Rahan Perässä

Laman lietsojat ovat pelureita

Syvän taantuman ja uuden laskukauden lietsojat pelaavat nyt raakaa pokeria veronmaksajien ja kuluttajien rahoilla. Pörssikurssien painaminen alas, velkamaiden korkojen ja kullan hinnan hilaaminen ylös ja muutamien maiden valuuttojen kanssa spekulointi ovat suursijoittajien ja keinottelijoiden tapoja tehdä suuria pikavoittoja. Maailmantalouden alavireen ylikorostaminen sopii kuitenkin myös kaikkien länsimaiden hallituksille, jotka eivät ole äänestäjiensä pelossa uskaltaneet leikata valtioiden menoja, vähentää velkaantumista ja korottaa veroja. Ulkopuolinen uhka on nyt sopiva syy ikäviin pakkotoimiin. Kuluttajien ei pitäisi tehdä hätiköityjä paniikkipäätöksiä näissä olosuhteissa, vaan arvioida ennen kaikkea oman taloutensa kriisinkestävyys.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus kuten Kreikan, Espanjan, Italian ja Irlannin hallitukset tarvitsevat säästötoimiensa tueksi ulkopuolisen uhan, jotta ne voivat toteuttaa rajut rakenteelliset talousuudistukset.

Suomessa se merkitsee työurien pidentämistä ja opiskeluaikojen lyhentämistä sekä sosiaalietuuksien uudelleenharkintaa. Tämä tulee olemaan erityisen vaikeaa demareille, koska valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sdp.) rakensi demarien vaalilupaukset nopean talouskasvun ja olemattomien leikkausten varaan.

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailasta (sdp.) viittasi tähän kesäkuussa, kun hän sanoi Kataisen-Urpilaisen hallituksen toimivan kuin ulkopuolista maailmaa ei olisikaan. Nyt ulkopuolinen maailma on täällä.

Kataisen ja äänestäjien tosipaikka

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitus saattoi toteuttaa toiveita täynnä ollutta hallitusohjelmaan vuoden ajan 2007–2008, kunnes kansainvälinen finanssikriisi pudotti sen pakkorakoon.

Vanhanen ja hänen seuraajansa pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) eivät kuitenkaan ratkaisseet kriisiä menoleikkauksin vaan valtavalla lainanotolla. Kataisen hallitusohjelma on vasta parin kuukauden ikäinen ja nyt se tullaan unohtamaan velkakriisin kärjistyessä.

Voitot tehdään muutosaikoina

Kansainväliset sijoittajat tekevät suurimmat voittonsa, kun osakekurssit romahtavat ja elpyvät uudelleen. Kansainvälisen velkakriisin kärjistyessä Yhdysvalloissa, Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa, rahan korko on nousussa. Rahan yhtäaikainen kova kysyntä nostaa hintaa. Lainaajat tekevät siksi suuria voittoja hätää kärsivien maiden kustannuksella. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä saksalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset pankit, jotka ovat viime vuosina rahoittaneet Kreikan valtiota perimällä korkeita korkoja..

Veronmaksajat ovat kaikissa länsimaissa kyllästyneet maksamaan muiden velkamaiden laskuja. Tämä pakottaa EU-maat leikkaamaan menojaan Kreikan tavoin, jotta uuden velan tarve ja samalla rahan kysyntä laskevat. Suut pannaan säkkiä myöden.

Valuuttapeli rehottaa

Meneillään on myös laaja kansainvälinen valuuttaspekulaatio, jossa pelurit keinottelevat Yhdysvaltojen dollarilla ja eurolla sekä vahvistuvalla Sveitsin frangilla. Myös Ruotsin kruunu on mukana tässä pelissä.

Näyttävien esimerkki piinkovasta valuuttapelistä on unkarilais-amerikkalaisen suursijoittajan Georg Soroksen (http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros ) keinottelu Yhdysvaltojen dollarilla ja Englannin punnalla syyskuussa 1992. Soros ja muut pelurit tekivät tuolloin miljardien dollareiden voitot hyvin lyhyessä ajassa. Sen seurauksena Englannin keskuspankki joutui korottaa korkoja Soroksen painostuksesta.

Kansainvälinen valuuttojen alennusmyynti on myös valtiollinen keino alentaa tuotteiden vientihintoja. Esimerkiksi Puola on pitänyt zlotynsä pitkään aliarvostettuna ja Puolan teollisuus on ottanut merkittäviä tilauksia myös Suomesta.

Kaikki ei ole miltä näyttää

EU-maat ovat yhteisesti sopineet keskinäisestä taloudellisesta avunannosta Euroopan vakausrahaston kautta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_vakausmekanismi ).

Sen yhtenä kulmakivenä on eurooppalaisten pankkien pääomittaminen. EU voi lainata rahaa vaikeuksiin joutuville pankeille, mikä helpottaa suuria luottoja ylivelkaantuneille euromaille antaneita pankkeja. Pankkien luottotappiot voidaan kattaa uudella lainapääomalla.

Yhdysvaltojen keskuspankki pystyy edelleen rahoittamaan liittovaltiota painamalla lisää dollareita. Keino ei ole paras mahdollinen, mutta se helpottaa Yhdysvaltojen rahoituskriisiä muutaman vuoden tähtäimellä. Tämä ehkäisee osaltaan suurta lamaa.

Maailmantalouden suurin riski liittyviin Kiinaan, jonka valtavat investoinnit infrastruktuuriin ovat hidastaneet yksityisen kulutuksen kasvua ja nostaneet hintoja. Jos Kiina hallitsee tämän muutoksen, kuten on syytä olettaa, Yhdysvallat saa vielä uutta velkaa myös Kiinalta, jonka etuna on dollarin arvon säilyminen. Tämä antaa Yhdysvalloille aikaa tehdä mittavia budjettisäästöjä.

Kuluttajan pää kylmänä

Kriisiaikoina hyvä maksuvalmius eli käteinen raha on hyvä turva. Sen ylläpitoon kuuluu myös oman velkatason pitäminen kurissa, jotta korkojen nousu ei syö liiaksi käyttörahaa.

Laskukausina on myös tehty suurimmat omaisuudet ja äkkirikastumiset, kun käteisen rahan tai velanottokyvyn haltijat ovat voineet tehdä edullisia asunto- ja yrityskauppoja.

Kotitalouksien suurin riski liittyviin työttömyyteen, joka merkitsee tulovirran supistumista. Kotitalouksien talouspoliittisista tavoitteista tärkeimmäksi pitäisikin nostaa työpaikkojen turvaaminen ja uusien työpaikkojen synnyttäminen.

Tähän liittyvät olennaisesti toimenpiteet, joilla ylläpidetään yrittäjyyttä ja elinkeinotoiminnan yleisiä toimintaedellytyksiä. Tämän ei kuitenkaan pitäisi merkitä yritystukien jakamista.

Rahan Perässä

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet