Paikalliset

Professori: Täydellisyyden tavoittelussa on menty liian pitkälle

AJASSA   Onnen tavoittelussa ei Markku Ojasen mukaan olekaan mitään pahaa – kunhan se ei karkaa käsistä.

Onnellisuustutkija Markku Ojasen mukaan yksi osa nyky-yhteiskuntaa leimaavasta täydellisyyden tavoittelusta ovat erilaiset pyrkimykset hallita elämää ja elämänhallintavinkit. Ne voivat arjessa kääntyä itseään vastaan ja tehdä ihmisistä entistä onnettomampia.

Johanna Erjonsalo

Nyky-yhteiskuntaa leimaavassa täydellisyyden tavoittelussa on onnellisuustutkija Markku Ojasesta menty liiankin pitkälle.

– Kaiken pitäisi olla täydellistä. Nykyhetken pitäisi olla täydellinen. Jos se on, harmitellaan, ettei lapsuus ollut täydellinen.  Sairastuminen koetaan suureksi loukkaukseksi. Kyky sietää kipua ja murhetta on heikentynyt, professori kärjistää.

Tuskaa lisäävät Ojasen mukaan median levittämät tarinat täydellisistä kodeista, autoista ja julkisuuden henkilöiden ulkonäöstä.

– Huomio kiinnittyy pintavaahtoon, mikä lietsoo kateutta. Jos tiedettäisiin, mitä kyseisten henkilöiden pinnan alle kätkeytyy, tuskin heidän elämäänsä kadehdittaisiin, onnellisuustutkija arvioi.

Yksi osa täydellisyyden tavoittelua ovat Ojasen mukaan erilaiset pyrkimykset hallita elämää ja elämänhallintavinkit, joita on runsaasti tarjolla.

– Kukaan ei voi hallita elämäänsä täydellisesti. Silti usko hallintaan vahvistaa elämänotetta.

Vaikka tutkija kritisoi täydellisyyden tavoittelua, hän löytää siitä jotain hyvääkin:

– Se vie ihmisiä eteenpäin.

Tieto siitä, ettei vika ollutkaan itsessä, ei vapauta omaan elämään liittyvästä vastuullisuudesta.”

Onnen tavoittelussa ei Ojasen mukaan olekaan mitään pahaa – kunhan se ei karkaa käsistä.

Sen sijaan negatiivisten ajatusten vangiksi jääminen voi myrkyttää ihmisen elämän.

Ojanen on pohtinut usein, miksi osa ihmisistä ajautuu uhrin asemaan, kun toiset jättävät menneen onnistuneesti taakseen ja elävät nykyhetkessä täysillä.

– Lapset – ja tietenkin myös aikuiset – kokevat tarpeetonta syyllisyyttä, kun jotakin kielteistä on tapahtunut. Helpotus on aluksi suuri, kun huomaakin olevansa uhri, Ojanen tietää.

Ongelmana on, että uhrin asemaan on helppoa jäädä.

– Esimerkiksi suosittu läheisriippuvuuden idea ruokkii uhriksi asettumista. Kun kuulee olevansa läheisriippuvainen, voi jäädä kiinni sen edellyttämään roolimalliin, professori sanoo.

Silloin läheisriippuvainen ei yritä muuttaa suhdettaan muihin ihmisiin, vaan tyytyy siihen, että ”toimin näin, koska olen mitä olen”.

Menneisyyden ymmärtäminen ei aina auta muuttamaan nykyisyyttä.”

Vielä vaarallisempaa uhriutuminen on silloin, kun ihminen oivaltaa, että jokin asia ei ole hänen omaa syytään.

– Tieto siitä, ettei vika ollutkaan itsessä, ei vapauta omaan elämään liittyvästä vastuullisuudesta.

Elämä voi muuttua vain, jos sitä muuttaa tässä ja nyt.

– Siksi vuosienkaan terapiakäynneistä ei ole hyötyä, jollet opi ottamaan vastuuta juuri siitä elämästäsi, jota juuri nyt elät. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ehdottomasti tavoite, johon pitäisi pyrkiä.

Mutta miksi menneiden penkominen ei kannata? Siksi, että negatiivisten kokemusten jatkuva pyörittely lisää masennuksen riskiä.

Ikäviin muistoihin on helppoa jäädä kiinni, ja pahimmillaan niiden käsittely voi vielä kasvattaa pettymyksen tunnetta – kaikki muu hautautuu ikävien asioiden alle.

Ojanen käyttää yksinkertaista esimerkkiä: kun kerrot saman tarinan jopa kymmenille ihmisille, kielteiset ajatuksesi myrkyttävät mielesi.

Hän muistaa kognitiivisen käyttäytymisterapian isän Albert Ellisin sanoneen, että menneisyyden ymmärtäminen ei auta muuttamaan nykyisyyttä.

– Ellisillä tosin oli taipumus kärjistää asioita. On kuitenkin totta, että onnellinen ihminen ei pengo lapsuutensa kielteisiä muistoja. Olisimme huomattavasti onnellisempia, jos oppisimme huomaamaan, mikä meillä on hyvin. Totumme helposti siihen, mikä toimii ja mikä on hyvää ja näemme vain kielteisiä asioita.

Länsimainen tyyli etsiä syy-seuraussuhteita onkin Ojasesta joskus liiallista ja pakonomaista. Ajatukset täyttyvät ongelmien pohtimisella, eikä positiivisille asioille jää tilaa ja voimia.

Syvällinenkään menneisyyden penkominen ei välttämättä korjaa nykyhetkeä.

Ongelmana on, että muistikuvat muuttuvat ja kokemukset ovat yksilöllisiä.

– Omia muistoja harvoin kyseenalaistetaan. Värittyneet muistot lietsovat negatiivista ajattelua ja uhripuhe vahvistaa entisestään kielteisyyttä.

Siksi niistä on osattava päästää irti.

Miten negatiivisuuden kierteen voi katkaista? Vaikeista kokemuksista huolimatta ensimmäiseksi on opittava arvostamaan itseään.

– Vakuuta itsellesi, että olet arvokas, vaikka olet kokenut vääryyttä, onnellisuustutkija Ojanenneuvoo.

On erityisen kurjaa, että muiden tekemät vääryydet heikentävät omaa itsearvostusta.

– Sinun on myös annettava anteeksi menneisyydelle. Se ei tarkoita, että hyväksyt kaltoin kohtelun sellaisenaan, mutta armahtamalla itsesi pudotat harteiltasi valtavan taakan.

Liiassa ymmärtämisessä ja loputtomassa anteeksiantamisessakin on Ojasen mukaan omat riskinsä.

– Jos teot eivät muutu, sama meno jatkuu entisellään.

Silti anteeksianto on askel eteenpäin. Sen jälkeen, kun olet päästänyt irti menneestä, voit keskittyä muuttamaan niitä asioita, joita voit muuttaa – nykyhetkessä, tässä ja nyt.

– Olen itse sotaorpo ja koulukiusattu, mutta en koe sitä taakaksi, mies sanoo.

Markku Ojanen

Psykologian emeritusprofessori.

Siirtyi eläkkeelle vuonna 2008 Tampereen yliopiston psykologian laitoksen johtajan paikalta.

Väitteli tohtoriksi vuonna 1975 ja toimi apulaisprofessorina ja professorina psykologian laitoksella.

Keskeisimmät tutkimusalueet ovat mielenterveys, terveyspsykologia, liikunta ja hyvinvointi ja psykologia ja onnellisuus.

Suosittu kouluttaja ja luennoitsija.

Helmikuussa Minerva kustannukselta ilmestyneessä kirjassaan Murra onnellisuuden esteet Ojanen pohtii, mikä estää meitä olemasta onnellisia.

Ojaselta ovat aiemmin ilmestyneet muun muassa kirjat Ilo, onni ja hyvinvointi, Elämän mieli ja merkitys ja Hyvinvoinnin merkitys.

Parhaillaan hänellä on työn alla Onnellisuuden käsikirja, joka ilmestyy piakkoin ja jonka kustantaa Perussanomat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kommentit (74)

Kommentit

Suurimalla osaa Suomalaisia

Suurimalla osaa Suomalaisia heikko kyky siirtyä eteenpäin elämässä jos joku asia on mennyt pieleen.Jotkut jopa puhuu avioeroista, konkursseista, sairauksista, vielä 20 vuotta sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet ja vielä siinä muodossa kun olisi tapahtunut eilen..Se on suuri sääli jos ihmisellä käy näin koska koko elämä on mennyt hukkaan.

No mites nyt jo toinen

No mites nyt jo toinen tämmöinen juttu peräjälkeen. Ehdin tuolla v-käyrä-keskustelussa jo muistuttaa empiiriseen aineistoon perustuvasta tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset keikkuvat kansainvälisissä onnellisuustutkimuksissa kärjessä - pronssia tai hopeaa ei sen vähempää! Ja nurjamielisyydestä Ojanen käyttää yksinkertaista esimerkkiä: "kun kerrot saman tarinan jopa kymmenille ihmisille, kielteiset ajatuksesi myrkyttävät mielesi." Juuri tähän perustuu vissit foorumit ja niissä kytevä viha.

"Monesti on hyvä asia, että

"Monesti on hyvä asia, että on kokenut huonoja asioita." Huom. En kommentoi ajatustani.

Ihminen, joka on kohdannut

Ihminen, joka on kohdannut vastoinkäymisiä, on usein siedettävämpi kuin ihminen, joka uskoo, että kaikki on hallittavissa.

Ehkä kysymys on myös kyvystä

Ehkä kysymys on myös kyvystä sietää pettymyksiä ja löytää itselleen se "oikea selitys", miksi niin kävi ja jatkaa taas eteen päin. Elämässä tietenkin pitää pyrkiä siihen, että kaikki on itsellään hallinnassa, vaikka kohtaisikin vastoinkäymisiä. Itse yritän sietää kaikkia ihmisiä, niitäkin, jotka puistattavat, mutta silloin tunnen syvää sääliä eli ovat ihmisiä, jotka eivät edes tahdo selvitä pettymyksistään.

Onnellisuustutkimus on

Onnellisuustutkimus on lähinnä vitsi, uskokoon siihen ken tahtoo.

Vai niin, sittenhän jo

Vai niin, sittenhän jo Antiikin filosofit ja kaikki merkittävät filosofit siitä lukien, ovat vain vitsailleet .... ne nimittäin pyrkivät miettimään nimenomaan onnellisen ja hyvän elämän tunnusmerkistöä ja sen lainalaisuuksia ... lue vaikka Platon Valtio, tai Kanttia ps. Platon ei ole hahmo piirretyistä eikä real tv -stara

Antiikin filosofit ja kaikki

Antiikin filosofit ja kaikki merkittävät filosofit ovat olleet joutilaita, koska eivät ole joutuneet tekemään työtä. Työtä ovat tehneet antiikin maailmassa ei-vapaat eli orjat. Joutilailla on ollut aikaa (ehkä vähän liiankin) miettiä. Siinä he ovat tulleet miettineeksi myös onnellisuutta, mitä se sitten onkin. Ja ovatko he siinä päässeet puusta pitkään? Mitä hyötyä ja oppia me työtätekevät olemme saaneet noista mietinnöistä?

Täydellisyyteen pyrkivät ovat

Täydellisyyteen pyrkivät ovat rasittavia. Kaikista asioista pitää sopia monta kuukautta etukäteen, heille ei voi mennä extempore käymään. Kaikki pitää olla hienoa, muodikasta merkkituotetta joilla voi sitten ylpeillä. Tittelin ovat heille todella tärkeitä, samoin kuin koulutus. Heissä taitaa olla narsistisia piirteitä? Entä jos aikataulutettu elämä saa kolauksen? Siitä se vasta ongelmarypäs syntyykin. Tekis mieli joskus sanoa heille että heittäisivät ne kalenterin ja kannettavat hetkeksi sivuun ja eläisivät muutakin kuin fb-elämää, sieltä saa lukea kuinka loistavasti taas kaikki on ja kuinka viisaat lapset heillä on. Ikinä en ole lukenut heiltä negatiivista päivitystä, miksiköhän?

Veikkaisin, että siitä

Veikkaisin, että siitä syystä, että nämä täydellisyyden tavoittelijat hakevat teesinsä ja tavoitteensa tuosta täydellisyydestä muualta ... joku sanoi, kirjoitti tms. että tohtorin taso on täydellinen koulutuksen suhteen, että toimitusjohtajat ovat kansan kermaa, että kuusinumeroiset vuositulot ovat vähimmäis-täydellistä ja että tietyt etelänmatkat ovat täydellisen in ja että lapsien tulee suorittaa ja olla parhaita jokapäiväisissä harrastuksissaan Onnellisuus (em. filosofien hataran muistikuva-analyysin perusteella) on kullakin hetkellä vallitseva olotila, jonka jatkuvuutta ja pysyvyyttä tulisi holistisesti tavoitella ja suojella .... eiköhän jonkun nykyisin vallalla olevan keynesiläisyydenkin voi tuohon tavoitteeseen tiivistää

Onnellisuuden vastakohta on

Onnellisuuden vastakohta on kärsimys (esim. von Goethen Nuoren Wertherin käsimykset). Mutta outoa kyllä, onnen ja kärsimyksen vaikutukset voi ymmärtää eri tavoin. Toisille kärsimyksessä kieriskely tuottaa nautintoa ja jotkut onnen kantamoisen kokevat itkevät ja pelkäävät heti sen kadottavansa. Myös buddhalaiset ja luterilaiset ymmärtävät nämä kaksi emootiota tyysten eri tavalla ja niin myös keinot niiden tavoittamiseksi tai niistä eroon pääsemiseksi. Kristityt tavoittelevat onnea hankkimalla materiaa, jolloin vaurastumisessa sopii käyttää kyynärpäitäkin. Idea lähtee vanhasta testamentista, jossa jumala lupasi milloin kenellekin orjista alkaen kaikkeaa hyvää sille, joka häneen uskoo. Uudessa testamentissa taas sanotaan, että sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan. No arvaahan sen, että tämmöisestä tulee levoton olo, tekee tyhmyyksiä kuin pyramidinrakentaja Kailajärvi tai suustaan alvariinsa sammakoita päästelevä Nalle W. Sitä vastoin buddhalaiset, buddhalaiset jo lähtökohtaisesti tavoittelevat mielenrauhaa, nirvanaa ts. onnea. Heille kärsimystä tuottaa kaikkinaisesta omistamisesta lähtevä huoli ja pelko. Taloa on korjattava koko ajan, autoa putsattava ja puunattava, harmia on jo polkupyörästä ja skeittilaudasta. Kunnon buddhalainen luopuu kaikesta, minkä havaitsee tuottavan kärsimystä. Hän lahjoittaa harmia aiheuttavan mersunsa köyhälle taksimiehelle ja killinkinsä kerjääjälle. Buddhalaisen asenne on niinku niillä suomalaisilla, joitten mielestä huoleton on hevosettoman mieli. Että silleen, mutta oikotietä onneen ei sen jälkeen ole, kun emo sikiönsä rinnoiltaan karkoittaa ;)

Jep. Onnellisuus vaihtelee

Jep. Onnellisuus vaihtelee käsitteenä hirveän paljon eri kansojen ja kulttuurien välillä. Minulla on sukulaisia esimerkiksi Etelä-Amerikassakin ja voin todeta, että jo pelkästään rikkaiden ja köyhien välillä on niin suuri kuilu, että käsitteenä onnellisuus tai sen puuttuminen on jotakin mikä pitää sisällään ihmisen perustarpeiden jatkuvan puuttumisen tai niiden jatkuvan olemassaolon. Pienellä osalla väestöstä on kaikkea hyvää ja suurella osalla väestöstä on jatkuva puute kaikesta .Moni lapsi haluaisi mennä esimerkiksi kouluun, jos siihen olisi taloudellisesti varaa.

"Pienellä osalla väestöstä on

"Pienellä osalla väestöstä on kaikkea hyvää ja suurella osalla väestöstä on jatkuva puute kaikesta ." Ei tähän nyt kannata Pohjois-Koreaa sun muita maita sotkea... keskitytään Suomen asioihin.

Itse en kyllä usko

Itse en kyllä usko suoranaiseen relaatioon esim. koulutuksen ja onnellisuuden (tunteen, jota se kuitenkin loppujen lopuksi on) välillä. Enemmän esim. Maslowin tarvehierarkian mukaiseen kokemukseen, eli siihen, että onnellinen ja hyvä elämä edellyttävät ensin perustarpeiden (kuten esim. ruoka, suoja ja turvallisuudentunne) tyydyttäytymistä ja sen jälkeen korkeampien tarpeiden (ylimpänä luovuuden tarve) tyydyttymistä. Rikkaus- ja köyhyysakselit eivät myöskään korreloi (minun mielestä) onnellisuuteen ... veikkaan, että esim. jotkut Valamon luostarin munkit ovat keskimäärin onnellisempia kuin yritysmaailman urakiipijät. Se miten itse tiivistäisin tämän onnellisuusprofessorin väittämän on se, että koska elämä tapahtuu aina vain tässä ja nyt, ja koska onnellisuus on tunne johon voit itse vaikuttaa, niin keskity (carpe diem -tyyppisesti) tämänhetkiseen elämään ja pyri olemaan tyytyväinen

Koulutus an sich ei tuottane

Koulutus an sich ei tuottane onnellisuutta paitsi jos yksilö saa tyydytystä ja mielihyvää saavutuksistaan. Kaikki eivät oppiarvoista perusta eivätkä juhli lakkiaisiaan, ja tohtorinkaronkan jotkut vetävät velvollisuudesta tai laistavat kokonaan. Koulutuksen hyöty voi näkyä kuitenkin siinä, että tietää, mistä saa neuvoja ja tukea kun niitä tarvitsee kyetäkseen alhosta kipuamaan taas hyville kehille. Aikaansa seuraamaton ja lukematon ihminen voi kokea pienetkin harmit ylipääsemättöminä; luulla, että on ainoa kohtalon kolhima tai että vaikeuksiin on vain yksi ratkaisu. Laajakatseiseksi itsensä opiskellut inehmo tietää, että yleensä ratkaisuvaihtoehtoja on useita tai rajattomasti. On selvää, että näillä leveysasteilla talouden tasapaino ja rahalla hankittava itselleen mieleiset suoja ja ruoka ovat onnellisuuden edellytykset. Siitä on tutkimuksia, että jokaiselle on olemassa jokin omituinen optimaalinen tulo- ja vauraustaso, jonka ylittäminen ei enää lisääkään mielihyvää eikä onnellisuutta. Näin, jos raha ei ole päämäärä vaan väline. Olosuhteisiin tyytyminen on tie onneen, mutta koska se edellyttää kilvoittelua munkeilta ja buddhalaisilta niin varmana meiltä muiltakin. Hetkeen tarttuminen tuottaa varmasti onnellisuutta, kun on mieleinen askare tai sosiaalinen kanssakäyminen mieleisten tyyppien kanssa. Vaatii kilvoittelua, että oppii näkemään ikävät ihmiset tai kelju askare myönteisesti ja tyytymään. Jurpon kirjoitus herätti ajattelemaan ja pani vatsan kurnimaan nälästä

Vaatii kilvoittelua, että

Vaatii kilvoittelua, että oppii näkemään ikävät ihmiset tai kelju askare myönteisesti ja tyytymään. Tuohon lauseeseen kommentoisin, että itse henkilökohtaisesti olen huomattavasti onnellisempi kun olen juuri nuo ikävät ihmiset poistanut elämästäni. Ihmisellä on vain yksi elämä ja lähipiiriin ei kannata lainkaan haalia ihmisiä, jotka ovat kateellisia, katkeria, valehtelevat ymv. Tajusin tuossa aikoja sitten, että hitsivieköön, MINÄ määrään minun elämästäni, ei kukaan muu, eikä mikään materia tai mikään taho kerro minulle, miten minä omaa elämääni elän, kunhan teen sen toki lain puitteissa. Täydellinen elämä ei ole sitä, mitä media antaa ymmärtää ja mitä naapurissa näkee.

Tunnen kyllä tyypin, joka

Tunnen kyllä tyypin, joka taannoin siivosi sosiaalisesta viitekehyksestään ikäviksi kokemansa ihmiset ja niihin kuului anoppinsa. En osaa paheksua, sillä tästä siivoojasta sukeutui aika rento ja elämäänsä tyytyväinen. Itsestäni ei noin radikaalin pesäeron tekijäksi olisi, vaikka paljon olen joutunut sukulaisten, pomojen ym. eessä nöyrtymään ja joustamaan :(

Jos omaa onnellisuutta haluaa

Jos omaa onnellisuutta haluaa lisätä, hyvä keino on todellakin siivota sosiaalinen ympäristönsä. Kannattaa karsia kaikki sellaiset ihmiset, jotka levittävät ikävää ilmapiiriä ympärilleen. Nämä ihmiset levittävät tehokkasti negatiivista energiaa muiden ihmisten elämään ja imevät positiivisen otteen myös kanssaihmisensä elämästä. Karsiminen kannattaa, vapauttaa ja lisää omaa onnellisuutta. Se onnistuu kyllä, kunhan on tarpeeksi jämäkkä ja päättäväinen.

itsekin olen siivonnut exän

itsekin olen siivonnut exän puolen sukulaiset tuttavat ja itsensä ulos mun elämästä jo 14v .ilman heitä ja hyvin on mennyt,ja omista sukulaisista kanssa suurin osa!!

"Käännä poski jos toinenkin.

"Käännä poski jos toinenkin. Kolmanella vaihda jo maisemaa. Ei edesäsi enää huononpaa..." "Rakasta kärsi ja unhoita" https://www.youtube.com/watch?v=0KPeMCMUWBM :)

Yhteiskuntamme mittaa

Yhteiskuntamme mittaa valitettavasti kaikkea rahassa ja materiaalisessa menestyksessä, jota harmittavasti toisilla on aina enemmän. Toisaalta tyydytystä ja iloa tuovaa tervettä kilvoittelua pyritään estämään kaikin tavoin tasapäistämisellä. Lähes jokaista ammattiin tai tehtävään kouluttautunutta kutsutaan huippuosaajaksi. Jokainen TV:ssä sekoileva on puolestaan tähti. Jokainen haluaa olla mieluiten stadilainen. Juuret maaseutuun on katkaistu eikä niitä haluta edes muistaa. Kyproksella ja Thaimaassa on käyty kansainvälistymässä vaikka keskustelu ei suju edes suomeksi. Kirkosta erotaan, mutta halutaan kuitenkin hautajaisiin pappi. Kukaan ei halua siivoojaksi, mutta facility services manager on OK. Jännää ja kivaa on oltava. Ei tulla huomioiduiksi, mutta herätetään huomiota. Massana otetaan tatskoja ja ollaan yksilöllisiä. Ihme, ettei olla onnellisia.

"Täydellisyyteen kannattaa

"Täydellisyyteen kannattaa aina pyrkiä, siellä on tilaa sillä kukaan ei ole siellä " hi Tieto lisää tuskaa, mutta lisääkö tuska tietoa? Kaikki tämä, kuten stressi, murehtiminen, uupuminen jne. on myös voimavaramme. Jos ei suoranaisesti koe itse niin sitten kokee sen jonkun toisen kautta. Se on vaan elämää. Ihminen kehityy ja on kehittynyt. Loppu kehitykselle tulee viimeistään siinä vaiheessa kun tämä palomme loppuu olemasta. Ainahan näitä asioita voi pyöritellä ja pähkäillä mielssään. Sekin kuuluu osana joidenkin luonteseen. "KOIRAT HAUKKUVAT, KARAVAANI KULKEE…" Elämänhallinantunne. Siinäpä sitä konsultin kapulakieltä kerrakseen. Muutama ohjelma joka laittaa miettimään, http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/dalai-lama_myotatunnon_lahettilas_27008.html#media=27016 http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/maija-riitta_ollila_sahataanko_meita_linssiin_27286.html#media=27288 Siis työ on se joka meitä nykypäivänä ohjaa vähän liikaakin. Joko työn vähyydellä tai sen liiallisuudella. Hyvässä työyhteisössä on kyllä voimavaraa. Jonka tietysti yksi narsisti voi tuhota, mutta narsistejakin tarvitaan, vaikka en itse haluaisi sitä kohdalleni. Saati tunnistaisinko oikean narsistin... Onhan meillä täällä länsimassa sentään yt:t. Todella simppeliä nöyryyttää ja pitää työntekijää löysässä hirressä. Onko kodin ja työn välinen kontrasti tullut liian suureksi. Rajallisuus se on ihmiselläkin. Kaikkea on, mutta pitää saada vielä lisää. No tietysti näin lisätään kulutusta ja sitäkautta työtä ja leivän päälle särvintä. Jos nukkuisin vähemmän, saisinko enemmän elettyä elämää? Äh

