Samuli Oja

Seurauskollisuutta

Muutama päivä sitten, tarkemmin sanottuna viime keskiviikkona pelattiin jalkapallon Mestarien Liigan kolmannen kierroksen karsintaottelu HJK-Dinamo Zagreb. Kuten ajantasalla olevat penkkiurheilijat tietävät, hävisi HJK valitettavasti tuon ottelun lukemin 1-2. Tappio oli ikävä etenkin siksi, että nyt Klubilla on jatkoonpääsyn kannalta edessään erittäin kivinen tie vierasottelussa Kroatiassa. Joka tapauksessa, keskiviikkoinen peli toi mukanaan myös paljon positiivista: HJK:n ensimmäisen tunnin ajan esittämä loistava pelaaminen, yleisön luoma tunnelma sekä yleinen kiinnostus ottelua kohtaan.

Keskustelupalstoja seuratessani törmäsin kuitenkin valitettavan tuttuun ilmiöön: osa muiden suomalaisjoukkueiden kannattajista harrasti vahvahkoa HJK:n mollaamista pelistä tulleen tappion johdosta. Tuli fiilis, että joissain ryhmittymissä jopa toivottiin saatua lopputulosta. Miksi?

Äkkiseltään voisi kuvitella, että syynä on perisuomalainen kateus. Varmasti osa totuutta, mutta pieni sellainen. Varsinkin, kun tässä tapauksessa kyseessä on suuren ja mahtavan Helsingin ylpeys HJK. Tuskinpa pienen kaupungin Jaro tai kaukainen RoPS herättäisi vastaavassa tilanteessa kateuden tunnetta. Niinhän se aina menee, että suurin (ja suurimmalla budjetilla varustettu) seura saa eniten vihamiehiä ja arvostelijoita kimppuunsa. Näin tullee myös jatkossa olemaan.

Tuntuu, että suomalaiset ovat jokseenkin seura-orientoitunutta väkeä. Omaa joukkuetta kannatetaan äänekkäästi, mikä on erittäin hienoa, mutta tällaisessa tilanteessa sympatiat tulisi olla HJK:n puolella. Monelle voi olla vaikeaa toivoa hyvää tulosta joukkueelle, jota vastaan kotoisessa Veikkausliigassa otellaan kovia otteluita, usein jopa häviten. "Miksi minun pitäisi toivoa menestystä vihaamalleni joukkueelle?" saattavat olla joidenkin leirien ajatukset.

Vastaushan on tietenkin todella yksinkertainen: HJK:n, tai minkä tahansa suomalaisen joukkueen menestys Euroopan kentillä nostaisi jalkapallon asemaa Suomessa. HJK:n voitto tai nyt mahdottomalta tuntuva jatkoonpääsy ei toki automaattisesti tekisi Suomesta yhtään sen kovempaa jalkapallomaata, mutta kiinnostusta ja innostusta lajia kohtaan se varmasti lisäisi.

Seurauskollisuus on erittäin kunnioitettava piirre ja valitettavasti katoamaan päin nykypäivän urheilussa. Toisen joukkueen vähättelyt ja mollaamiset voitaisiin kuitenkin liittää pelkästään kotimaan peleihin, ja antaa täysi kannustus europelejä tahkoavalle Klubille ja jatkossa myös muille joukkueille. Lajin nostamiseen tarvitaan kaikkien tuki.




Kirjoittaja toivoo koko koripalloilevan Suomen kannustavan, kun Tampereen Pyrintö lähtee tulevalla kaudella mittelemään kovia otteluita Euroopan kentille.
Samuli Oja

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet