Anna Brotkin

Ruokalistalla ilmaista terapiaa

Kun ravintolaruoan arvonlisäveroa reilu vuosi sitten laskettiin, taputin käsiäni yhteen. Useamman prosentin lasku ei juurikaan tuntunut hinnoissa, mutta ajatuksen tasolla suunta oli oikea, ja siksi muutos olikin äärimmäisen tervetullut.

Kukkarossa muutos ei tuntunut sitäkään vähää. Vuoden totuttelun jälkeen en jaksa enää innostua edes pelkistä prosenteista, vaan huudan kokonaisen kulttuurin muutoksen perään.

Olen hanakka ravintoloiden puolestapuhuja. Mielestäni ravintolat edustavat jotain paljon syvempää kuin pippuripihvit, mascarponet ja gin tonicit antavat ymmärtää.

Ravintoloissa on kyse sieluista. Mielenterveydestä. Rentoutumisesta. Ystävyydestä. Syvistä arvoista. Ennen kaikkea ravintoloissa tulisi olla kyse arjesta, ei pelkästä juhlaluksuksesta.

Kun ravintolakulttuuri valitettavasti on vielä, jos ei ihan lapsenkengissä niin teini-iässä, tehdään koko hommasta liian iso numero. Ravintolaan ylilaittaudutaan, vaikka kyse on ruokailusta. Ravinnosta.

Mielestäni suomalaisen kynnys lähteä arki-iltana ravintolaan muuten vaan ystävien kanssa syömään on edelleen aivan liian korkea. Syy ei ole yksittäisessä kuluttajassa vaan kokonaisessa ilmapiirissä.

Korkea kynnys johtuu monesti hinnoista, ja se myös johtaa hintaviin ongelmiin. Karskisti ja mutkia oikoen kuvio on seuraavanlainen: kun baarissa on kallista, dokaa suomalainen itsensä ulosottokuntoon jo kotona eli toisin sanoen halvemmalla, ja lähtee ulos vasta kun humala on tarpeeksi tukeva.

Lopputulos ei ole kovinkaan kaunista katsottavaa. Kotona tinttaaminen lipsahtaa paljon herkemmin lapasesta kuin julkisesti baarissa hengailu.

Monissa muissa Euroopan maissa ollaan sivistyneemmin – ei siksi että ollaan sivistyneempiä, vaan siksi että sivistyneemmin olo ei vaadi muhevaa pankkitiliä.

Kansanterveydellisiä kustannuksia tuskin voi yksi yhteen laskea, mutta naivisti väitän silti, että jos ulkona syöminen ja juominen olisi halvempaa, olisi Suomessa vähemmän sosiaaliongelmia.

Ravintola on paikka yhteisöllisyydelle, keskusteluille, uusille tuttavuuksille. Se jos mikä pitää mielen terveenä. Ainakin todennäköisemmin kuin alituinen kotona ryypiskely.

Ravintolapäivä oli hieno osoitus ravintolakulttuurin eheyttävästä voimasta. Kun Suomeen syntyi päivän ajaksi satoja uusia ravintoloita, tunnelma kaduilla ja ravintoloissa oli huomattavasti normaalisunnuntaita kuohkeampi.

Näin monta hymyä, kevyttä askelta ja naurunremakkaa. Touhu on tervettä ja äärisosiaalista. Kunpa joka päivä olisi ravintolapäivä.

Kirjoittajan mielestä maanantai on hyvä ravintolapäivä.

Anna Brotkin

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet