Samuli Oja

Tuttu ja turvallinen

Viime perjantaina kiekkoa seuraava kansa sai taas kerran lisää ihmettelyn aihetta: runkosarjassa yhdeksännelle sijalle päätynyt Espoon Blues lähetti perussarjan ylivoimaisen voittajan ja mestarikandidaatti numero ykkösen, Jyväskyläläisen JYPin kesälomalle. Joo, pronssipeli on vielä Jypin ja Lukon ohjelmassa perjantaina, mutta tuon ottelun vienee se joukkue, jota himmein jalometalli kiinnostaa enemmän.

Keskitytään tässä kirjoituksessa suuremmilta osin Jypin tilanteeseen. Blues ansaitsee myöhemmin kokonaan oman blogikirjoituksensa. Ennen kuin vedetään sen suurempia johtopäätöksiä, on muistettava, että juuri käydyssä välierässä on jokatapauksessa kyse vain yhdestä pudotuspelisarjasta. Kolikon toisella kääntöpuolella taas on 4-1 tappio runkosarjassa kahdeksan (8) sijaa huonommin sijoittuneelle joukkueelle. Kaikki ei siis mennyt suunnitelmien mukaan. Syitä voidaan toki etsiä kissojen ja koirien kanssa: huono onni, Sami Vatasen poissaolo, epäonnistunut maalivahtipeli.. Nämä syyt ovat kuitenki melko pinnallisia, eivätkä kokonaan selitä katastrofaalista 4-1 - tulosta. Itse olen alkanut kallistua yhä enemmän vaihtoehtoon, jossa Jypin pelaajien halu ja tahto päästä finaaliin olivat yksinkertaisesti liian pientä.

Mistä tämä sitten voi johtua? Miten joukkue ei saa itsestään kaikkea irti kauden tärkeimmillä hetkillä? Vastausta mietin pitkään, ja päädyin seuraavaan lopputulokseen: Jypin joukkue on ollut kasassa liian kauan. Valmennus, pelaajisto, kaikki. Usein puhutaan, että joukkueen vaihtuvuuden ei ole hyvä olla turhan suurta. Tämä pitää toki osaltaan paikkansa, mutta tässäkin tapauksessa ns. rajansa kaikella. Vuosi toisensa jälkeen jyväskyläläisten kokoonpanon runko on pysynyt lähes identtisenä, ainoastaan täsmähankinnat tyyliin Antti Pihlström sekä Eric Perrin ovat muuttaneet pelaajien istumajärjestystä pukukopissa. Alkaako ympäristö olla Risto Dufvan ja samojen pelaajien myötä jo liiankin tuttu ja turvallinen?

Ilmiö ei ole ainutlaatuinen urheilun historiassa. Esimerkkejä ei tarvitse välttämättä hakea edes maan rajojen ulkopuolelta. Vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen seurassa pyörivät samat piirit eivät voi viedä juttua loputtomasti eteenpäin. Tarvitaan aika ajoin tiettyä muutosta sekä uusia tuulia, jos menestystä halutaan niittää jatkuvasti pitkässä juoksussa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että menestystä tulee eri seuroille ns. sykleissä. TPS, Helsingin Jokerit, Oulun Kärpät. Jokaisella edellämainituista seuroista on ollut oma, loistelias kukoistuskautensa, jota on seurannut muutama heikompi kausi. On yksinkertaisesti lähes mahdotonta pysyä loputtomiin aivan siellä terävimmällä huipulla. Aina löytyy joku arihilli, joka pystyy osaltaan vetämään sopimusneuvottelujen myötä pelaajapolitiikan järjettömäksi. Aika näyttää, liittyykö Jyp Tepsin, Narrien sekä Kärppien perustamaan joukkoon.
Samuli Oja

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet