Kilpirauhaspotilaat eivät enää löydä rohkeaa lääkäriä

Nina Saine (etualalla) ja Niina Lehtonen ihmettelevät, miksi lääkärien oppiriidan annetaan vaarantaa kilpirauhaspotilaiden turvallisuutta.

Ari Peltonen

AAMUPOSTI | Suomessa on parin vuoden ajan kiistelty kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden oikeasta lääkinnästä. Osa lääkäreistä on sitä mieltä, että lääkityksenä pitää olla vain perinteistä T4-hormonia eli tyroksiinia, osa puoltaa T3-hormonin käyttöä joko yksinään tai yhdistelmälääkityksenä.

Lääkityskiistasta kärsivät eniten potilaat, joille perinteinen tyroksiinilääkitys ei jostain syystä sovi. He eivät enää löydä lääkäriä, joka uskaltaisi kirjoittaa heille muita kuin tyroksiinireseptejä.

Hyvinkääläiset potilasaktiivit Nina Saine ja Niina Lehtonen ovat tulleet rohkeasti julkisuuteen kertomaan omasta tilanteestaan.

Hyvinkään sairaalan endokrinologi Leena Norvio toteaa, että liian suuria lääkeannoksia saaneita potilaita on jopa hakeutunut päivystykseen. Hän toivoo, ettei keskustelussa unohdettaisi faktoja ja sitä, että lääkärit pääsääntöisesti haluavat auttaa potilaitaan.

LUE LISÄÄ AAMUPOSTIN PAPERILEHDESTÄ TAI NÄKÖISLEHDESTÄ.

www.aamuposti.fi/tilaajapalvelu

Kommentit

Lääkäri Norvio on kuulemani mukaan ystävällinen ja huomaavainen lääkäri. Anoppini on häntä kovasti kehunut. Olen kuitenkin potilaskunnan hyvin tuntevana ja kilpirauhasasioihin sekä kotimaisissa, että kansainvälisissä yhteyksissä hänen kanssaan joistakin asioista eri mieltä. T3-reseptin saattaa saada jos sattuu pääsemään endokrinologin vastaanotolle. Usein terveyskeskuslääkäri ei suostu lähetettä laittamaan jos potilaan kilpirauhasarvot on viitteissä, vaikka olo olisi huono ja Thyroxin-annosta rumpattu ylös alas jo pitkä tovi. Usein lähetteestä huolimatta ei endokrinologille pääse. Kaikilla ei ole varaa yksityiselle. Endokrinologeja on myös liian vähän siihen verrattuna kuinka paljon on kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä, joita heidän terveyskeskuslääkärit ei osaa riittävästi auttaa. Endokrinologi saattaa sitten todeta aivan saman asian kuin terveyskeskuslääkäri: Ei sinua kilpirauhasasiat vaivaa kun arvot on viitteissä. Sitten tarjotaan oireenmukaisenahoitona masennuslääkkeitä ja särkylääkkeitä. Harvat endokrinologit määräävät synteettistä T3-hormonia Thyroxinin rinnalle. Yksikään ei taida sitä määrätä monoterapiana.

Ei ole totta että kaikki ne jotka tarvitsevat hoitoonsa T3-hormonia pärjäisivät siten, että vain pieni osa hoidosta koostuisi T3-hormonista. Joillakin tarvitsee olla isompi osa T3:a tai sitten koko hoidon tulee koostua T3-hormonista. Syistä olen kirjoittanut omaan blogiini: http://jalkeilla.blogspot.fi/2013/12/miksi-t3-hormonin-lisaaminen.html

T3-hormonilla hoitavat funktionaaliset eli kokonaisvaltaisesti hoitavat yksityiset lääkärit nimenomaan tutkivat potilasta huolellisesti. Tämähän ei onnistu esim. 20min. vastaanottoaikana aluesairaalassa. Funktionaalisen lääkärin vastaanotolla ollaan yleensä vähintään tunti ja huomioon otetaan koko potilas, ei vain hänen kilpirauhasensa. Hoitona käytetään myös yksilöllisesti suunniteltua ruokavaliota ja lisäravinteita. Lääkkeitä käytetään vain jos ne ovat välttämättömiä. Tavoitteena on palauttaa niin pitkälle kuin mahdollista kehon oma tasapaino. Jos hoidetaan vain oireenmukaisesti, pieleen mennyt kehon tasapaino kumuloi ajanoloon vain uusia sairaudentiloja. Nykyinen konventionaalinen lääketiede, joka on virallisena hoitomuotona Suomessa on kovin lyhytnäköinen mitä tulee kroonisiin sairaudentiloihin, vaikka esim. kirurgia ja akuuttilääketiedettä todella tarvitaan.

Mielestäni keskustelu tästä asiasta on myös endokrinologien ja Valviran puolelta väärillä urilla. Keskitytään siihen että on joitakin tapauksia joissa potilas on esim. ns. "vetänyt överit" T3:lla, siis ottanut sitä liikaa. Tunnen lääkärit, jotka T3-hormonia määräävät. He eivät määrää yli fysiologisen annoksen meneviä annostuksia. Tulisi myös huomioida se, että myös Thyroxinilla saa vedettyä överit ja sen aiheuttama liikatoiminta purkautuu tuskallisen hitaasti, koska tuon lääkkeen puoliintumisaika on niin pitkä verrattuna T3-hormoniin. Fimeaan on tehty synteettisestä T3-hormonista kolme haittavaikutusta, joista kaikista potilas on toipunut. Kuten Fimean asiantuntija Leo Niskanen totesi MOT-ohjelmassa 22.9. 2014, T3-hormoni on kehon omaa hormonia ja se on turvallinen oikein annosteltuna.

Endokrinologit tai Valvira ei ole vielä ottanut lainkaan kantaa siihen miten nyt turvataan T3-hormonia käyttävien potilasturvallisuus kun heistä nyt jopa sadat eivät saa uusittua reseptejään. Endokrinologit ja Valvira, samoin ministerit Huovinen ja Räty näyttävät täysin ummistavan silmänsä tältä ongelmalta ja väittävän että ongelmaa ei ole. Ongelma on ja se on iso, koska olen päivittäin vertaistukitoiminnan puitteissa tekemisissä näiden potilaiden kanssa, jotka ovat epätoivoisia. He joutuvat nyt hankkimaan lääkkeitään ulkomailta ja lääkitsemään itse itseään. Se vasta on vaarallista, samoin kuin se, jos noilta ihmisiltä loppuu lääkkeet. Ei ratkaisuna voi olla se, että heidät jätetään lääkkeittä tai pakotetaan käyttämään Thyroxinia, jolla he voivat pahimmassa tapauksessa äärimmäisen huonosti ja menettävät työ- ja toimintakykynsä.

Valvira on nyt kolmelta lääkäriltä vienyt oikeudet hoitaa kilpirauhassairaita. Näillä lääkäreillä on ollut satoja T3-hormonia käyttäviä potilaita. Suurin osa heistä on ollut täysin tyytyväisiä lääkäriinsä ja lääkitykseensä. Valvira on reippaasti ylimitoittanut toimenpiteitään tässä kyseisessä asiassa. Kuinka paljon ihmisiä joutuu muista lääkkeistä ensiapuun joka päivä jos he on ottaneet liikaa tai lääke ei sovi? Miksei näiden potilaiden lääkäreitten lupiin kajota? Ilmeisesti endokrinologit eivät myöskään ilmianna toisiaan Valviraan. Yksi endokrinologi määrää niin poskettomia annostuksia eläinperäistä kilpirauhasvalmistetta heti hoidon alkuun, että nämä potilaat on todellakin olleet vaarassa. Tuo hoito tulee aloittaa hyvin varovaisesti.

Reseptiä tosiaan ei saa Hyvinkäällä uusittua kuin korkeintaan tilanteissa jossa käyttää T3-hormonia vain pientä määrää Thyroxinin, eli T4-hormonin rinnalla. Minun kaltaiset potilaat, joilla ei toimi T4-hormoni hoidossa joutuu hakemaan apunsa muualta. Nykyisessä tilanteessa usein ulkomailta. Endokrinologit osaavat mielestään riittävän hyvin hoitaa kilpirauhaspotilaita. Meillä kilpirauhaspotilailla on usein asiasta varsin erilainen käsitys. Haluaisimme mielummin saada apumme funktionaalisilta lääkäreiltä jos heitä vain olisi tarpeeksi ja jos heidän annettaisiin rauhassa meitä hoitaa. Nyt osa heistä on niin säikähtänyt niin pahoin etteivät enää uskalla Valviran pelossa edes uusia ihmisten reseptejä.

Tässä koko oppiriidassa lääkärien olisi pitänyt hoitaa tilanne kollegiaalisesti keskenään eikä alkaa tehtailemaan toisistaan valituksia Valviraan. Se vuosi, jona noita valituksia alettiin tehtailemaan oli ironisesti Lääkäriliiton taholta nimitetty kollegiaalisuuden teemavuodeksi.

Nina Saine

Kiitos, että tätä aihetta käsitellään lehdistössä ja tuodaan esille potilaiden ahdinko.

Minun lapseni on joutunut tämän oppiriidan uhriksi. Vein hänet aikanaan funktionaaliselle lääkärille, koska perinteinen tyroksiini ei häntä auttanut, vaan oireet pahenivat ja hän alkoi lihoa ja turvota. Hengästyminen tuli jo pienen kävelylenkin seurauksena.

Funktionaalinen lääkäri tutki hänet huolellisesti. Hän sai oikeanlaisen lääkityksen, ja annostuksia muutettiin erittäin hitaasti. Ensin vähitellen T3 monoterapiaa kohti ja monoterapian jälkeen taas vähitellen tyroksiini rinnalle. Tällä hetkellä yhdistelmähoito näyttäisi toimivan hyvin. T3 annos on kuitenkin vähän suurempi kuin T4. Arvot ovat hyvät ja mikä tärkeintä, vointikin on hyvä. Lapsi venyi vuodessa huimasti pituutta ja on samalla hoikistunut. Lisäksi hän jaksaa nyt liikkua ja iloitsee siitä, että juostessa hengästyy.

Sairaalan lääkäri oli 1,5 vuotta sitten sitä mieltä, että lapsi on lihonut, koska on syönyt liikaa herkkuja. Ei vanhempia uskottu, kun sanoimme, että ei meillä syödä herkkuja päivittäin ja lapsen syömiset eivät ole muuttuneet.

Nyt tilanne on, kiitos Valviran, sellainen, että meidänkin tiemme vie ensi kesänä Kreikkaan lääkäriin.

MarikaH

Oma tavoitteeni on tässä, että löytäisimme ratkaisun tähän asiaan. Nina S ja Marikah ovat aivan oikeassa, että tilanne on mennyt pahaksi ja tämä vaarantaa nyt ison joukon potilasturvallisuutta, koska emme saa tarvitsemaamme lääkettä.

Tässä ei kannata mielestäni syytellä ketään, koska mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Mennyttä ei voi muuttaa. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja tehdä se, mitä voidaan. Suomessa on kilpirauhasen hoidossa lääkärikunnan osaamistaso ollut aika heikkoa ja alan erikoislääkäreitä eli endokrinologeja on vähäisesti - etenkin niitä endoja, jotka oikeasti tietävät jotain kilpirauhasesta.

Toivottavasti tällä keskustelulla saamme aikaan muutosta esimerkiksi lääkärien tietotaitojen kehittymisen kautta. Mielestäni hyviä merkkejä on jo ilmassa, mutta tämä tulee vaatimaan kaikilta osapuolilta malttia ja halua käydä neuvottelupöytään hyvässä hengessä.

Niina L

Endokrinologeista muuten tosi moni on erikoistunut ihan muihin sairauksiin kuten vaikka diabetekseen. Potilasryhmänä diabeetikot on kuitenkin samankokoinen kuin kilpparisairaat eli noin 300 000 ihmistä Suomessa.

Toki endot siis hoitavat muitakin sairauksia kuin kilppareita eli heidän repertuaarinsa on laaja. Tämä kilppari on tainnut jäädä muiden jalkoihin, koska uusia lääkkeitä ei ole kehitetty (ja vanhojen patentit ovat päättyneet) eli lääkeyhtiöt eivät ole kiinnostuneita. Näin ollen kilpparisairauksia ei lääkäriseminaareissa ole taidettu valtavasti nähdä eikä uutta tutkimusta ole merkittävästi.

Lisäksi kun hoitolinja on täysin yksiselitteisesti korostanut vain T4:ä, ei kukaan muu kuin epätoivoiset potilaat ole olleet vaihtoehdoista kiinnostuneita.

Niina L

Minä ihmettelen suuresti sitä, että muutamasta T3-yliannostuksesta on alettu kohkaamaan niin paljon ja ilmiantamaan kollegoita, kun paljon on meitä, joille T4-lääkitys tekee paljon pahaa. Itse olin Thyroxin-lääkityksellä todella huonossa kunnossa, mutta missään julkisella puolella tai työterveyshuollossa ei oltu asiasta kiinnostuneita, koska arvot olivat nipin napin viitteissä. Kaikki oireet laitettiin masennuksen piikkiin. Meinasin mennä päivystykseen T4:n aiheuttamien rytmihäiriöiden ja kohonneen verenpaineen vuoksi, mutta jätin menemättä, kun tiesin, etten sieltä apua saa. Masennustakaan minulla ei alunperin ollut, vaan vajaatoimintaani hoidettiin vuosia mielialalääkkein.
Onneksi löysin lääkärin, joka uskalsi määrätä eläinperäistä lääkettä jonka myötä jäi niin rytmihäiriöt kuin verenpaineet sekä "masennuksetkin"pois.

Paula Halonen

Kiitos artikkelista! Ihan mahtavaa et meidän sairaudentunnottomia ääntä saadaan kuuluviin! Myös minä sain avun ensin T3-monoterapiasta, tällä hetkellä olen Armourilla. Jos olisin uskonut työterveyshuoltoa, olisin tällä hetkellä masennuslääkityksellä kilpirauhaslääkityksen sijaan. Myös minun lääkärini menetti oikeutensa mutta kävi tuuri ja löysin uuden lääkärin. Toivon niin että keskustelu aiheesta jatkuu ja Armour tulee Käypä Hoito-suosituksiin ja myös kela-korvattavaksi, sais sen sairasvakuutuksen piikkiin niin kuin kuuluisi.

Tanja S

Kiitos loistavasta artikkelista! Hienoa, että asia otetaan esille myös potilaskunta huomioiden. Tilanne on Suomessa todella huolestuttava, sadat ellei tuhannet potilaat ovat ilman lääkäriä/hoitoa/lääkkeitä näiden Valviran ammattioikeuksien rajoitusten takia. Potilasturvan on vaarantanut kantelevat endokrinologit, sekä Valvira. Nyt kun potilaat ovat ilman lääkäriä, tai tulleet tietoisemmiksi vaihtoehtolääkityksistä ja varaavat aikaa yksityisille endokrinologeille, niin siitäkin valitetaan. Mm. endokrinologiayhdistyksen pj Camilla Schalin-Jäntti on julkisuuteen antanut lausunnon, että kilpirauhaspotilaiden puhelinkonsultaatiot ja vastaanottokäynnit haittaa muuta tooimintaa. Yrittäjänä ihmettelen moista lausuntoa. Olisi kannattanut miettiä ennen kun kantelee, että potilaat tulevat hakeutumaan muiden endokrinologien vastaanotolle. Tai sitten lausunto oli peittely yritys sille, että kollegoiden ammattioikeuksien rajoitus kasvatti omaa liikevaihtoa ja potilasvirtaa toivotusti.

Monenko lääkärin ammattioikeuksiin on puututtu,mikäli potilas ottaa yliannoksen esimerkiksi Diapamia ja joutuu sairaalahoitoon tai jopa menehtyy? Suomessa kuolee n 400 potilasta särkylääkkeisiin, moniko lääkäri tai apteekki on näistä menettänyt ammattioikeutensa tai toimilupansa?

Lifeline

Hienoa, että asiasta keskustellaan. Itselläni ei ole toistaiseksi ollut ongelmia saada lioa thyroxinin rinnalle. Keroisin kokemuksestani suomen lääkärikunnan osalta eli potilas joutuu näkemään todella paljon vaivaa sekä perehtymään asiaan itse, jotta löytää sopivan lääkärin jota kiinnostaa ja joka osaa hoitaa sekä tutkia. Kävin eräällä endokrinologilla, joka sääti lääkitykseni liian matalalle ja kerroin etten saa vastetta lääkkeistä, hän totesi ettei vika sitten ole kilpirauhasessa. Ilmeisesti jäi minun tehtäväksi selvittää mikä minua vaivaa, koska häntä ei tuntunut kiinnostavan vaikka maksoin hänelle vastaanottoajasta rahaa oli hänen mielestään tuo vastaus sopiva korvaus rahasummalle.
Jouduin etsimään toisen lääkärin, joka otti labrakokeita löysi allergioita taustalta sekä sääti lääkityksen sopivammaksi ja voin paremmin.
Voin vain kuvitella sen huolen, joka esim. lasten vanhemmilla on lapsensa terveydestä ja hoidon saamattomuudesta sekä niistä kenellä ei ole varaa etsiä yksityiseltä puolelta asiaan perehtynyttä lääkäriä.
Valviran tulisi perehtyä kansainvälisellä tasolla kilpirauhassairauksien hoitoon ja kaikille lääkäreille pitäisi saada kunnnon koulutusta sekä tietoa siitä miten sairautta tutkitaan ja lääkitään. Itselleni tarjottiin parikymmentä kertaa masennuslääkkeitä ja arvojen väitettiin olevan viitteissä, kunnes tulin raskaaksi ja valveutunut lääkäri määräsi vajaatoimintaan lääkkeen.
Luojan kiitos, että sain lapsen -se saattaa jäädä osalla vain haaveeksi kilpirauhasongelmista johtuen. Tarvoin noin 15 vuotta elämästä vajaatoiminnasta kärsien, osaamista ei ollut enkä osannut itse lääkäreitä tuolloin kyseenalaistaa heidän taidoistaan. Asiaan perehtymällä ja lukemalla tutkimuksia olen saanut elämäni taas takaisin :).

Huomioitavaa on myös se, että potilas voi syödä lääkettä niin paljon kuin haluaa ilman että lääkäri on sitä määrännyt -ilmeisesti lääkäri kuitenkin on vastuussa tästä.
Suomessa suunsa aukaiseva ja epäkohtiin puuttuva lääkäri leimataan kuten tässä on käynyt erään naislääkärin kohdalla, jonka potilas itse en ole ikinä ollut.

Halutaanko tällaiseen todellakin mennä, kohta on tilanne kuin venäjällä ihmisoikeuksien osalta?

Äiti ihminen

Hienoa että tästä keskustellaan! Tärkeä aihe josta pitäisi puhua huomattavasti enemmän. Ylipäätään kilpirauhas-sairauksien hoito on suomessa täysin retuperällä ja potilaat joutuvat odottamaan diagnoosia sekä lääkitystä turhan pitkään. Itse sairastin vajaatoimintaa yli neljä vuotta ja minua juoksutettiin useilla eri lääkäreillä ja lukuisissa tutkimuksissa ennenkuin lopulta sain oikean diagnoosin ja lääkityksen. Kiitos teille Nina ja Niina kun jaksatte taistella asian puolesta!

Anni H

Kiitos lehdelle artikkelista! Tilanne on nyt poikkeuksellisen katastrofaalinen. Endokrinologian oppiala on valitettavasti se, johon on pakko osoittaa sormella. Endokrinologit ovat 70 -luvulta lähtien ottaneet kilpirauhashoidot itselleen. Tulos ei ole ollut potilaan näkökulmasta hyvä.

Endokrinologit eivät ole kiinnostuneita kilpirauhassairauksista. He opettavat kilpirauhassairauksista ihan minimin lääketieteen opiskelijoille, joten kaikki tieto jää tämän pienen endo-klikin hallintaan. Muut lääkärit eivät osaa eivätkä edes tiedä, että eivät osaa. Muut lääkärit on saatu uskomaan, että kilpirauhasen vajaatoiminta on maailman ainoa sellainen sairaus, johon sopii vain yksi lääke. Kaikille vain yksi lääke. Kaikkiin muihin sairauksiin etsitään koko ajan lisää lääkkeitä, mutta ei kilpirauhasen vajaatoimintaan, koska on opetettu, että siihen, ainoana maailman sairautena, pätee vain yksi lääke.

Kilpirauhaspotilaat ansaitsevat paremmat lääkärit. Ei ole mikään pakko pitää kilpirauhassairauksia endokrinologian oppialan hallinnassa. Hormoneja osaavat muutkin oppialat, esimerkiksi gynekologia. Ei hormoni ole syy pysyä endokrinologien oppialalla. Potilaat ulkomailla ovat alkaneet vaatia kilpirauhassairauksien siirtämistä muille lääkäreille. Itse kannatan tätä voimakkaasti, ja olen mukana kansainvälisesti ajamassa asiaa. Sopivat lääketieteen vastuualat voisivat olla esimerkiksi sydänlääkärit (koska kilpirauhassairaudet aiheuttavat paljon sydänoireita) tai korva- nenä ja kurkkutautien oppiala (he usein myös leikkaavat kilpirauhasen, joten saataisiin potilaat leikkaavalle osastolle). En usko tämän ratkeavan muulla tavoin kuin vaihtamalla vastuuoppialaa.

Endokrinologit menkää pois

Käsittämätön asenne julkisella puolella, että jos lääkettä pystyy ottamaan liikaa on siinä jotain tavattoman väärää? Kertokaa yksikin lääke joka ei ylianostuksena ole hengenvaarallinen. Samaan syssyyn oman terveyskeskukseni lääkärit Kallion terveysasemalla koettivat määrätä minua lopettamaan yksityisen erikoislääkärin määräämän lääkityksen (ensin väitettyään että ei edes kannata tutkia koska ei sieltä mitään löydy!) jolla vihdoin sain itseni takaisin tolpilleen täydestä työkyvyttömyydestä ja vuosia kestäneestä tuskasta, vaikka heillä ei ole mitään koulutusta kilpirauhasasioihin; eivät tunne sen lääkityksiä, erilaisia kilpirauhassairauksia tai edes tiedä miten TSH, T4 ja T3 hormonit käyttäytyvät näillä lääkityksillä! Autoimmuunitulehdus oli heidän mielestään asia jota ei edes tarvitse hoitaa, ja jättivät jopa huomiotta sen että otattamansa labra-arvot eivät olleet aamuarvoja ja näin täysin virheellisiä, koska olin ollut jo 9 tuntia pystyssä kokeen oton hetkellä, vaikka sanoin siitä. Kuka tahansa voi tarkistaa HUSLABin ohjeistuksen näistä kokeista; ei tarvitse olla edes lääkäri osatakseen tuon. Moinen toisen hoitavan lääkärin hoidon kumoaminen tuosta noin vaan ilman asiantuntemusta on jo itsessään hengenvaarallista, koska kilpirauhaslääkkeen äkillinen lopetus aiheuttaa myksedeema-koomaa joka voi johtaa kuolemaan. Toisella taholla julkisen puolen lääkärit kuvailevat trijodityroniinia välillä amfetamiinin kaltaiseksi, välillä taas kofeiinin kaltaiseksi ja ties miksä, vaikka se on tosiasiassa elimistön ihan itse tuottama ja kehon toiminnalle erittäin kriittinen mm. aineenvaihduntaa säätelevä hormoni jonka pitää olla oikealla tasolla että elimistö ylipäätään toimii; ei liian alhaalla eikä varsinkaan liian ylhäällä.

Että tälläiseen asiantuntevuuteen tämä oppiriita perustuu julkisen puolelta. Ei tunnusteta omaa täyttä osaamattomuuttaan asiassa mutta ollaan tikkana tuomitsemassa, kieltämässä hoitoja ja ottamassa lupia pois lääkäreiltä jotka oikeasti ovat siihen perehtyneet ja ovat pystyneet auttamaan potilaita jotka eivät ole saaneet apua muualta. Hävettäisi heidän puolestaan jollei suututtaisi niin paljon.

Johanna Hautakangas

Ihmettelen suuresti, millä vuosituhannella elämme? Lääkitystä, joka on turvallinen oikein käytettynä. Sitä pitäisi saada ilman, että pitää lähteä maailmalta hakemaan. Lyhytvaikutteisena T3 poistuu elimistöstä nopeasti, kun jättää lääkkeen ottamatta, eli hyvällä ohjeistuksella potilas osaa säädellä itse lääkitystään.
Itse söin Thyroxinia eri annoksilla 15 vuotta ilman voinnin paranemista. Nyt olen reilun vuoden ollut ainoastaan T3-lääkityksellä ja voin sanoa oloni olevan paljon parempi, pääsen nykyään aamulla ylös, mieliala on tasaisempi ja aloitekyky ja jaksaminen on palautunut,
T3 on vanha lääke, jota jo J.F Kennnedykin käytti, joten kyllä siitä pitäisi tutkimuksiakin olla. Eihän se kaikille kilppparipotilaille sovi, mutta osa ei taas pärjää ilman sitä. Kuunnelkaa lääkärit potilaitanne! Haittavaikutuksiin törmäätte kyllä päivittäin muitten lääkkeitten osalta, -harvoin kilpparilääkkeitten!

toivossa elävä

Kyllähän tuo tympäisee kun meni rahat hukkaan endokrinologilla. Oli siitä kuitenkin se hyöty, että vihdoin Thyroxin annos nostettiin niin suureksi, että labra-arvotkin nousi komeasti. Mutta olo ei noussut. T3 laboratoriokoe, joka suostuttiin pitkin hampain ottamaan pari kertaa, kerran hoidon alussa ja toisen kerran kun TSH ja T4V olivat loistavat ei muuttunut miksikään. Kun kehtasin sanoa, että tunnen vieläkin näitä oireita (pitkähkö luettelo) alkoi mokoma puhua masennuksesta. Loppujen lopuksi oireet kuitattiin toiminnallisilla häiriöillä ja jäin yksin. Siltä se tuntui, muistan vain tunteen vahvasti siitä, että kaikki ei ole vieläkään kohdallaan. Mietin, että kun minua on niin paljon tutkittu niin mikä muu sairaus se voisi olla. Ilman vertaistukiryhmää olisin varmaan tyytynyt endokrinologin päätökseen. Olen hoitoalalla työskentelevä ihminen ja minulle myös on opetettu, että kilpirauhasen vajaatoiminta on helppo sairaus johon on YKSI lääke ja potilaat tulevat oireettomiksi. Itsekin toki uskoin vahvasti hoidon alussa, että näin on. Kun oli yli vuosi mennyt hakeuduin kyseisen endokrinologin vastaanotolle. Ja noin kävi.
Kauheinta oli ihan alussa kun tiesin itse, että olen fyysisesti sairas mutta labra-arvoni olivat viitteissä (THS 3,7, T4V 13) ja sain masennusdiagnoosin. Vasta puoli vuotta tuon jälkeen sain lääkärin otattamaan kilpirauhasen vasta-ainekokeen. Arvo oli pahasti yläkanttiin (1300) ja vihdoin sain "koelääkityksen"
Lääkärit eivät ilmeisesti osaa enää kliinisesti tutkia potilaitaan. Minäkin olin täysin kilpirauhaspotilaan näköinen ja oloinen. Myöhemmässä kilpirauhasen ultraäänitutkimuksessa paljastui, että minun olisi pitänyt saada lääkkeet monta monta vuotta aikaisemmin. Olokin on ollut vuosien aikana todella huono, vaivat on kuitattu milloin milläkin ja lääkkeitä määrätty yksitellen kaikkiin vaivoihin.
Kun yli kaksi vuotta olin Thyroxinia syönyt, annoksia laskien ja nostaen aloin etsimään enemmän tietoa. Löysin lääkärin, joka määrää eläinperäistä kilpirauhaslääkettä. Voin huomattavasti paremmin. Nyt pelottaa miten käy tulevaisuudessa. Saanko reseptini uusittua? Entä jos en saa? Mihin meen, keneen otan yhteyttä? Ei tämmöisiä pitäisi joutua pohtimaan ja huolehtimaan kun kerrankin vuosien jälkeen elämä on elämisen arvoista. Valvira ei ole ymmärtänyt tekonsa seurauksia. Piste.

Heitteille jätetty?

Mitä tuohon lääkärin kommenttiin siitä että lääkärit pääsääntöisesti haluaa auttaa potilaitaan tulee niin sanoisin että pelkällä halulla ei pitkälle pötkitä. Kyllä siinä osaamista ja taitoakin tarvitaan. Juuri kuulin luotettavalta taholta, että ainakin yksi on jo epätoivoissaan tehnyt itsemurhan kun ei saanut reseptiä uusittua. Ymmärrän täysin jos joku ei halua takaisin siihen piinaan millaista elämä on ollut ennen kun on saanut kilpirauhasen vajaatoimintaansa toimivan hoidon. Sitten jos se hoito viedään pois niin joistakin voi aivan hyvin kuolema tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin elämä oireiden kanssa.

Nina Saine

Itse olen ihan pihalla tästä kilpirauhasjutusta. Arvot ovat myöskin juurijajuuri suositusten sisällä, ja yksi lääkäri kirjoitti Thyroxia, koska pyysin sitä. Kävin psykiatrilla masennuksen takia, ja hän neuvoi mittauttamaan nämä arvot ja aloittamaan lääkityksen jos ne ovat vähänkin lähellä rajoja (en muista enää niitä eikä ole nyt papereita tässä). No, söin siis Thyroxinia, tosin en huomannut mitään ihmeellistä olossani. Työterveyslääkäri - joka ei halua oikein lääkitä mitään - töksäytti, että miksi minä syön näitä kun arvoni ovat rajojen sisällä. En jaksanut selittää hänelle tätä enää...

Nyt en ole syönyt Thyroxinia ja menen kohta verikokeisiin. Olisi todella hyvä saada tähän joku tolkku. En edes tiedä, onko minulta mitattu kaikki tarpeelliset arvotkaan kun lääkärit ovat eri mieltä koko asiasta.

Wanha willaristi

Onkohan tässä nyt edes kyse oppiriidasta aineiden lääketieteellisen toiminnan takia, vaiko kenties riidasta lääkeyhtiöiden lobbareiden kesken? Erinäisiä rokote-episodeja muistellessa ei sana "luottamus" tule ensimmäisenä mieleen, kun mainitaan nimi Valvira. Lääkefirmojen nauhalta kaviaaria leipänsä päälle vetelevät tohtorit kun ovat mielestäni enenevässä määrin siirtyneet tieteestä talousasioihin.

Siirtyessään poppamieheltä toiselle kansalainen päätyy ensiksi kalustamaan lääkekaappinsa uudestaan. Useammassakin tuntemassani tapauksessa lääkehoito aletaan ensiksi ja jätetään diagnoosin syntyminen systeemin huoleksi. Mahdollinen nimi vaivalle keksitäänkin sitten myöhemmin. Tosin ensin odotellaan kuukauskaupalla testejä/kokeita/kuvauksia: Sitten syödään taas lääkettä ei-mihinkään kuukausi tai pari. Tämän jälkeen marssitaan kuulemaan ne ajastaikoja sitten otettujen testien tulokset. Jos ei hatusta vetäisty arvaus testien kanssa osunutkaan oikeaan, aloitetaan sama ralli alusta.

Kun pohdiskelee lisäksi Hippokrateen valan ja vakuutuslääkäreiden toiminnan yhteneväisyyttä, voi vain huokaillen (itse kyllä mieluummin kiroilen, vaan tämä huokailu kuulostaa sivistyneemmältä) pohdiskella syitä sille, miksi se parhaiten toimeentuleva väki yleensä korruptoituu ensin. Poliitikko huolehtii kansan sijaan suursijoittajista ja lääkäri keskittyy markkinoimaan lääkefirmojen tuotteita, tai kumoamaan diagnooseja vakuutusyhtiöiden laskuun.

Niin että pannaanpas nyt käärme syömään häntäänsä ja kaalotaan tämän kirjoitelmantapaisen alkuun kysymään uudstaan; onkohan nyt edes kyse oppiriidasta aineiden lääketieteellisen toiminnan takia, vaiko kenties riidasta lääkeyhtiöiden lobbareiden kesken?

Mulli

Kilpirauhasseuranta ei vastaa nykyaikaa muilla aloilla. Itselläni oli kyhmystruuma, mikä kasvoi vuosikausia. Kilpirauhasarvot olivat normaaleja. Lähinnä pyynnöstäni lähete: kuvattiin ja otettiin ohutneulanäyte silloin tällöin, kaikki kunnossa. Mitään hälyttävää ei tullut ilmi. Lopulta leikattiin suureksi kasvanut kilpirauhanen. Patologi: huonosti erilaistunut syöpä! Olisi syytä monipuolistaa seuranta ja tarkkailu, esim TT-kuvaus ym.

3.-taso