Kolumni: Älkää unohtako köyhyyden löyhkää

Olen köyhän kommunistin keskimmäinen poika. Isäni toimi 1950-luvulla hiojana Schaumanin vaneritehtaalla Jyväskylässä. Asuimme pienessä keittiön ja kamarin kämpässä, jonka omisti työnantaja. Ainoa mukavuus oli kylmä juokseva vesi. Kaikki oli loppuun kulunutta, lattiat, seinät ja ovet. Ikkunoista veti niin huljakkaasti, että verhot hulmusivat.