Veli-Pekka Heinosen neljäs pienoisrautatie valmistui liikennöintikuntoon – rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä ja toimivat sormet

Harrastukset: Seurakuntamestarin työhuoneen miniratapihalta löytyy kirkko ja hautausmaakin.

Veli-Pekka Heinosella on oma rautatie kodissaan jo neljännessä muodossa. Kari-Veli Lehtonen

Kari-Veli Lehtonen

Riihimäkeläisellä Veli-Pekka Heinosella, 57, ei vuosikymmeniin ole ollut ongelmia vapaa-ajan käytössä. Seurakuntamestarin eli suntion työtuntien jälkeen aikaa saavat niin perhe kuin oma yritys pianonvirittäjänä. Lisäksi käsistään kätevä Heinonen on urakoinut kotiinsa jo neljännen pienoisrautatien. Se osoittaa, että isokin mies voi pitää pienistä sähköjunista.

– Innostukseni syttyi samalla lailla kuin useimmilla pienoisrautateitä harrastavilla eli ensimmäisen ympyräradan myötä, itselläni kai joulupukin haistamana vuonna 1964 tai 1965. Nykyinen ratani on neljäs. Edelliset olen purkanut lähinnä radan muuttotarpeiden vuoksi, ei kodin muuttona. Nyt työ- ja harrastehuoneessani rata on kokonaan kierrettävissä ympäri, Heinonen kertoo.

Heinosen pienoisrata on rakennettu noin 1,5 x 0,5 -metrisellä, vankalla pöydälle. Erilaisia toimivia vetureita on seitsemän.

– Enempää en pysty verkoille ja veturitalliin sijoittamaan. Vaunuja on kolmisenkymmentä. Kalustoa on kertynyt vuosien mittaan. Yksi vetureista on kulkenut mukana alusta alkaen.

Heinosen mukaan höyryvetureissa on oma ylittämätön viehätyksensä.

– Kokoelmani ylpeys on täyspitkä höyryveturi tendereineen. Tehdasasennuksena on mukana savutinlaite piipun sisällä. Vaunuista silmälle parhaimmat ovat ehkä öljy-yhtiöiden logoilla varustetut tankkivaunut.

Itse olen niin sanotusti vapaa taiteilija.

Heinonen kertoo hankkineensa kaikki pienoismallinsa rakennussarjoista, joista saksalainen Märklin on alan arvostetuin.

– Joitakin vetureita ja vaunuja olen maalannut VR:n eli Suomen väreihin alkuperäisillä maalisarjoilla, joita ostin muun muassa Hyvinkään Rautatiemuseolta. Käyn museolla varsinkin pienoisrautatie -teematilaisuuksissa.

Harrastus ei vaadi sähköasentajan taitoja, sillä Märklinin muuntajat toimivat normaalilla 220 voltin sähkövirralla. Junat, opastimet ja rakennuksien valot ovat tasavirtalaitteita. Muuntajat johtoineen pitää olla kunnossa.

– Rakentaja tarvitsee ennen muuta aikaa, kärsivällisyyttä ja toimivat sormet. Olen hankkinut työkaluja pienten osien käsittelyyn, Heinonen kertoo.

Harrastajia on erilaisia: mittakaavarakentajia, dioraamoihin keskittyviä rakentajia sekä harrastajia, jotka sijoittavat miniatyyrimaailmansa erilaisiin maihin, olosuhteisiin ja sääoloihin. Suomi-harrastajat viilaavat junat piiruntarkasti viimeiseen siveltimen vetoon asti.

– Itse olen niin sanotusti vapaa taiteilija. Rakennukset ovat muovimallisarjoista ja maisemointi syntyy mielikuvituksen ja ideoiden kautta.

Volvo-fanina Heinonen kuuluu moniin Facebook-yhteisöihin kuten Suomen Rautatiehistorialliseen Seuraan, Museorautatieyhdistykseen sekä Märklin Club of Finlandiin. Yhdistyksiin kuuluu myös jäsenyys Suomen Pianonvirittäjät ry:ssä.

Soitinalalle hän ajautui armeijan jälkeen työskennellessään Rajamäellä Hellas-Pianossa. Bändeissä hän soitti ja lauloi.

– Pappana minulla on nykyään innokkaita apulaisia ja heille annan myös mahdollisuuden valvotusti osallistua liikennöintiin ja maisemointiin. Muuten pidän harrastusta henkilökohtaisena ajanvietteenäni. Radan äärellä toimiessa tartun yksityiskohtaan, joka sillä hetkellä miellyttää eniten.

– Harrastajien projektit eivät koskaan valmistu. Jos ne valmistuvat, niin siitä seuraa purku, Heinonen päättää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.