Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Nuori yrittäjä on divarissa harvinaisuus - verkkokauppa pitänyt vanhojen kirjojen kivijalkoja pystyssä

Antikvariaatteja on Suomessa nyt arviolta 40–50. HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA

STT

Vaikka antikvariaattien määrä on Suomessa puolittunut 90-luvulta, alaa on elvyttänyt verkkokauppa.

Nuoria yrittäjiä divareihin on vaikea saada. Vanhan liikkeen jatkamista vaikeuttaa se, että pitkään samalla omistajalla ollut liike on usein profiloitunut omistajaansa.

– Oikeastaan on helpompi perustaa uusi kuin hypätä toisen saappaisiin. Jos asiakaskunta on 30 vuotta tottunut, että asioita hoidetaan tietyllä tavalla, ja uusi omistaja haluaa tehdä liikkeestä oman näköisensä, se voi olla suurempi riski kuin etu, kertoo Suomen Antikvariaattiyhdistyksen puheenjohtaja Timo Surojegin, itse alalla 35 vuotta viihtynyt.

Asiakaskunnassa ilmiö on kuitenkin käänteinen: nuoria asiakkaita on enemmän kuin koskaan, Surojegin iloitsee.

Helsingin Lönnrotinkadulle avattiin syksyllä uusi, Suomen suurin, antikvariaatti.

– Edellisestä vastaavasta tapahtumasta on lähes kymmenen vuotta. Piristävä poikkeus trendissä.

Antikvariaattien osuus lokakuisten Helsingin kirjamessujen hallipinta-alasta oli mittava, ja kauppakin kävi.

– Kirjamessut menivät omalta osaltani erinomaisesti, mutta osastokoot ovat kasvaneet, ja sen myötä näytteilleasettajien määrä vähentynyt, Surojegin mainitsee.

Antikvariaatteja on Suomessa nyt arviolta 40–50.

– Alan kulta-aikaa elettiin 70- ja 80-luvulla, jolloin esimerkiksi Helsingissä oli divari tai kaksi joka kaupunginosassa. Silloin niiden palveluihin kuuluivat myös veikkausten vastaanotto ja tupakkatuotteiden myynti.

Verkkokauppa on lähes elinehto tämän päivän antikvariaateille, Surojegin arvioi. Yhdistyksen lähes kaikki jäsenyhdistykset toimivat myös netissä.

– Se paikkaa sitä, että kivijalan ovi harvemmin nykyään käy. Mutta kun verkkokaupassa on käytännössä jokainen toimija, myynti on pysähtynyt tai lähtenyt laskuun. Mitä enemmän samoja nimikkeitä sinne ilmestyy, hinnat laskevat.

Verkkokaupan voi myös ajatella riitelevän perinteisen kivijalkadivarin vahvuuden, vanhoilta kirjoilta tuoksuvan tunnelman sekä kirjojen hypistelyn ilon kanssa.

– Verkosta etsitään yleensä tiettyä kirjaa, ja ylivoimaisesti yleisin tilaus on se yksi kirja. Kivijalan paras myyntivaltti tunnelman lisäksi on se, että 10 000–50 000 kirjan liikkeeseen astuessaan voi löytää kirjoja, joita ei koskaan kuvitellutkaan kaipaavansa.

Kirjojen määrä jätteenä on lisääntynyt, koska ihmiset eivät halua enää keräillä kirjoja hyllyihinsä. Kuolinpesistä löytyy usein mittava kotikirjasto, jonka tietokirjasarjat sisältävät vanhentunutta tietoa ja jonka perinteisestä suomalaisesta kaunokirjallisuudesta nuoremmat polvet eivät enää ole kiinnostuneita.

– Jos ajatellaan, että kotikirjasto on rakennettu 50-luvulta vuosituhannen vaihteeseen, niin hirveän paljonhan siellä on sellaista, mikä on muuttunut epäkurantiksi. Siellä oleva kaunokirjallisuus edustaa menneiden sukupolvien kirjallisuutta.

Tähän lukeutuvat Surojeginin mukaan muun muassa kotikirjastojen perusnimet Päätalo, Utrio, Hietamies ja Joenpelto. Niitä ei oteta vastaan myöskään divarissa.

– Utrion kirjat olivat jo aikanaan suunnattu keski-ikäisille tai vanhemmille naisille, ja Iijoki-sarjan lukijoistakin useimmat ovat eläneet kirjojen tapahtumien aikaan.

Surojegin neuvookin, että joululukemiseksi ostetut tai lahjaksi saadut uutuuskirjat kannattaa kiikuttaa divariin heti lukemisen jälkeen, jos ei halua kirjoja säilyttää.

– Koska esimerkiksi tämän syksyn uutuuskirjat menevät kaupaksi erittäin hyvin jouluun asti, mutta keväällä en niitä välttämättä enää halua. Bestsellerien elinkaari on järkyttävänkin lyhyt: ne halutaan lukea heti.

Surojeginin mukaan tänä päivänä antikvariaattien halutuinta materiaalia on laadukas, ajantasainen tietokirjallisuus.

– Jotkut liikkeet ovat keskittyneet sotahistoriaan, toiset filosofiaan tai taidekirjoihin. Mutta kyllä klassinen kaunokirjallisuuskin edelleen myy: jokaisen ostamani Tolstoin, Tsehovin, Dostojevskin lupaan myydä nyt ja todennäköisesti kymmenenkin vuoden kuluttua myös.

Koska kirjojen kerääminen on vähentynyt merkittävästi, nyt kannattaisi aloittaa Mika Waltarin tuotannon keräily, jos se yhtään kiinnostaa, Surojegin vinkkaa.

– Hinnat ovat historiallisen alhaalla, koska teoksia liikkuu kysyntään nähden todella paljon. Waltari on tyyppiesimerkki kirjailijasta, jota aikanaan kerättiin todella paljon ja jonka ensipainoksista lähes tapeltiin. Nyt samaa kirjaa saattaa olla verkkokaupassa kolmekin kappaletta.

Kirjoilla on tunnearvoa, ja siksi niiden laittaminen suoraan roskiin tuntuu monista hankalalta.

– Koska kirjat olivat aikanaan elintasoon suhteutettuna kalliimpia, niihin suhtauduttiin suuremmalla hartaudella. Kirjat eivät myöskään aiemmin vanhentuneet samaa tahtia kuin nykyään, ja suurella osalla kirjoista oli aivan reaalinen jälleenmyyntiarvo.

Jos hävitettävässä kotikirjastossa on materiaalia vähänkään enemmän, kannattaa lähestyä ammattilaista, Surojegin neuvoo.

– Nykyään on helppo räpsiä vaikka kännykällä kuvia kirjahyllyistä ja lähettää ne sovitusti ammattilaisen arvioitavaksi. Hän näkee kuvista, kannattaako lähteä paikan päälle.

Tavallisesta kuolinpesästä ammattilainen ostaa yleensä 15–30 prosenttia.

Koska kirjajätteen määrä on valtava, monet kierrätyskeskukset ovat ilmoittaneet, etteivät ota vastaan vanhoja kirjoja. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus kuitenkin vastaanottaa kirjalahjoituksia kaikissa kahdeksassa myymälässään.

– Pois laitamme heti tietosanakirjasarjat, ison osan sanakirjoista ja aika paljon Aku Ankka -lehtiä, kertoo tuotehallintapäällikkö Miia Podworsky.

Kirjojen tuominen kierrätyskeskuksiin on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi: vuonna 2017 kierrätyskeskus sai yli 420 000 kirjakiloa, tämän vuoden arvio on 600 000 kiloa.

– 25 prosenttia kirjoista myydään, 30 prosenttia annetaan ilmaiseksi ja loput ovat paperinkeräystavaraa.

Kierrätyskeskuksen myymälöissä on kirjojen ilmaisottopiste, jollainen löytyy myös Kampin kauppakeskuksesta ja Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

Toimistopäällikkö Virva Nousiainen-Hiiri Helsingin kaupunginkirjaston hankinta- ja luettelointitoimistosta kertoo, että vanhoja kirjoja tarjotaan kirjastoille päivittäin, mutta niistä kaikista vastaanotetaan korkeintaan prosentti.

– Kirjoilla, joita otamme vastaan, on oltava käyttöarvoa. Eli tämän hetken kauno- ja tietokirjallisuus kiinnostaa meitä. Useiden kymmenen vuosien takaisia teoksia meillä on jo kokoelmissa tarpeeksi. Hyvin harvoin tarjotuista löytyy vaikka klassikoita, joita ei muualta saa.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut