Nuori Suomi halusi estää "epätoivottujen" syntymisen – riihimäkeläinen erityislapsen äiti kirjoitti rodunjalostuksesta trillerin
Kenellä on oikeus elää ja kenen elämä on arvokasta?
Riihimäkeläinen Kati Ranta käsittelee teemaa huhtikuussa ilmestyvässä uutuusromaanissaan Taito.
Kirja kertoo nuoresta lääketieteen opiskelijasta Liina Lehtosesta, joka 1930-luvulla saa kehitysvammaisen lapsen, Taiton.
Lapsensa kanssa uupuva nuori äiti ottaa yhteyttä tutkijalääkäriin, joka uskoo ajan hengen mukaisesti kansakunnan edun vaativan väestön geneettisen laadun manipulointia.
Trillerimäiseksi muuttuvaa romaaniaan varten Ranta selvitti nuoren Suomen innostusta rodunjalostukseen.
Vuonna 1935 Suomessa tuli voimaan laki, jonka varjolla pakkosteriloitiin tuhansia ihmisiä, erityisesti mielenterveysongelmaisia ja kehitysvammaisia.
Pakkosteriloinnit jatkuivat aina vuoteen 1970 asti.
– Silloin ajateltiin rodun ja kansan puhtautta. Kehitysvammaisten lisäksi puhuttiin mielisairaista ja käytettiin sanoja kuten idiootti ja imbesilli. Pakkosteriloinnin pyrkimyksenä oli estää epätoivottujen ihmisten syntyminen, Ranta sanoo.
Romaanin lapsella on Angelmanin oireyhtymä, jota ei 1930-luvulla kuitenkaan vielä tunnettu. Kyse on kromosomipoikkeamasta johtuvasta vaikeasta kehitysvammasta.
Asia on Rannalle tuttu, sillä yhdellä hänen kolmesta lapsestaan on Angelmanin oireyhtymä. Omakohtainen kiinnostus sai Rannan selvittämään kehitysvammaisten historiaa pitkään. Kirjaprojekti vei kaikkiaan kymmenen vuotta.
Ranta sanoo, että kehitysvammaisten asemassa on vuosikymmenten aikana tapahtunut paljon hyviä muutoksia: tieto on lisääntynyt ja asenteet ovat muuttuneet.
Joskus joutuu kuitenkin taistelemaan saadakseen palveluja. Vammaisperheyhdistys Jaatisessa työskentelevä Ranta kaipaa perheen tilanteen kokonaisvaltaista huomiointia.
Lapsilla voi olla haastavaa käyttäytymistä ja vanhemmilla tarvetta saada tukea tunnetaitoihin ja omaan jaksamiseen. Matalan kynnyksen apua kasvatukseen on Rannan kokemusten mukaan vaikea saada. Hän toivoisi järjestelmällisempää kasvatuksen tukea aivan kaikille vanhemmille.
– Lapset kyllä mitataan ja punnitaan, mutta henkiseen puoleen ei ole ollut tukea. Toivoisin, että sellaista olisi tarjolla kaikille, jotka sitä haluavat.
Ranta muistuttaa, että perheiden voinnilla ja tunnetaidoilla on yhteys myös talouteen. Hänen mukaansa on jo kansainvälistä tutkimustietoa, että jos lasten käytöshäiriöihin pystytään vaikuttamaan, on sillä yhteiskunnallistakin vaikutusta.
Ranta on koulutukseltaan kansantaloustieteilijä, mutta aloitti vuoden alussa väitöskirjantyön Tampereen yliopiston psykologian tohtoriohjelmassa.
– Tutkin ohjauksen vaikutuksia lasten ja vanhempien käyttäytymiseen ja edelleen perheen sote-kustannuksiin, hän kertoo.
Innostus aiheeseen syntyi sen jälkeen, kun Ranta oli aiemmin etsinyt tukea omaan perheeseen sitä löytämättä.
– Kun sopiva kurssi sitten löytyi, innostuin ajatuksesta, voiko sillä olla yhteiskunnallista vaikutusta, jos vanhemmat saisivat näitä tietoja ja taitoja.
Tunnetaidoista kertoo myös Rannan toinen tänä keväänä ilmestyvä kirja, jonka hän julkaisee omakustanteena viestintätoimistonsa kautta. Kyseessä on uusi aluevaltaus, lastenkirja nimeltä Prinsessa Ruuti.
Tulisesta prinsessasta kertovan kirjan teema on tärkeä: tunteiden sääteleminen.
Kati Ranta
Riihimäkeläinen viestinnän ammattilainen ja kolmen lapsen äiti.
Työskentelee viestintä- ja tapahtumakoordinaattorina Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry:ssä.
Oma yritys Viestintätoimisto Pilkku Oy, jonka kautta julkaisee huhtikuussa ensimmäisen lastenkirjansa Prinsessa Ruuti. Huhtikuussa ilmestyy myös Rannan toinen romaani Taito, joka kertoo muun muassa Suomessakin muodissa olleesta rodunjalostusopista.
Esikoisromaani Uni paras lääke on ilmestyi 2009 ja kertoo työuupumuksesta.
KTM kansantaloustieteestä. Työstää väitöskirjaansa Tampereen yliopiston psykologian tohtoriohjelmassa.
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
