Tansanian taivaan alla

Kynän & kameran taltioimaa

Minulla oli tälle viikonlopulle mielessäni montakin asiaa, joista halusin teille kirjoittaa, mutta nettiaikani typistyi murto-osaan suunnitellusta, joten mahdollisuuteni ovat rajalliset. Ehkäpä on taas yritettävä tehdä päivän retki Kateshiin nettikahvilaan seuraavaa Babatin käyntiä odotellessa. Tässä kuitenkin ainakin hieman kuvia ja kuulumisia.

Kateshin paikalliset markkinat koettu. Ne pidetään joka kuun 9.-10. ja 28. päivä. Opin että markkinat on näkemisen väärti, mutta bussit ammuttu täyteen vielä tavallista tehokkaammin eli kannattaa vähän pelata, että saa istumapaikan. Opin myös ettei Visalla tai Masterilla saa rahaa Kateshista, joten tyydyin katselemaan hulinaa tekemättä ostoksia. Lehmät, lampaat, vuohet, kanat, kengät (uudet ja käytetyt), vaatteet, vihannekset, hedelmät, maissi, riisi, peruna ja kaikenlainen krääsä vaihtoivat omistajaa. Koska alueen maissi- ja papusatoa vasta odotetaan, ihmisillä on nyt vähän rahaa ostaa mitään. Tämään meillä, mzungulla ja moafricalla, oli siis sama ongelma.


Maissista ja pavuista puheen ollen on todettava, että sato on kuivuuden takia vaarassa, koska pariin viikkoon ei ole satanut ollenkaan. Ellei sadetta tule lähipäivinä, ongelma on iso ja todellinen. Pavuista luultavasti on jo menetetty suuri osa; vaikka vettä tulisikin, sato jää pieneksi. Sekä sateessa että satokauden vaiheessa on paikallisia eroja, mutta monin paikoin tilanne näyttää huonolta. Ja jos ainoa rahasi tulee maasta, tämä on kova isku perheelle... Myös edellinen auringonkukkasato jäi erittäin huonoksi, joten nyt tärkeän öljyn hinta on poikkeuksellisen huima. Maissit ja pavut ovat kuitenkin perusruokana vielä tärkeämpi, joten lähettäkää ne lumisateet sieltä Suomesta tänne meille, kiitollisina otetaan vastaan!

Opettajille on omat maatilkut, shambat, koulun liepeillä ja yhdellä opettajista on jopa kastelusysteemi. Kuivuuden lisiessä vedenpaine on kuitenkin käynyt sen verran heikoksi, ettei kastelusta enää tule oikein mitään. Sankoilla vettä kannetaan kukille ja istutetuille puuntaimille, mutta maissin kasteluun menetelmä on mahdottoman työläs.


Pyykkipäivä meidän takapihalla. Vihdoin minäkin sain pestä omat vaatteeni ja tällä viikolla sain jopa luututa oman huoneeni lattian. Tästä viraan ja valkoisen osasta on pitänyt pyritellä irti ihan tosissaan, mutta pienin askelin asia kuitenkin edistyy. En minä tänne passattavaksi tullut, vaan töihin. 


Ruoka kyllä tehdään alusta loppuun itse, mutta se mikä valmiina ostetaan on usein melkoista huttua, kuten leipä, useimmat mehut ja vaikkapa tämä margariini, jota ei tarvitse säilyttää kylmässä.

Kävimme hurvittelemassa ihmisten ilmoilla – eli kirkossa. Rahankeräys seurakunnan palvelijoille kesti loputtoman kauan, kun jokaiselta kysyttiin erikseen lahjoitettava summa, joka useimmiten vielä ilmoitettiin ääneen muulle seurakunnalle. Päälle kerättiin vielä tavallinen kolehti. Ei ole kirkolla helppoa täällä. En ole kuitenkaan enää aivan varma onko tämä vaivan väärtiä, vaikka jotain vaihtelua Gendabissa vietettyihin viikonloppuihin tuokin. Onneksi sekä swahilini että iraqin kieleni ovat niin huonot, ettei tule ainakaan oppiristiriitoja. Meitä oli kirkossa kaksi, jotka ei ymmärretty mistään mitään: minä ja kolehtiin lahjoitettu kana.
  

Gendabin kylänraitilla sunnuntaikävelyllä. 


Täällä kaktukset on jotain ihan muuta kuin ne kastelematta jääneet, pienet, söpöt piikkipallerot ikkunalaudoilla.
*
Manikyyri- ja pedikyyripäivä. Muutkin ovat huomanneet vaikeuteni pitää valkoiset jalat valkoisina, joten minulle tarjottiin muovisäkin palalla ja saippualla hinkkausta pinttyneisiin jalkapohjiini. Sitten otin ja hajotin kynsileikkurini, joten ei auttanut kuin opetella paikalliseen tyyliin leikkaamaan kynteni partaterällä. Kovasti nauroivat sekä meidän kummille kynsienleikkuutavoillemme että minun kömpelöille ensiyrityksilleni.
*
Paikkasin halvan repun irtoamassa olevan olkaimen ja parsi mustalla langalla sinisten alushousujen repsottavan kuminauhan. Täällä kaikki käytetään loppuun, pienistä rispaantumisista ei piitata, joten siinä hengessä.
*
Ette kuulkaa usko kuinka vaikeaa voikaan olla selittää juusto, marja, pizza, hampurilainen, ketsuppi tai revontulet?! Tai savupiippu? Täällä kun tulia pidetään majoissa sisällä eikä mistään putkista, piipuista tai hormeista ole tietoakaan.


Minua oltiin aiemmin varoiteltu, että pitäisi tukkia ovenalus iltaisin, ettei tule rottia nakertamaan omaisuuttani. Tänään siivotessa löysin lattialta puoleksi syödyn pähkinän (pähkinäpussi oli pöydällä) ja myöhemmin päivällä minulle esiteltiin tämä kaveri. Rotaksi väittivät, mutta jokin pienempi hiiro kuitenkin. Oli miten oli, meistä kahdesta hänelle kävi huonommin, mutta silti mielellään välttäisin näitä yöllisiä kohtaamisia jatkossa...

Tänään nautin opettamisesta! Ei mitään mullistavaa, mutta oppilaat tuntuivat hoksaavan, sain tehdä asioita omalla tavallani ja iltapäivän extra-ryhmässä Kultakutri ja kolme karhua oli hitti. Kun sanoin haluavani lukea oppilaille kirjoja, jotka toin mukanani - esim. Pinoccio, Gulliverin matkat ja Robin Hood - evästys oli, että kokeillaan vaan, mutta täkäläiset eivät kuulemma perusta tarinoista. Ihmisillä on liian kiire pyörittää arkea ja kun iso osa vanhemmista ei osaa lukea, kirjoja ei lueta eikä tarinoita arvosteta. Mutta pah, etteivät muka arvosta tarinoita! Kaikki lapset rakastaa hyviä, hyvin kerrottuja tarinoita, mutta kaikki vaan ei tiedä sitä vielä.
Tänään käytiin myös hyvä keskustelu ruumiillisesta kurituksesta. Näkemyksemme eivät edelleenkään kohtaa eikä tunnu menevän päivääkään ilman, että keppi viuhuu jossain, mutta ehkä ymmärrämme toisiamme hivenen paremmin.
*
Vincent, nuorin V-kidseistä, on päässyt tämänhetkiselle suosikkinaurujeni TOP 3 -listalle heti K. Hämäläisen ja H. Halmisen jälkeen :)
Jäähyväisten aika eli letitpurkupäivä, lettien kesto vain vajaat pari viikkoa. Tervetuloa taas ongelmatukka ja tukkaongelmat. Mutta oli itse asiassa ihan mukava istua naapurin rappusilla nopeasti pimenevässä illassa ja purkaa lettejä "naisten kesken", aivan erityisesti naapurin "mummo" on minusta jotenkin hauska persoona ja yritämme tulle parhaamme mukaan juttuun englannin ja swahilin sekoituksellamme.
*
Uusi opettajapariskunta aloitti työt koululla. Ylellisyyttä: heillä on moottoripyörä!


Opettajainhuone muutti pienestä toimistosta isoon luokkaan, koska meitä on nyt niin paljon. Muutossa pöydät kannettiin ronskisti tavaroineen päivineen ja tietenkin juuri minun pöytäni kippasi...


Anja saapui Suomesta seurakseni kuukauden ajaksi. Pyysi kertomaan kaikille tutuilleen tätä kautta, että on onnellisesti perillä ja voi hyvin. Kuvassa Anja signeeraamassa koulun vieraskirjaa eli on nyt virallisesti kirjoilla. Tänään meillä oli vieraana myös kartoitusmatkalla oleva brittiläinen Mark. Markin kanssa oli hyvä harjoitella vaihteeksi sujuvaa englantia, kun täällä on tullut tapa puhua vähän turhankin hitaasti ja selkeästi. Ja Anjan kanssa oli hyvä harjoitella Suomea, yllättävän kankeasti muuten irtosi ihan ensi alkuun ja välillä vaihtui ihan vaan vahingossa englantiin.


Matka Gendabista Babatiin on aika rÿkkyinen eivätkä edes täkäläiset sitkeät, urheat autot aina kestä. Puskuri tippui kiinnikkeistään ja kun ei miehet saaneet toisen puolen pultteja auki, niin minä reippaana tyttönä väänsin (omistajan luvalla) puskurin irti ja solmin muoviristikon narulla kiinni ja päästiin jatkamaan matkaa, lisävalo'puskuri takapenkillä. Mark ihmettelee tilannetta ja pian hämärtyvää iltaa.

Kyllä, suihkusta voi saada sähköiskun (tämä on näitä Babatin ihmeitä). Mutta ei hätää, olen hengissä ja matka jatkuu :) 
Tansanian taivaan alla

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet