Olen eri mieltä

Juuri ne, jotka ovat tällaisen mantran vankeja, ovat perussyy Suomen taloudellisiin ongelmiin. Heidän on aivopesty haukkumaan Sipilän hallitusta ja kaikkea heidän sairaan utopistisesta politiikastaan poikkeavaa, vaikka se saisi kuinka hyvää tahansa aikaan. Heidät on aivopesty myös ajattelemaan, että hyvinvointia saadaan vain vaatimalla ja ottamalla velkaa, joka jätetään muiden maksettavaksi. Suomi ei nouse ikinä, ellei näitä yhteiskunnan ikuisesti kyltymättömiä syöpäläisiä saada kuriin. He eivät muutu, sillä se kuuluu heidän uskontunnustukseensa. Syötä heitä hopealusikalla, niin he vaativat kohta kultalusikan.

Tuolta löytyy hampaita kiriskuttava piristys: https://areena.yle.fi/1-4300319?autoplay=true

Olet kopsannut demarien puoluetoimiston ns."likaisten temppujen osaston" vanhat hokemat vuosituhannen takaa?

Tähänhän Suomi on menossa. Työvoiman sääntelyrajoituksista Kokoomus haluaa jo eroon, ja siksi kai tänne rahdataan jo nyt lisää maahanmuuttajia jotta voidaan näyttää että meiltähän loppuu rahat että nyt kaikki talkoisiin ja saadaan Suomi nousuun. Kaikille se sama 9Eur/pvä palkaksi. Ammattiliitoista halutaan eroon juuri tämän vuoksi, ei ole sopivaa maksaa palkkaa millä tulee toimeen. Ja jos palkalla ei tule toimeen, viljellään että syy on sen työntekijän, ei hallituksen poliitikan, tai siis sen saamattomuuden. Suomen hyvinvointivaltion alasajo on alkanut jo tovi sitten, pienin siivuin ja pikkuhiljaa. Kuin että te tottuisitte mitä tuleman pitää.

Ammattiliitot, eduskunta ja hallitus ovat täsmälleen sellaisia minkälaisiksi äänioikeutetut ne äänestävät. Työelämän pelisäännöt ovat murroksessa. Perinteisen työsopimuksen ja palkanmaksuperusteen rinnalle nousee osa- ja määräaikaisuuksien lisäksi osa-aikainen- sekä yksinyrittäjyys, osuuskuntamallit, jousto- ja etätyö. Moni osaaja haluaa pois kontrolloivasta johtamisesta ja vastuun lisäksi omaa vapautta työhönsä, vaurastumisen halua unohtamatta. Organisaatioiden johtamisen on myös sopeuduttava muutokseen. Työmarkkinajärjestöille tämä on iso haaste, molemmin puolin. Ei voi pelata vanhoilla säännöillä, kun peli on uusi. Voimasta kertovat "rautaa rajalle"- mallit aiheuttavat yleisesti enemmän haittaa kuin mitä yksittäisesti saadaan hyötyä. On luotava uusia tapoja toimia. Valta siirtyy keskusjärjestöiltä yksittäisille liitoille.Taistelu vallasta on alkanut, eikä siinä aina pientä ihmistä muisteta. Vuosikymmeniä on kouluttauduttu myös ammatteihin, joissa osaamista arvostetaan rahallisesti. On myös muutettu tuon rahallisen arvostuksen vuoksi. Järkevät yritykset toimivat jo niin, että niiden kilpailukyky säilyy suhdannekuoppien jälkeen liiketoiminnallisesti kannattavana heti hyvien aikojen alkaessa, "kone on aina kunnossa". Kaukonäköisyys koetaan myös rahallisena arvostuksena työntekijöiden keskuudessa. Lääkekorvaukset 1,4mrd, asumistuki 2mrd, tehottomat yritystuet 1,5mrd, julkisen sektorin tehottomuus ainakin 1mrd. Nuo ovat asioita, joiden vallitsevassa markkinataloudessa tulisi hoitua itsestään ilman sääntelyä, jos vain markkinatalous tarjontaa lisäämällä toimii oikein . Suuri osa yritystuista on tehottomia, jotkut vääristäviä ja haitallisia. Yritystukia ovat olleet luomassa kaikki puolueet vaalityössään. Purkaminen on aina poliittinen päätös omaan tai toisen kannatukseen, siksi myös erittäin vaikeaa. Vallan huumassa puolueet ovat valmiita tekemään "mätiä kompromisseja". Ammattiliittoja on tarvittu aina, joskin usein ovat toimineet vallitsevassa ajassa menneen ajan keinoin. 1990- luvulta ammattiliitot ovat osaltaan olleet tukemassa matalan inflaation politiikkaa maltillisilla palkankorotuksin. Talousviisaat ovat yhtä mieltä, että kansantaloudellisesti paras inflaatio on n. 2%, silloin siitä hyötyvät rahoituslaitokset, asuntovelalliset sekä kaupankäynti. Aiemmin ammattiliitoilla oli iso rooli kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentajana. Valitettavasti se on jo historiaa. Johtaja se on ammattiyhdistysjohtajakin, sama tarve vaikuttamiseen ja valtaan. Vallasta luopuminen on usein vaikeampaa kuin siihen pääseminen, nälkä kasvaa syödessä. Tulojen suuruus on perinteinen maskuliinisen vallan tunnusmerkki ja vallan määrän mittari. Ammattiliitot ovat ottaneet ensiaskeleita mm. jäseniensä työllistymisen edistämisessä. Uusien, nuorempien sukupolvien johtajien myötä niiden rooli voi muuttua merkittävästikin jäsenistön tarpeiden muuttuessa.