Matti Putkonen

Guggenheim ja Hursti

Helsingin kaupungin valtuustosalin kristallisten kattokruunujen sädehtiessä samppanjalasit kilisivät. Hienoa, me saadaan se, eikä maksakaan paljon, vain 200 miljoonaa euroa.

No, tietenkin on vielä vuosittain muutaman kymmenen miljoonan euron käyttökulut. Kyllä se kannattaa. Onhan kysymyksessä Suomen ja pääkaupungin maine.

Guggenheimin-museon avajaispäivään on varattava aika kalenterista. Näin huudahtelevat Helsingin valtaapitävät. Vaikka lopullisia päätöksiä ei ole tehty ja kaikkea jo pelkästään selvitystyöhön varattua 200 miljoonaa euroa ei ole vielä kulutettu.

Puhumattakaan siitä, että varsinaiseen investointiin tarvittavaa toista 200 miljoonaa euroa ei ole vielä kasassa eikä kaupungin kassassa.

Samaan aikaan sosiaalitoimistossa yhdessä teknisen viraston kanssa pidetään kriisikokousta. Miten ja kuinka nopeasti voidaan häätää Hursti leipäjonoineen Kalliosta pois. Leipäjono pilaa Suomen ja pääkaupungin maineen. Ne haisevatkin, oli nyrpistellyt nenäänsä eräs kaupunginvaltuutettu.

Mitähän deodoranttia aikanaan Veikko Hursti ja nyt poika Heikki jakavat aina vaalivuotta edeltäneenä itsenäisyyspäivänä. Sillä Hurstin köyhien itsenäisyyspäiväjuhlan eturivi täyttyy aina neljän vuoden välein johtavista politiikoista.

Viime itsenäisyyspäivänä lehdistö bongasi ainakin nykyisen eduskunnan puhemiehen Heinäluoman yhdessä nykyisen valtiovarainministerin Urpilaisen kanssa kinkkujonossa. Urpilainen muistutti vielä vaalien aikana tästä henkilökohtaisesta suuresta aikauhrauksesta köyhien hyväksi.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on jo vuoden päivät istunut työryhmä pohtimassa kuinka Heinolasta lakkautetun reumasairaalan potilaat saadaan hoidettua mahdollisemman edullisesti. Heinolan sairaala oli lakkautettava, koska mistään ei löytynyt 200 miljoonaa niihin investointeihin, joilla sairaala olisi voinut jatkaa toimintaansa.

Niinpä niin. Kaivinkoneet käyntiin Katajanokalla ja Guggenheim-museon tontti tasaiseksi. Siitä alkaa Suomen maineen pelastaminen.

Reumasairaat ovat menettäneet ikuisiksi ajoiksi turvallisen Heinolan sairaalan. Hurstilla leipäjonoineen on vielä vähän toivoa. Kallion tyttö, nykyinen presidentti Tarja Halonen, on tiettävästi palaamassa ensi keväänä kotikunnilleen miehensä Penan kanssa. Aktiivisena eläkeläisenä Tarja korjaa varmasti tämän epäkohdan.

Presidenttinä Tarja on puhunut ja vaatinut konkreettisia toimia kolmansien maiden köyhien puolesta. Tulevana eläkeläisenä hän oletettavasti keskittyy kotimaahan ja jättää ulkopolitiikan seuraajalleen. Silloin on luonnollista, että kolmansien maiden asiat vaihtuvat Kallion kolmannen linjan ongelmien ratkomiseen.

Keväällä saavat Helsingin kaupunginvaltuutetut Halosen Tarjalta ja Hurstin Heikiltä yhteisen vetoomuksen: Guggenheim hiiteen ja Hurstin leipäjonoille kuivat ja kunnolliset tilat Kalliosta.

Matti Putkonen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet