Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Hamit Turan perheineen pyörittää ravintoloita Tervakoskella – pojalla ei jää aikaa harrastuksiin

Konyassa ratsastetaan vielä aaseilla.

– Olen kotoisin Turanlarin kylästä, joka sijaitsee 150 kilometrin päässä Keski-Turkin Konyasta. Kävin siellä syyskuussa isäni Mehmetin ja äitini Ayşen luona Kurban Bayramin (islamilainen uhrijuhla) aikaan. Perheeni tilalla, jossa kaksi veljeänikin asuvat, viljellään vehnää ja ohraa. Lampaita on 400 ja useita lammaskoiria. On myös kanoja ja kalkkunoita sekä kaksi aasia, joilla ratsastetaan.

–  Se on minullekin tuttu liikkumiskeino. Kun eläintä kopauttaa kepillä vasemmalle puolelle kaulaa, se kääntyy oikealle ja päinvastoin, sanoo vuonna 2002 Suomeen tullut Hamit Turan, joka on pitänyt vuodesta 2006 lähtien Tervakoskella Pikku Nisa - ja Tervapääsky -ravintoloita.

Jälkimmäisessä on A-oikeudet, RAY:n rahapelejä ja biljardipöytä. Ruokaa kuljetetaan asiakkaille Tervakosken lisäksi Ryttylään, Leppäkoskelle, Vähikkälään ja Rehakkaan.

Hamit oli aiemmin viisi vuotta ravintola-alalla Sveitsin Baselissa. Siellä hän oppi saksaa ja italiaa.

Hamitin vaimo Badiha sekä kaksi poikaa ja kaksi tytärtä tulivat hänen luokseen vuonna 2009.

Vanhin poika Ulvi pitää myös pientä pizza- ja kebab-ravintolaa Tervakoskella.

Tytär Cansel valmistui ammattikoulusta vaatealalle ja tekee työharjoittelua päiväkodissa. Hänen kaksoisveljensä Göksel, 22, on työssä Pikku Nisassa ja Tervapääskyssä, jotka ovat vierekkäin (Rajapirtintie 4).

– Olin 13-vuotias, kun tulin Suomeen. Kielikurssilla olin vuoden, minkä jälkeen aloin työt ravintolassa. Minulla ei jää aikaa harrastuksiin, olen vain työssä. Minusta Suomi on hyvä, rauhallinen ja siisti maa. Heinäkuussa olin isovanhempien luona viikon ajan, Göksel Turan sanoo.

Ravintolat saivat marraskuussa uudeksi työntekijäksi, Roni Yaşarin Hän on Hamit ja Göksel Turanin tuttu Turkista saakka, koska miehet ovat asuneet viereisissä kylissä.

Roni Yaşarin vanhemmat isä ”Turist” ja äiti Merjem ovat olleet kolmesti Suomessa. Isän kutsumanimi tuli siitä, kun hän asui 1960-luvulla Saksassa ja Tanskassa.

Ronilla on neljä veljeä ja kaksi siskoa. Kaksi veljistä asuu Suomessa.

– Ollessani 17-vuotias isoveli lähetti kutsun ja jäin tänne vuonna 1993. Tanskassa käydessäni tapasin tulevan suomalaisen vaimoni. Saimme kolme poikaa, mutta erosimme. 18-, 16- ja 3-vuotiaat pojat asuvat äitinsä luona, jonka kanssa minulla on hyvät välit, Roni Yaşar sanoo.

Kaikki kolme miestä ovat tyytyväisiä Tervakoskella asumiseen ja työhönsä.

– Asiakkaat kutsuvat minua papaksi. Minulla onkin neljä lastenlasta. Olemme saman seudun kurdeja ja puhumme cambek nimistä kurdinkielen murretta. Suomen kurdien on pakko käyttää yhteisenä kielenä turkkia omien murteiden sijasta, että ymmärtäisimme toisiamme, Hamit Turan selventää.