Ihmisen aistihavainto on aina

Ihmisen aistihavainto on aina subjektiivinen, eli vain tämän yksilön kokema ... ja sitä kautta ei yleisesti mitattavissa oleva (tämän suuntaisesti taisi Kant? jo nk. väriopissaan todeta ja tuostahan jo Platon luolavertauksessaankin puhui). Niin kai sitten myös onnellisuuden tunne on vain yksilön oma tunne ja kokemus. Jos näin on, niin yksilön omaa tahtoa ja itsemääräämisoikeutta tulisi yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rakenteiden vaalia ... eli jos tarkoituksena olisi yksilöiden kokemien onnellisuuksien kokonaismäärän maksimointi. Ja vastaavasti, jos tuota edellä mainittua onnellisuusmaksimia pidettäisiin tulkinta-avaimena erinäisiin lakeihin ja järjestelmiin nähden .... niin (tällä pakkojen ja holhouksen minimoinnilla) a) olisikohan meillä tilannetta, jossa 65% ajasta käytettäisiin yhteiskunnan järjestelmien rahoittamiseen (eli alkuviikon raadat pakosta Järjestelmälle ja torstaina aamuna saisit tehdä itsesi hyväksi jotain b) olisiko meillä kansalaispalkka tai siihen rinnastettava negatiivinen verotus, jolla siis yksilöille turvattaisiin materiaalinen suoja perustarpeisiin ja muun ajan he saisivat toimia pitkälti miten lystää Tiedä häntä ... perustavia asioita on joskus hyvä (tai ainakin hauska) miettiä

Niinpä. Mitä jos kaikki olisi

Niinpä. Mitä jos kaikki olisi onnelisia jatkuvasti. Eihän siitä mitään tulisi. Onnelisuutta voisi verrata kuten ruuan syömiseen. Sopivasti, monipuolisesti ja ei ahmimalla. Kurinalaisista lapista vahemmat ovat varmaankin onnellisuuden pilaajia. Ei saa vapaasti riehua ja tehdä mitä lystää... Kurin alla pitävä vahempi miettii miten pitää lastaan aisoissa, että ei käytä mitään sopimattomia keinoja, jotka nyt tässä ajassa on kiellettyjä... No auktoriteettia, arestia ja huutamista ei sentään vielä ole kieletty. Eiköhän sekin aika vielä koita kun lapselle ei saa enää huutaa. Itse olen jotunut hakemaan risut metsästä jolla sitten tuli persuksille. Aiheesta... Epäonnistumiset luovat tulevaisuutta. Eihän mitään tarvitsisi korjata tai kehittää jos kaikki olisi hyvin ja olisimme tyytyväisen onnellisia.... Tietty epäonnistumisen sietokyvystä tai sen vajavaisuudesta taitaa olla kyse artikkelissa. Kohtalolla ja sattumalla on osansa. Jos saat työstä kenkää, pitää osata ajatella että tämä on vain mahdollisuus. Tietysti se jurppii kun olet antanut paljon yritykselle (olemalla mahdollisimman täydellinen, tekemällä vähiten virheitä) niin et itse ole ollut vaikuttamassa potkuihisi... Epävarmuus tulevaisuudesta... Myös internetti vie aikaamme ja se on pois perheen ajasta. Onnelisissa itämaissa ei taida internetistä olla tietoakaan. Kuten artikkelissa todetaan, että pitäisi ottaa esimerkkiä itämaisista elämäntavoista. Mutta luulempa että suuntamme on juuri päinvastainen. Ajamme itsemme turmioon. No onhan näitä yteiskuntia ollut ja mennyt. Tulee olemaan ja tulee menemään. Onnellinen elämä. Hyvä terveys ja huono muisti! "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Olen tyytyväinen elämääni.

Olen tyytyväinen elämääni. Ainut, mikä minua häiritsee, ovat typerät ihmiset. Siis ei syntymätyhmät vaan sellaiset, jotka jossain vaiheessa ovat päättäneet vain jättää kaikki aivohommat liian rasittavina. Näitä ovat mm. rikolliset, kaaharit, kiusantekijät, plagioijat, tosi-TV-tähdet jne. Heiltä jää elämä elämättä tavoitellessaan "rikkautta, glamouria ja mainetta". Koska olen allerginen tyhmyydelle, en lue iltapäivälehtiä tai Suomi24:ää. Vahingossa SUBin Chattia ohittaessani päähäni sattuu kuin olisi alasin pudonnut.

Oletko ajatellut, että ilman

Oletko ajatellut, että ilman typeriä ihmisiä, sinä et erottuisi joukon seasta. Älä anna siis typeryyden häiritä, vaan pidä sitä rikkautena, sinun eduksesi.

Näinhän se on, jos ihmiset

Näinhän se on, jos ihmiset olisivat koko ajan onnellisia, niin he eivät tietäisi olevansa onnellisia, vaan luulisivat ehkä olevansa koko ajan onnettomia, koska ei olisi vertailukohtaa onnellisuuden ja onnettomuuden välillä.

Onnea elämässä on saada isoa

Onnea elämässä on saada isoa palkkaa tekemättä fyysisesti työtä, ajella isolla Audilla, asua hulppeassa omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, viettää vapaa-aikaa massiivisella mökillä Ekenäsin saaristossa ja pelailla siellä tennistä hyvässä seurassa omalla kentällä tai huonolla säällä biljardia mökin sauna/baariosastolla. Tosin voi olla muitakin onnellisia vaihtoehtoja?

Ei muuta kuin, että

Ei muuta kuin, että jälkiteollinen maa menestyy vain työtehtävillä joissa ei tule hiki, joskus korkeintaan tuskanhiki. Avainsana on: osaaminen.

Aika hyvä keskustelu saatu

Aika hyvä keskustelu saatu aikaan ... Luin eilen illalla hiukan näitä onnellisuutta koskevia tutkimuksia/väittämiä, niiden perusteella näyttäisi siltä, että .... länsimaisen lääketieteen (joka kenties uskoo liikaa kaiken olevan riippuvaista fysiologisista ominaisuuksista) mukaan onnellisuus selittyisi 50%:sesti geenien perusteella .... hyvä terveys sen sijaan on suurin piirtein kaikissa muissakin tieteenaloissa onnellisuus-tutkimuksissa mainittu, se lienee siis fakta .... sosiologien mukaan ihminen, jolla on puoliso, mukavaksi koettu työyhteisö, ystäviä ja jotka auttavat muita (pyyteetön auttaminen esim. hyväntekeväisyys antaa seksiin rinnastettavia mielihyvän tunteita) ovat onnellisimpia. Eli jotenkin avoin ja sosiaalinen ihminen, joka kokee muiden hyväksynnän ja mieltää itsensä hyväksi (avuliaaksi/hyväntekijäksi) olisi onnellisin. Vaikuttaa paikkansapitävältä perustelulta omien kokemusten perusteella. ... itsensä voittaminen (itselle haasteiden asettaminen ja niiden täyttyminen) on toimiva konsepti ... tämän kai tietää jokainen kuntoilija, laihduttaja ja vaikkapa Grönlannin vaeltaja ;) ... sen sijaan korkea koulutusaste tai älykkyys eivät onnellisuuteen näyttäisi korreloivan .... varallisuus ja tulot korreloivat voimakkaasti onnellisuuteen ... mutta tiettyyn pisteeseen (perustarpeiden, joihin taloudellinen turvallisuuden tunne kuuluu?) asti ... eli taloustieteessäkin mainittu rahan raja-arvo näyttäisi pitävän kutinsa ... sosioekonominen viitekehys (eli suomeksi sun ystävät ja ne kenen kanssa muutoin elät ja joilta hyväksynnän saat) on merkityksellinen ... miljonäärikin näyttäisi olevan onneton miljadöörien keskellä ... No man is an island, sanotaan ... eli aika hedonistisesä kehässä eletään, kavereina ja tuttavapiirissä pitäisi vissiin olla samantuloisia/ yhtä varakkaita (tai köyhempiä), jotta onnellisuuden piirin palaset olisi parhaiten paikallaan? ... uskonnollisuudella on korrelaatiota onnellisuuteen vain jenkeissä ja tod.näk. muissakin sellaisissa valtioissa, joissa yksilö tuntee olevansa taloudellisesti epävarmassa maassa/elinympäristössä (eli tuo aiemmin mainittu taloudellisen turvallisuuden tunne olisi jollain tavoin uskonnollisuudella korvattavissa?) ... iltapäivä- yms. -lehtien katututkimuksissa hyvä sää (=auringon paiste) on aivan ykkösasia, kun kysytään Mikä saa onnelliseksi. Eli Jurpomaiseen yksinkertaiseen pähkinänkuoreen ahdettuna Meidän tulisi pyrkiä sellaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa ihmisen perustarpeet olisivat turvatut (joku kansalaispalkka -viritelmä) ja joka sallisi yksilön mahd. suuren toimintavapauden työn ja vapaa-ajan suhteen ... erityisesti aurinkoisella säällä ... ja jossa vapaa-aikaa vietettäisiin itseä toteuttaen (niiden haasteiden kautta luovasti) ja puolison ja ystävien kanssa aikaa viettäen (lapset ei korreloi hirvittävästi onnellisuuteen). Ja mahdollisimman terveenä.

No jaa, orjatalouden voisi

No jaa, orjatalouden voisi rinnastaa elämiseen kansalaispalkalla. Aikoinaan Ateenan kaupungissa syntyneet vapaat miehet olivat joutilaita tekemään mitä lystää, kunhan osallistuivat silloiseen "demokraattiseen" päätöksentekoon. Eipä siitäkään sitten syntynyt lasta eikä kakkaa, eli liika vapaus on pahasta lunastettiinpa se sitten orjatyöllä tai rahalla. Sillä tosi on, että ainoa mitä ihminen pitkäkestoisesti kestää, on toiminta, työ ja aherrus. Itse olen mieltynyt aatoksiin, joita kohoaa Markku T. Hyypän yhteisöllisyyttä ja suomenruotalaisia koskevista tutkimuksista. Samalla maantieteellisellä alueella eli Pohjanmaalla ruotsinkieliset ja suomenkieliset kokevat hyvinvointinsa aivan eri tavoin, ja arvaahan sen, kumpaisetko ovat onnellisempia, kummatko sairaampia ja juopompia ja yksinäisempiä. Ruotsinkielisten keskuudessa yhteisöllisyys - kuten usein vähemmistöryhmissä - on arvostettu elämäntapa. Siellä ne juuttaat käyvät yhdessä kirkossa, laulavat duuri-voittoisia iloluontoisia viisuja kuoroissa, virkkaavat kilpaa pitsiverhoja, nikkaroivat ja maalaavat majojaan alvariinsa ja istuttavat ympärille ruusuja, istuvat pitkiä iltoja ravunkuoria imeskellen ja nauttivat surströmminginsä hajuun pyörtymättä. Skåålaavatkin niin, etteivät menetä kasvojaan eivätkä konttaa ojanpohjia pitkin. Luottamusyhteiskunta, joka meilläkin oli ja eli hetken ennen uusliberalismin rantautumista eliitin ideologiaksi, luottamusyhteiskunta on paras ja ylevin yhteiskuntaeläimen elämisen kehikko. Kun luottaa toisiin ja on itse luotettava, niin onni ja autuus kukkii ja yhteiskunta vaurastuu. On jämpti niin!

Ojanen on oikeassa kun

Ojanen on oikeassa kun toteaa, että kukaan ei voi hallita elämäänsä täydellisesti. Maailmassa on paljon luonnonkatastrofeja ja kriisejä, joiden seurauksena suuret ihmismäärät menettävät nopeasti lähes kaiken omistamansa. On maanjäristysalueet ja nälänhädän- ja sota-alueiden pakolaisleirit, joissa monet perheet asuvat pitkiäkin aikoja.

Eikä tarvitse mennä edes

Eikä tarvitse mennä edes maailmalle, kun koskaan et tiedä milloin ja missä oma elämäsi kaatuu katastrofiin tai toiseen ja siinä voi olla oman elämänsä hallinnat kaukana todellisuudesta. Elämä on arvaamatonta yksi senkunti voi riittää sen oman hallinnan kaatumiseen, vaikkei omaisuutta menetettäisikään. Parempi olla nöyrällä mielellä ja olla onnellinen silloin, kun vielä voi ja se elämä on hallittavissa, huomisesta ei koskaan voi tietää.

Mitenhän voi olla että

Mitenhän voi olla että "Markku Ojasesta on mysteeri, kuinka kaksi samassa tilanteessa elänyttä henkilöä voi kokea asiat täysin eri tavalla". Hiemankin psykologiaa opiskellut ymmärtää ettei kaksi ihmistä voi kokea samaa asiaa samalla lailla. Fenomenologinen onglma...

Ontologinen ongelma

Ontologinen ongelma pikemminkin. Puhdasta mystiikkaa se on, kuten Ojanen sanoo. Kerran olin kolleegan kanssa kokouksessa. Siinä istuimme vierekkäin kuin kaksi vanhaa varista, sama sukupuoli, sama koulutus, viittä vaille samankaltainen työhistoria. Jälkeenpäin kun kelasimme kokouksen antia, tuli mieleeni, että olimmekohan sittenkään samassa kokouksessa... Ilmenee erilailla koettuna, mutta miksi?

