Nuori Suomi halusi estää "epätoivottujen" syntymisen – riihimäkeläinen erityislapsen äiti kirjoitti rodunjalostuksesta trillerin

Omakohtainen kiinnostus sai Kati Rannan selvittämään kehitysvammaisten historiaa pitkään. – Vuosikymmenten aikana on tapahtunut paljon hyviä muutoksia: tieto on lisääntynyt ja asenteet muuttuneet, hän sanoo. Palveluja saadakseen joutuu silti joskus taistelemaan. Ari Peltonen

Katri Porttinen

Kenellä on oikeus elää ja kenen elämä on arvokasta?

Riihimäkeläinen Kati Ranta käsittelee teemaa huhtikuussa ilmestyvässä uutuusromaanissaan Taito.

Kirja kertoo nuoresta lääketieteen opiskelijasta Liina Lehtosesta, joka 1930-luvulla saa kehitysvammaisen lapsen, Taiton.

Lapsensa kanssa uupuva nuori äiti ottaa yhteyttä tutkijalääkäriin, joka uskoo ajan hengen mukaisesti kansakunnan edun vaativan väestön geneettisen laadun manipulointia.

Trillerimäiseksi muuttuvaa romaaniaan varten Ranta selvitti nuoren Suomen innostusta rodunjalostukseen.

Vuonna 1935 Suomessa tuli voimaan laki, jonka varjolla pakkosteriloitiin tuhansia ihmisiä, erityisesti mielenterveysongelmaisia ja kehitysvammaisia.

Pakkosteriloinnit jatkuivat aina vuoteen 1970 asti.

– Silloin ajateltiin rodun ja kansan puhtautta. Kehitysvammaisten lisäksi puhuttiin mielisairaista ja käytettiin sanoja kuten idiootti ja imbesilli. Pakkosteriloinnin pyrkimyksenä oli estää epätoivottujen ihmisten syntyminen, Ranta sanoo.

Romaanin lapsella on Angelmanin oireyhtymä, jota ei 1930-luvulla kuitenkaan vielä tunnettu. Kyse on kromosomipoikkeamasta johtuvasta vaikeasta kehitysvammasta.

Asia on Rannalle tuttu, sillä yhdellä hänen kolmesta lapsestaan on Angelmanin oireyhtymä. Omakohtainen kiinnostus sai Rannan selvittämään kehitysvammaisten historiaa pitkään. Kirjaprojekti vei kaikkiaan kymmenen vuotta.

Ranta sanoo, että kehitysvammaisten asemassa on vuosikymmenten aikana tapahtunut paljon hyviä muutoksia: tieto on lisääntynyt ja asenteet ovat muuttuneet.

Joskus joutuu kuitenkin taistelemaan saadakseen palveluja. Vammaisperheyhdistys Jaatisessa työskentelevä Ranta kaipaa perheen tilanteen kokonaisvaltaista huomiointia.

Lapsilla voi olla haastavaa käyttäytymistä ja vanhemmilla tarvetta saada tukea tunnetaitoihin ja omaan jaksamiseen. Matalan kynnyksen apua kasvatukseen on Rannan kokemusten mukaan vaikea saada. Hän toivoisi järjestelmällisempää kasvatuksen tukea aivan kaikille vanhemmille.

– Lapset kyllä mitataan ja punnitaan, mutta henkiseen puoleen ei ole ollut tukea. Toivoisin, että sellaista olisi tarjolla kaikille, jotka sitä haluavat.

Ranta muistuttaa, että perheiden voinnilla ja tunnetaidoilla on yhteys myös talouteen. Hänen mukaansa on jo kansainvälistä tutkimustietoa, että jos lasten käytöshäiriöihin pystytään vaikuttamaan, on sillä yhteiskunnallistakin vaikutusta.

Ranta on koulutukseltaan kansantaloustieteilijä, mutta aloitti vuoden alussa väitöskirjantyön Tampereen yliopiston psykologian tohtoriohjelmassa.

– Tutkin ohjauksen vaikutuksia lasten ja vanhempien käyttäytymiseen ja edelleen perheen sote-kustannuksiin, hän kertoo.

Innostus aiheeseen syntyi sen jälkeen, kun Ranta oli aiemmin etsinyt tukea omaan perheeseen sitä löytämättä.

– Kun sopiva kurssi sitten löytyi, innostuin ajatuksesta, voiko sillä olla yhteiskunnallista vaikutusta, jos vanhemmat saisivat näitä tietoja ja taitoja.

Tunnetaidoista kertoo myös Rannan toinen tänä keväänä ilmestyvä kirja, jonka hän julkaisee omakustanteena viestintätoimistonsa kautta. Kyseessä on uusi aluevaltaus, lastenkirja nimeltä Prinsessa Ruuti.

Tulisesta prinsessasta kertovan kirjan teema on tärkeä: tunteiden sääteleminen.

Kati Ranta

Riihimäkeläinen viestinnän ammattilainen ja kolmen lapsen äiti.

Työskentelee viestintä- ja tapahtumakoordinaattorina Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry:ssä.

Oma yritys Viestintätoimisto Pilkku Oy, jonka kautta julkaisee huhtikuussa ensimmäisen lastenkirjansa Prinsessa Ruuti. Huhtikuussa ilmestyy myös Rannan toinen romaani Taito, joka kertoo muun muassa Suomessakin muodissa olleesta rodunjalostusopista.

Esikoisromaani Uni paras lääke on ilmestyi 2009 ja kertoo työuupumuksesta.

KTM kansantaloustieteestä. Työstää väitöskirjaansa Tampereen yliopiston psykologian tohtoriohjelmassa.

"Oravanpyörä ei ole minua varten"

Päivätyö, kirjaprojektit ja väitöskirja... Miten kolmen kouluikäisen lapsen ja erityisesti erityislapsen äiti ehtii tätä kaikkea?

Kati Rantaa kysymys naurattaa: ei hän ole mikään tehopakkaus ja Duracell-pupu.

– Olen itse asiassa aika hidas ihminen, teen pikkuhiljaa eri asioita, hän sanoo.

Rannan vuonna 2009 ilmestynyt, työuupumuksesta kertova esikoiskirja pohjautuu osin kirjoittajansa omiin kokemuksiin.

– Oravanpyörä ei ole minua varten, hän sanoo nyt.

Ranta perheineen muutti vanhaan puutaloon Riihimäelle vuonna 2006, asui välillä pari vuotta Helsingissä ja palasi sitten takaisin samaan tuttuun kotitaloon.

Tänne vetivät Rannan mukaan paitsi erityislapsen kouluasiat myös mukava pikkukaupungin ilmapiiri.

Rannan elämä on paljolti kotona: kotoa käsin hän tekee töitä ja opiskelee. Hän on myös perheen esikoisen omaishoitaja.

Vapaa-aika on kieltämättä kortilla. Jaksamisessa suuressa roolissa on etenkin muilta erityislasten vanhemmilta saatava vertaistuki.

– Arkea kehitysvammaisen lapsen kanssa eivät todella ymmärrä kuin ne, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut