Pekka Laineen kolumni: Syksyiset tunnelmat soivat sävelissä

Pekka Laine

Taas syksy on ja jo lokakuu, koivikon lehdet kellastuu, lauloi 1973 Irwin Goodman Vain elämää -kappaleessa. Se on tunnusmusiikkina myös jo 11. kauttaan pyörivässä samannimisessä musiikkiohjelmassa.

Puiden lehdet kellastuvat, punertuvat ja varisevat ja putoavat maahan, johon lopulta kuolevat. Maasta lehtiä toivottavasti haravoidaan eikä käytetä kasaamiseen kovaäänistä ja häiritsevää lehtipuhallinta.

Meikäläisen aikana koulut aloittivat syyslukukauden vasta 1. syyskuuta. Nykyisin koulut alkavat noin kolme viikkoa aiemmin usein vielä elokuun helteissä.

Koulun jälkeen oli vuorossa inttiin meno. Lokakuun puolivälissä 1971 nousin Helsingin keskustassa armeijan kuorma-auton lavalle, joka vei meidät tulevat alokkaat Santahaminaan. Sieltä kotiuduin 11 kuukauden kuluttua. Kotimatka taittui oman pikku-Fiatin kyydissä Tule syyskuu -kappaletta laulellen.

Juuri nyt on ajankohtainen elokuva Tove Janssonin elämänkerrasta. Hän sanoitti aikanaan Höstvisanin, jonka Esko Elstelä teki suomeksi. Bo Andersson lauloi 1972, ”kun kesän kukkaset pois syksy vei”.

Ajankohtaisia ovat myös pihlajanmarjat. Ne liittyy tangoon Syyspihlajan alla, jossa punertaa marjat pihlajan. Nehän ovat oikeaa superruokaa. Marjoista tehtiin 1935–2010 väkevää Sorbusviiniä. Sopaksi kutsuttu viini oli erityisesti rappioalkoholistein suosiossa. Hinta ja laatusuhde oli kohdallaan.

Marjoihin liittyy myös uskomus, ettei pihlaja kanna kahta taakkaa. Siis paljon marjoja ja lunta samana syksynä. Uskokoon ken tahtoo.

Juicen Syksyn sävelessä 1975 on jo lokakuu ja minusta näkee sen. Seuraavana on sitten marraskuu. Lasse Mårtensson lauloi 1966, että marraskuun harmaan pois unhoitan varmaan.

Miljoonasade taas meni ohi syyskuun ja läpi repalaisen lokakuun kappaleessa Marraskuu vuonna 1987.

Viime syksy tuntui jatkuvan ja jatkuvan, koska oikeaa talvea ei oikein tullutkaan. Toivotaan nyt valkoista talvea, vaikka syyslauluissa usein kaivataankin mennyttä kesää.

Kappaleet ovat usein surumielisiä kuten Juha Vainion viimeisiä sanoituksia vuodelta 1990. Tarja Ylitalo lauloi Syys surumielinen eli syys miksi saapuu ruskaa loistaen, tuo outo kaapu harteillaan.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen eläkkeellä oleva komisario.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.