Valtiomme ei tue kansamme

Valtiomme ei tue kansamme onnellisuutta, vaan ainoastaan joidenkin harvojen. Se on epäkohta. Sille voidaan tehdä jotain. On asioita joille voi tehdä jotain ja on asioita joille ei voi mitään. Onni on se, että tietää eron näiden välillä. Elämän ei tarvitse kuitenkaan olla täydellistä, ollakseen onnellista.

Voiko onnen löytää? Onni

Voiko onnen löytää? Onni onnettomuudessa... "Kell' onni on, se onnen kätkeköön." http://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja http://areena.yle.fi/tv/1864173 Tavoitteleko täydellistä onnea? hyväksytkö epäonnen? millä tasolla onnesi on? Ajatteletko useinkin kuinka onnelisassa asemassa oikeastaan olet... Jos olisin täydellinen, olisiko onnellinen? äh.

Tässä ja nyt pitää tosiaan

Tässä ja nyt pitää tosiaan elää. Raamatussakin lukee suunnilleen, että älä murehdi huomisesta, se kyllä huolehtii siitä itse. Minusta olisi suorastaan kauhistuttavaa ajatella, että olisi aina onnellinen. Koska joskus onni kuitenkin kääntyy, ja sitten on pulassa kun ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä. Sekin kannattaa muistaa, että jokin suuri haaste on aivan eri asia kuin vastoinkäyminen. Moni ihminen sekoittaa nämä kaksi asiaa.

No Raamatussa lukee jotakin

No Raamatussa lukee jotakin asioita miehestä ja naisestakin, mutta.... Mutta aika jännä juttu kun Suomen laissa ei ole onnea? http://www.finlex.fi/fi/laki/haku/?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=rikos&submit=Hae+%E2%80%BA Tuonne kun laitat hakusanaksi "onni", niin ei yhtään osumaa. Kun hakee sanalla "rikos" johan alkaa osumia löytymään. Kas kas jopa vahuudesta löytyy. Kuitenkin liittyen eläkkeisiin jne. Yksi tälläinenkin, "Laki tasavallan presidentin kansliasta" http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120100?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=vanhuus Tämä laki se vasta kansakuntaa koskettaakin.... Ajan ilmiöitäkö lie? Elä nyt ja tässä. Joka päivä. Elääksesi elämäsi hymyillen. Hymyillen läpi kyynelten... Käännä poski jos toinenkin. Kolmanella vaihda jo maisemaa. Ei edesäsi enää huononpaa... Tällä hetkellä täydellinen. Heikko ja vajavainen. Siis luoja jatkakoon luomistaan.... Kyllähän tuolta tekustakin tulee täydellisyyteen pyrkivää ohjelmaa. Miten sydä täydellisesti / optimaalisesti. Miten teen täydellistä ruokaa. Miten selvität rikokset täydellisesti. Miten koulutat koiraasi olemaan täydellinen jne... Kas kun ei persuksen pyyhkimisestä ole tehty ohjemaa. Miten pyyhit pyllysi täydellisti. Kaappaus vessassa, sopisi nimeksi hi ja äh. Paskaaks tässä kun läjässä pysytään.

Ai niin. Onkohan tuo

Ai niin. Onkohan tuo ProfesSORI mennyt ite liian pikälle artikkelissaan. No onhan tämäkin jo positiivista kun näinkin paljon kirjoituksia... Miten tuollaistakin asiaa kuin täydellisyyden tavoittelu, voi mitenkään järjellisesti mitata? No eihän Raamattuunkaan uskomista pysty millään mittaamaan. Silti jokut uskoo....

Eläppäs nyt,

Eläppäs nyt, avioliittoasetuksen (820/1987) 9 § määrätään, että: "Siviilivihkiminen toimitetaan siten, että vihkijä todistajien läsnä ollessa lausuu avioliittoon vihittäville: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin." Siis jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda ONNELLISEN kodin. Siinäpä sitä olisikin pysyvyydelle peruskiveä kerrakseen. Onnen ja onnellisuuden vastakohta on kärsimys ja kärsminen. Siitä lainsäädännössä riittää mainintoja mitä omituisimmilla otsikoilla. Ihminen joutuu kärsimään tappion, joku tuottaa toiselle kärsimystä ja vahinkoa, kärsijä kärsii, vaikka kärsää ei olekaan. Kärsiminen mainitaan korvattavana seikkana niin usein, että sen johdosta on katsottava, että yhteiskunta antaa kansalaiselle onnellisuustakuun epäsuorasti, implisiittisesti rivien väliin kirjattuna. Jos et pane naapuriasi tai serkkuasi kärsimään kaikkia elämäsi vääryyksiä tai nakkijonossa lyö perässä tulevaa kärsään kuin vierasta sikaa, niin suhde on positiivisesti stabiili, onnenoloinen. Jne.

Mukavan leppoinen, mutta

Mukavan leppoinen, mutta tarkkasilmäinen kommentti Asiaihmiseltä. Ehkä se on kuitenkin niin, että saamme juuri sellaisen onnen kuin ansaitsemme. Jne. Kertakaikkiaan mainiota tekstiä Asiaihmiseltä.

Ihminen uhraa terveytensä

Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt. -Dalai Lama

Kyllähän tuo elämän eläminen

Kyllähän tuo elämän eläminen on hyvin pitkälti luonne juttu. Aina puhutaan siitä kotikasvatuksesta. Kasvatti-äiti vainaan sanat ovat jäänet hyvin mieleen. Hän sanoi: Kyllä ihminen itse itsensä kasvattaa. Hän kyllä tiesi mistä puhui, koska 40-50-60 luvuilla meitä niin sanottuja huutolaispoikia kasvatti hyvää hyvyyttää kotona lähes ilmaiseksi. Hän kaltaisia ihmisiä on hyvin harvassa nykyään. Olenkin sanonut, että jos taivas on olemassa, niin hän on siellä. Mutta kyllä ihmisen sen verran pitää elämäänsä eteenpäin suunnitella, että on se päiväsuunnitelma, hieman laveampi ajatus miten tämä viikko positiivisesti "lusitaan", ja sitten näinä päivinä kannattaa vähän tätä kevättäkin vähän miettiä ja kesää. Mutta ensi joulua on turha pohtia.

Kirjoitan tämän kommentin

Kirjoitan tämän kommentin "Välilyönti" -nimimerkille sillä huonosti minuun tarttuneella kotikasvatuksella, millä kykenen. Mikä on se elämän mittainen odotus, jota ensiksi lyhennät viikkoon, sitten pidennät kesään ja lopuksi jouluun? Oletko koko elämäsi laittanut tuon odottamisen tunteen kiertoon? Jos et ole aikuisena saanut odottamaasi, niin rankaisetko tätä, kuten haluat rankaista sitä, joka jätti sinut odottamaan? Kaikkihan me olemme pullollaan erillaisia "traumoja" vanhemmuuden geeneettisestä perimästä huolimatta tai niiden vuoksi. Täydelliseksi kasvatettu lapsi kun ei pärjää tässä epätäydellisessä maailmassa - mutta elämästä voi tehdä itselleen ja muille hieman siedettävämmän, kun tunnistaisimme itsessämme edes joitain "pohjavesiä", jotka kuljettavat meiltä lupaa kysymättä suuntaan, joka johtaa aina epäonnistumiseen - tai pahimmillaan - sen odottamiseen.

Täydellisyyden tavoittelulla

Täydellisyyden tavoittelulla ja onnellisuudella ei kait ole paljonkaan tekemistä keskenään. Täydellisyyteen pyrkiminen on luonteenpiirre. Erityisesti urheilijat ja taitelijat pyrkivät täydellisiin esityksiin tai maximisuorituksiin. Voi sanoa, että on huippu-urheilijoita ja taiteilijoita. Täydellisyyden tavoittelu ei lisää onnellisuutta, koska perfektionisti ei ole koskaan tyytyväinen vaan pyrkii aina parempaan. Joskus on suorastaan säälittävää huomata ahdistunutta pyrkimystä, vaikka edellytyksiä ei ole. Olisiko kouluampumisissa ollut tästä kyse?

Ei ollut ei. Olisiko

Ei ollut ei. Olisiko kuitenkin viisaampaa, että et vedä noita aivoriihesi tuotoksia mihinkään oikeaan tragediaan. Täydellisyyteen tulisi tavoitella tietyissä asioissa, kuten esim. työssä. Itse tuskailen taas kerran pienen pientä virhettä, jonka korjaaminen teetättää valtavasti työtä. Täydellisyyteen pyrkiminen työssä on laatua, jolla haluaa kunnioittaa muita, pitää sovitusta kiinni ja auttaa muitakin onnistumaan. Onnen tavoittelu on sitten todellakin erikseen. Mitä kukin onnella sitten tarkoittaa: toisille se on mahdollisuutta valintoihin, toisille turvallisuuttaa jne. Pyrkimyksissään voi toki ahdistua; se on varoitusmerkki siitä, että tavoittelemansa ei ole sen arvoinen.

Kirjoitan tämän kommentin

Kirjoitan tämän kommentin "Välilyönti" -nimimerkille sillä huonosti minuun tarttuneella kotikasvatuksella, millä kykenen. Mikä on se elämän mittainen odotus, jota ensiksi lyhennät viikkoon, sitten pidennät kesään ja lopuksi jouluun? Oletko koko elämäsi laittanut tuon odottamisen tunteen kiertoon? Jos et ole aikuisena saanut odottamaasi, niin rankaisetko tätä, kuten haluat rankaista sitä, joka jätti sinut odottamaan? Kaikkihan me olemme pullollaan erillaisia "traumoja" vanhemmuuden geeneettisestä perimästä huolimatta tai niiden vuoksi. Täydelliseksi kasvatettu lapsi kun ei pärjää tässä epätäydellisessä maailmassa - mutta elämästä voi tehdä itselleen ja muille hieman siedettävämmän, kun tunnistaisimme itsessämme edes joitain "pohjavesiä", jotka kuljettavat meiltä lupaa kysymättä suuntaan, joka johtaa aina epäonnistumiseen - tai pahimmillaan - sen odottamiseen. Eilen-tänään-huomenna (nimimerkki) Heippa vaan Eilen-tänään- huomenna nimimerkki. Minusta olet käsittänyt väärin kirjoitukseni. Okei minulla on tapana kirjoittaa rivien väliin. Se saattaa olla ettei ensi lukemalla tekstiäni oikein sulata. Vai paljastiko kirjoitukseni, että traumoja on ollut. On ollut, mutta nyt 57 vuotiaana olen sentään jotain oppinut. Paljon on vielä opittavaa, mutta tosiaan tällä hetkellä tietoisesti elän elämäni parasta aikaa. Olen tehnyt ikäni töitä, ja pitkääkin päivää. Nyt otan paljon löysemmin. Olen päässyt siihen asemaan, että teen sen verran hommia miltä milloinkin tuntuu. 50 vuotiaana sen tajusin, ettei se pelkkä maallinen omaisuus ole ainoa mittari. Tietty kun ikänsä on töitä tehnyt, niin hommia teen lähes joka päivä. Mutta sen verran mikä hyvältä tuntuu. Jos työ alkaa tuntumaan työltä isolla teellä, niin kannattaa huilia, tai lopettaa vaikka se tylsä vaihe kokonaan.

Heippa vaan itsellesi! Olet

Heippa vaan itsellesi! Olet päässyt hyvään vaiheeseen. Omalta kohdalta voin sanoa, että olen siinä onnellisessa asemassa, että voin valita työni ja saan tehdä sen kunnolla. Joskus joutuu odottamaan, jonkin vaiheen valmistumista ja silloin voi vaikka kirjoitella nettipalstalle. Omaisuutta on niukasti, mutta se, mikä on saatu kasaan, on tuolla hartioitten välissä keikkuvan pallon käytöllä ansaittu :-)

Minun palloni on kipeä

Minun palloni on kipeä niskasta, mutta olen onnellinen. Täydellisyys saattaa näyttäytyä esim. vilaukselta keittiössä silloin kun jokin keitos tai paistos on onnistunut erityisen hvyin. Hyvä viini on täydellistä.Täydellisyys ja onnellisuus ovat myös lähellä silloin kun vauva , lapsi tai nuori nauraa käkättää tai hymyilee kaikelle tai laulaa omia suosikkilaulujaan. Onnellisinta on uuden ihmisen syntyminen.Onnellisuutta on myös se, kun mies tulee kotiin pitkältä työmatkalta jostakin kaukaa eikä yhtään torakkaa tule kotiin matkalaukun mukana.

Sivut

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Verokone

 

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat