea kuin Hyvinkäällä.
Omaishoitajille tehdyn kyselyn mukaan omaishoitajat ovat kokeneet tärkeimmäksi tukipalvelukseen päivätoiminnan.
– Saa kerran viikossa muutaman tunnin aikaa hoitaa omia asioita tai levätä. Eräs rouva kertoi, että päivätoimintapäivä oli ainoa päivä, jolloin hän pystyi siivoamaan kodin, sillä muistisairas mies ei kestänyt imurin ja siivouksen ääniä.
Hyvinkäällä päivätoimintaa ei ole koronan aikana järjestetty. Päivätoiminta ollaan muutoinkin Hyvinkäällä lopettamassa. Tilalle on tulossa kahtena päivän viikossa kokoontuva toimintakerho. Riihimäellä muistisairaiden päivätoimintaa on viitenä päivänä viikossa. Koppelmäki muistuttaa, että omaishoitajat tekevät yhteiskunnalle äärimmäisen tärkeää työtä.
– Vaikka mukaan lasketaan tuet ja erilaiset omaishoitajien saamat tukipalvelut, tulee omaishoito huomattavasti halvemmaksi kuin jos yhteiskunta hoitaisi. Eikä pitkäaikaishoitopaikkojakaan kaikille yksinkertaisesti riitä.