Iäkkäät ihmiset ovat nuortuneet eli heidän fyysinen ja älyllinen toimintakykynsä on parantunut 30 vuodessa merkittävästi.
Tuore tutkimus osoittaa, että 75- ja 80-vuotiaiden miesten ja naisten lihasvoima, kävelynopeus, reaktionopeus, sanasujuvuus, päättelykyky ja muisti ovat nykyään huomattavasti parempia verrattuna aiemmin syntyneisiin saman ikäisiin ihmisiin.
Hengityskapasiteetin osalta eroja ei kuitenkaan havaittu.
Nykypäivän ikäihmisten ja heidän 1990-luvulla eläneiden ikätovereidensa fyysisen ja älyllisen toimintakyvyn eroja verrattiin Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksessa.
– Toimintakykymittausten avulla voi saada käsityksen siitä, miten hyvin iäkäs ihminen pärjää arjessaan ja samalla voi ajatella tulosten kuvaavan toiminnallista ikää, kertoo tutkimuksen johtaja professori Taina Rantanen yliopiston tiedotteessa.
Lisääntynyt fyysinen aktiivisuus ja ihmisten suurempi koko näyttivät tohtorikoulutettava Kaisa Koivusen mukaan erityisesti selittävän myöhemmin syntyneiden parempaa kävelynopeutta ja lihavoimaa.
– Kognitiivisen suorituskyvyn erojen taustalla nousi taas esiin myöhemmin syntyneiden pidempi koulutus, Koivunen toteaa.
Tutkijatohtori Matti Munukan mukaan myöhemmin syntyneet 75- ja 80 -vuotiaat ovat kasvaneet ja eläneet erilaisessa maailmassa kuin heidän ikätoverinsa kolme vuosikymmentä sitten.
– On tapahtunut paljon suotuisia muutoksia. Näitä ovat esimerkiksi parempi ravitsemus ja hygienia, terveydenhuollon palveluiden ja koulujärjestelmän kehittyminen, koulutuksen parempi saavutettavuus sekä monipuolistunut työelämä, Munukka sanoo.
Tulokset ovat Taina Rantasen mukaan ainutlaatuisia, koska maailmalla on niukasti tutkimuksia, joissa on verrattu maksimaalisen suorituskyvyn mittaustuloksia saman ikäisten eri aikoina eläneiden ihmisten välillä.
– Tulokset herättävät ajatuksia siitä, onko käsityksemme vanhuudesta vanhanaikainen. Toimintakykytutkijan näkökulmasta elämä näyttää jatkuvan keskeltä eikä pelkästään lopusta.
Rantanen huomauttaa, että eliniän kasvu tuo lisää toimintakykyisiä vuosia useimmille, mutta samalla viimeinen elinvuosi sijoittuu yhä korkeampaan ikään lisäten hoivan tarvetta.
– Iäkkäässä väestössä on meneillään kaksi samanaikaista muutosta, eli terveiden ja toimintakykyisten elinvuosien jatkuminen entistä korkeampaan ikään ja hoivan tarpeen lisääntyminen, sanoo Rantanen.
Tutkimuksen ensimmäinen aineisto koostui vuonna 1910 ja 1914 syntyneistä henkilöistä, joiden toimintakykyä mitattiin 1989–1990. Toinen aineisto koostui vuosina 1938–1939 ja 1942–1943 syntyneistä henkilöistä, joiden toimintakykyä mitattiin pari-kolme vuotta sitten.