Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

”Ryhmäriippuvuus on hyvä asia – mahdollisuus raittiuteen kasvaa”

Ei mene viikkoakaan, ettei Kaapo astelisi AA-kerhon kokoukseen.

– Käyn paikalla kolmesti viikossa. Olen tykästynyt vetämään ryhmiä. On mukava tavata tuttuja, ja nautin, kun saan keitellä kahvia ja laittaa paikat valmiiksi. Ryhmään virittäytyminen on terapiaa itselleni.

AA-ryhmän kokouksen alussa luetaan ”Sinisestä kirjasta” eli 12 Askelta 12 Perinnettä -kirjasta yksi askel tai perinne. Se muistuttaa, miksi paikalla ollaan. Sen jälkeen jokainen saa puheenvuoron.

– Riittää, että sanoo oman nimensä ja kiittää raittiista päivästä. Osalle sekin voi olla ensi alkuun liikaa. Itse olin ensimmäisen vuoden kokonaan puhumatta, Kaapo kertoo.

Puheenvuorot voivat liittyä päivän askeleeseen, mutta periaatteessa voi puhua mistä vain, mikä on mielen päällä. Puolivälissä pidetään tauko, jaloitellaan, juodaan kahvia, jonka jälkeen jatketaan puheenvuoroilla. Lopuksi luetaan päivän teksti sekä tyyneysrukous.

– AA:ssa uskotaan, että on tärkeää uskoa johonkin. Se mihin uskotaan, on jokaisen oma asia. Monelle ryhmä on se korkein voima. Kukaan ei ole oman elämänsä herra. Me tarvitsemme toisiamme. Ryhmäriippuvuus on kuitenkin hyvä asia. Sen avulla mahdollisuus raittiuteen kasvaa. Kannattaa tulla kokeilemaan. Siinä voi hävitä ainoastaan oman kurjuutensa.

Tutun AA-ryhmän kokouksen lisäksi Kaapo käy palvelukokouksissa ja aluekokouksissa, joissa tavataan eri ryhmien vetäjiä. Kaapo kuljettaa myös aloittelijoita kokouksiin.

– Puhutaan 12 askeleen työstä. Kun on ilmaiseksi saanut, ilmaiseksi pitää jakaa. On kiva nähdä, kun joku selviää ja onnistuu. Eräs tänne saattelemani 60-vuotias oli juonut 50 vuotta ja oli ihan puliukko. Nyt hän on 82-vuotias ja edelleen raitis.

Kaapo on ollut itse raittiina kolmenkymmenen vuoden ajan.

Raittiina hän aikoo myös pysyä, ja se edellyttää AA-kerhossa käymistä.

– Ei voi jäädä pois. Tämä tauti kulkee hautaan saakka mukana.

Raittiuden mies kertoo saaneensa Lopen AA-kerhossa.

– Makasin kuusi viikkoa koomassa Hämeenlinnan sairaalassa. Paikalla minua kävivät katsomassa ainoastaan poliisi ja pari kaveria AA-kerhosta. Kysyin heiltä, mahdetaanko minut potkia kerhosta pois. Ei potkittu.

Kaapo kävin ahkerasti Lopen AA-kerhon lisäksi Riihimäen, Hausjärven, Hyvinkään ja Karkkilan AA-kerhoissa. – Alkuvaiheessa olin mukana seitsemänä päivänä viikossa, joskus jopa kahdesti päivässä. Oli pakko, etten olisi ehtinyt suunnitella seuraavaa kaljaa.

Sittemmin Kaapo on ollut perustamassa AA-ryhmiä eri puolelle Suomea, muun muassa Korppooseen, Tohmajärvelle, Joensuuhun, Tammisaareen.

– Kun tulokas astuu kynnyksen yli, on se hieno hetki. Jos hän pysyy mukana kuukauden, mahdollisuudet suurenevat.

Kaapon mukaan ei kannata lannistua, vaikka ei heti onnistu. Moni kokeilee ensi alkuun kolme tai neljäkin kertaa. Pysyvä raittius vaatii halua ja tahtoa.

Mitä jos AA-kerhossa käyminen hävettää? Mitä jos kohtaa ryhmäläisiä kaupungilla?

– Silloin moikataan, ei siinä sen kummempaa – ja miksi ryhmässä käymistä pitäisi hävetä, jos ei ole hävennyt kontata kaupungilla humalassa.

Hyvinkäällä toimii tällä hetkellä seitsemän ryhmää ja Riihimäellä kolme. Lopella ja Hausjärvellä on kummassakin yhdet.

– Kerhoissa käy yleensä 10–12 henkeä, mitä olen jutellut eri kerhonvetäjien kanssa. Se on hyvä määrä. Jokainen saa halutessaan puheenvuoron, eikä kenenkään puheaikaa tarvitse rajoittaa, kuten pääkaupunkiseudulla, jossa paikalla saattaa olla jopa kolmekymmentä henkeä.

AA-toiminta saapui Suomeen vuonna 1957. Pikkuhiljaa toiminta laajeni eri puolille Suomea ja parhaimmillaan AA-ryhmissä kävi 800–900 henkeä. Tällä hetkellä ryhmissä käy vähän päälle 600 henkeä. Viime vuonna kävijämäärät ovat kasvaneet.