Tansanian taivaan alla

Välitilapäivitys

Kiitos suuresti kaikille blogia kommentoineille! Koska kirjoittamisen eteen joutuu näkemään vähän vaivaa, on tärkeä tietää, että joku myös lukee näitä raapustuksia, jotta motivaatio pysyy yllä alkuinnostuksen jälkeenkin. Tai toivottavasti pysyy. Mutta vielä kerran kiitos, olette ilahduttaneet minua.

Elämä asettuu hiljalleen uomiinsa, Singe-koululla (yläasteella Babatissa) pidin tänään tietokoneen ensiesittelyn ja keskustelin rehtorin kanssa jatkokuvioista eli sinnekin peli kunnolla avattu. Viikonlopun aikaan olen tehnyt Babatissa ostoksia sekä koulun toimistotarvikkeiden päivittämiseksi että hieman omaksi iloksenikin, maastoutuakseni paremmin paikalliseen pukeutumiskulttuuriin. Ollut mukava viikonloppu enkä ole täälläkään enää tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin ensimmäisinä päivinä. Gendabi ja Hargushay alkavat kuitenkin tuntua jo siinä määrin tutuilta, että huomisaamun paluu on vähän kuin palaisi kotiin reissusta.

Huominen ensimmäinen matkani paikallisessa minibussissa, niin kutsutussa daladalassa, hiukan kyllä jänskättää - toivottavasti ei ainakaan olisi maha sekaisin! Bussi lähtee sunnuntaiaikataulussaan siten että, kun A) kuski on tullut kirkosta, B) bussi on täynnä, niin sitten mennään. Eli on mentävä jonottamaan ja odottamaan, viimetipan linja-autoperiaatteeni kärsivät täällä totaalisesta käyttökelvottomuudesta.

Mutta poistunen taas pariksi viikoksi netin ääreltä, ellei sitten tule Kateshissa käytyä nettikahvilassa tai jotain muita yllättäviä käänteitä. Kahden viikon päästä saan tänne myös suomalaista seuraa eli toisen opettajan parikseni kuukauden ajaksi, odotan mielenkiinnolla. Muita valkoisia en ole tainnut nähdäkään näillä nurkilla viiden brittiläisen vapaaehtoisen ja kahden torilla tarponeen reppumatkaajan lisäksi?

Mutta heipat taas hetkeksi, pitäkää rakkaat itsestänne ja toisistanne huolta!
Tansanian taivaan alla

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet