Anna Brotkin

Pliis, vihaa mua

Muistatte varmaan, kun Newsweek vuosi sitten listasi Suomen maailman parhaaksi maaksi. Me suomalaiset aloimme oitis kerätä todisteita väittämää vastaan, mutta jaksoimme toki samaan hengenvetoon kysellä kaikilta, että ovathan he varmasti lukeneet sen artikkelin? Ja katsoneet kuvat myös, meillä kun on niitä komeita revontulia, valkoista lunta ja Pisa-testattuja koululaisia.

Suhtauduimme uutiseen valtavalla vakavuudella, koska meille on tärkeää mitä meistä ajatellaan. Kukapa nyt ei haluaisi olla tykätty?

Artikkelin julkaisun aikaan ajattelin, että meille suomalaisille on erityisesti tärkeää, että meistä ajatellaan hyvää. Sittemmin olen alkanut miettiä, että supisuomalaiseen tapaan kolikolla on myös kääntöpuoli: haluamme, että meistä ajatellaan myös vähän pahaa.

Olin viime viikonloppuna ulkoilmafestareilla Helsingissä, kun ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut ranskalainen tuttuni huomautti, ettei silmien eteen avautuva näky vastannut hänen odotuksiaan. Tai pikemminkin se ei vastannut suomalaisten omia kertomuksia kansastaan.

”Te olitte sanoneet, että suomalaiset ovat hiljaa ja murjottavat” hän sanoi. Katsoin ympärilleni, eikä lausunnolle löytynyt yhtäkään ilmentäjää. Olimme valehdelleet!

Porukka lauloi, tanssi, nauroi, puhui kovaan ääneen, halaili, oli pukeutunut muuhunkin kuin mustaan ja nautti elämästä. Samanlaista kuin muuallakin, eikä mitään vain-meille-suomalaisille-tyypillistä tuppisuumeininkiä.

Uskon tehokkaan ennakkovaroittelun syyn olleen siinä, että sisimmissämme haluamme, että meidät kuvitellaan junteimmiksi kuin olemmekaan. Tällä tavalla voimme yllättää vastapuolen positiivisesti ja paistatella ihailuissa, kun osaammekin tosielämässä tervehtiä toisiamme ja avata suumme keskustelussa. Kuka nyt ei haluaisi olla tykätty?

Sehän puhuu, suomalainen!

Tehdäänpä nyt hyvän sään aikana muutama asia selväksi.

Suomalainen ei ole juro kuuromykkä, jota pitää ravistella ennen kuin se reagoi. Suomalainen kykenee puhumaan tunteistaan. Suomalainen osaa tanssia ilman alkoholia. Suomalainen mies osaa sekä pussata että puhua.

Niin hauskoja kuin nuo myytit ovatkin, ovat ne yhtä paikkaansa pitäviä kuin ajatukset siitä, että kaikki ranskalaiset ovat huippukokkeja ja viinieksperttejä, espanjalaiset jaksavat juhlia pisimpään tai että Lontoossa sataa aina.

Ehdotan uudeksi suomimyytiksi sitä, että suomalainen aina vähättelee itseään ja maalaa uhkakuvia. Ehkä tuokin väite saadaan joskus kumottua.

ANNA BROTKIN

Kirjoittaja osaa puhua ääneen ja tuntee monta samanlaista suomalaista.

Anna Brotkin

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet