Johannes KoromaKirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.

Siivottomat suomalaiset

Kesähelteillä suomalaiset siirtävät olohuoneensa ja elämänsä puistoihin ja nurmikoille. Se olisi somaa, jos nämä uudet rousseaulaiset siivoaisivat myös jälkensä. Siivo on sellaista, ettei sitä kukaan kotonaan haluaisi nähdä – tuskinpa tämä puistokansakaan.

Suomalaisten kaupunkien keskustat on pyhitetty kaljanjuontiin terasseilla tai puistojen nurmikoilla. Helsingissä puolen kilometrin säteellä Rautatientorista lasketaan terassipaikkojen määrä tuhansissa.

Yksitoikkoisia ja ilmeettömiä terasseja on loputtomasti. Niiden ankeutta eivät minkäänlaiset vihreät istutukset tai kukkakoristukset katkaise. Ilmeisesti terassikansa ei koristeita kaipaa, vaikka katukuvalle ne tekisivät hyvää.

Kun tätä ankeutta ihmettelin muutamalle ravintoalan yrittäjälle, selitys löytyi heti. Siivottomat suomalaiset repivät kukkaistutuksia, kaatavat tuhkakuppeja, rikkovat terassihuonekaluja nopeammin kuin ravintola ehtii hankkia uusia.

Saman selityksen kuulee puistojen kukkaistutuksia korjaavilta puutarhureilta.

Eräs ravintoloitsija kertoi joutuneensa uusimaan kukkalaatikon istutukset kahdeksan kertaa jo ennen juhannusta. Toisen ravintolan juuri hankittu ulkotuhkakuppi, jpaino yhdeksän kiloa, löytyi seuraavana aamuna kolmen korttelin päästä katuojasta.

Kolmas kertoi ottaneensa kiinni lastaan ulkoiluttaneen nuorukaisen, joka nosti kokonaisen kukkalaatikon lastenvaunujen päälle poikittain – ilmeisesti yllättääkseen vaimonsa kukkatervehdyksellä.

Pahimpia aikoja ovat aamut, kun läheisten akateemisten opiskelijoiden suosiossa olevien osakuntaravintoloiden yövuoro on päättynyt. Silloin alkaa huoltomiesten työvuoro, jotka aloittavat aamun lakaisemalla jalkakäytäviltä olutpurkkien, lasipullojen ja ulosteiden jäännökset ennen kuin työhön menijät tulevat kadulle. Hämärän tullen opiskelijoiden aivotoimintakin näyttää pahasti pimentyvän.

Kaupunkien ydinalueella on roskalaatikoita, mutta ilmeisesti liian vähän tai sitten liian etäällä, jotta kesäiltaa viettävä nuorisomme jaksaisi viedä roskansa niihin.

Piknikretki puistoihin jättää jäljet, joiden siivoaminen näyttää olevan liian raskasta ruokaa ja juomaa tuoneille luontoon palanneille kesävihreille suomalaisille.

Turha on tietysti vertailla kulttuureja toisiinsa, mutta kokemukseni monista suurkaupungeista ovat erilaisia. Ainakin kukkakasvit niin puistoissa kuin jalkakäytävillä saavat niissä olla rauhassa kaupunkikuvaa pehmentämässä. Roskatkin jaksetaan kantaa pois.

Ehkä selitys onkin se, ettei Suomessa ole suurkaupunkeja.

Mikähän omituinen villi-ihmisen mentaliteetti valtaa meidät suomalaiset ilmojen lämmettyä ja ulkojuomakauden alettua. Ankeilla katuterasseilla juominenkin olisi mukavampaa, jos ne koristekaiteilla ja kukkalaatikoilla erotettaisiin jalkakulkevista. Silmänilo olisi molemminpuolista.

Valitettavasti suomalaisille pitää aina säätää laki ja lähettää poliisit asialle, kun arkijärki pettää.

Ehdotus roskaamista koskevasta rikemaksusta tuntuu liioitellulta, mutta on perusteltu kun kotona laiminlyödään alkeellisten käytöstapojen opettaminen. 

Johannes Koroma

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet