”Kansainvälinen tunnustus loi odotuksia”

Suomalaisella taidelasilla oli tärkeä poliittinen ja kaupallinen merkitys.

Tapio Wirkkalan Kantarelli on yksi suomalaisen lasimuotoilun kultakauden symboleista. Suomen Lasimuseo

toimitus

1950-luvulla koettu suomalaisen lasimuotoilun kulta-aika oli monen tekijän summa. Suomella oli sodan jälkeen vahva tarve tulla ulkomailla tunnustetuksi. Haluttiin tuoda esille, ettei Suomi muutu kommunistiseksi maaksi. Poliittisesti tämän ilmaiseminen ei ollut mahdollista ilman Neuvostoliiton ärähtämistä. Lasimuotoilu nähtiin osana kulttuuria ja se voitiin luokitella epäpoliittiseksi.

– Lasimuotoilun avulla Suomi pystyi osoittamaan olevansa osa länsimaita ja Pohjoismaita. Ulkomaiden tunnustus oli sikälikin tärkeää, että Ruotsin ohella Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat Englanti ja Yhdysvallat, Kaisa Koivisto Suomen lasimuseosta kertoo.

Tyhjästä lasimuotoilun huippukausi ei ilmestynyt. Suomella oli vahvat perinteet lasinvalmistuksesta 1920–1930-luvuilta. 1920-luvulla alettiin valmistaa myös taidelasia.

– Suomessa käytiin tuolloin paljon keskustelua siitä, millaista suomalaisen taiteen kuuluisi olla, ovatko ulkomaiset vaikutteet hyväksi vai pitäisikö luoda omaa suomalaista taidetta.

Omaa tietä etsittiin aktiivisesti teollisesta muotoilusta. Esikuvina toimivat suomalainen kalustemuotoilu sekä Arabia, joka nähtiin esimerkillisenä tuotantolaitoksena.

– Lasimuotoilu löysi mallinsa ruotsalaisesta lasista, joka oli 1920-luvulla koko länsimaisen lasinvalmistuksen suuri esikuva.

Myös Riihimäen Lasi Oy nousi johtavaksi muotoilun esikuvaksi 1920-luvulla. Suomalaisen lasin kultakautena se jäi kuitenkin Iittalan ja Nuutajärven varjoon.

– Riihimäen Lasia oli pyydetty mukaan 1951 järjestettävään kansainväliseen muotoilunäyttelyyn Milanon triennaaliin, mutta Riihimäen Lasi peruutti osallistumisensa taloudellisten vaikeuksien takia. Tämä oli suuri virhe. Se yritti seuraavilla kerroilla päästä mukaan, mutta ei saanut esineitään esille ennen kuin vasta 1960, jolloin triennaalissa oli esillä Helena Tynellin ja Nanny Stillin lasia.

Lasimuotoilun kannalta Milanon triennaalit olivat merkitykselliset. Suomalainen taidelasi menestyi ja sai mainetta. Koiviston mukaan suomalaisen lasin kulta-aika voidaan kiteyttää Tapio Wirkkalan Kantarelliin ja Timo Sarpanevan Orkideaan.

– Näiden esineiden symbolinen arvo on merkittävä. Vuoden 1954 triennaalin jälkeen Orkidea valittiin Yhdysvalloissa maailman kauneimmaksi esineeksi.

Suomalaisen lasimuotoilun kultakausi nosti esille useita merkittäviä muotoilijoita. Koiviston mukaan lahjakkaat muotoilijat olivat avain, mikä mahdollisti, että Suomessa pystyttiin tekemään poikkeuksellisen paljon kansainvälisesti arvostettua taidelasia. Olosuhteet tekivät tilanteesta mykistävän. Elettiin sodan jälkeisen säännöstelyn aikaa ja kunnollisesta arkitavarasta oli pula.

– Suurin merkitys kulta-ajan taidelasilla oli, että se antoi suomalaisille odotuksen paremmasta tulevaisuudesta. Odotuksia siitä, että pian saadaan maailmankuulujen taiteilijoiden suunnittelemia tavaroita markkinoille.

Suomalaisen lasin kultakausi

Suomalaisen lasin kultakausi -luento Suomen lasimuseossa (Tehtaankatu 23, Riihimäki) lauantaina 6.4. klo 13–14.30. Suomen lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto kertoo suomalaisen lasimuotoilun kulta-ajasta ja keskeisistä muotoilijoista Tapio Wirkkalasta, Helena Tynellistä, Kaj Franckista, Timo Sarpanevasta ja Nanny Stillistä. Luennon jälkeen tutustutaan kulta-ajan taidelasiin Suomen lasimuseon kokoelmissa. Pääsyliput 7 euroa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.