Anna Brotkin

Kenen totuus kerrotaan?

Tuttavani valitti tulleensa kaltoin kohdelluksi mediassa. Hänen sanojaan oli vääristelty ja nostettu esiin epäoleellisia asioita. ”Taas kertoi toimittaja oman totuutensa” hän tuhahti.

Hyvä, että kertoi oman totuutensa, minä ajattelin. Mitä siitäkin tulisi, jos toimittaja kertoisi aina haastateltavan totuuden? Sellaisessa mediaympäristössä yksikään poliitikko ei olisi koskaan ottanut vastaan laitonta vaalirahaa ja Kanerva ei olisi koskaan lähettänyt yhtä ainutta tekstiviestiä.

Uutiset suodattuvat monta kertaa.

Ensin joku suodattaa sen, mistä ylipäätään tehdään uutinen. Sen jälkeen uutinen suodattuu toimittajan kautta: näkökulma on aina kirjoittajansa, haluttiin olla kuinka objektiivisia ja neutraaleja tahansa. Mutta onneksi lopulta juttu suodattuu vielä lukijansa kautta. Jokainen tulkitsee lukemansa itse, ilman valmiiksi ojennettuja lukuohjeita.

Jokainen lisää juttuun oman totuutensa maailmasta.

Totta kai toimittaja kertoi oman totuutensa. Toimittaja nostaa jutussa esille sen, minkä hän arvelee kiinnostavan lukijaa. Sen, mitä hän oppimansa perusteella pitää oleellisena ja tärkeänä, jotta asia tulisi totuudenmukaisesti kerrottua.

Haastateltavan mielestä voi olla tärkeää kiittää tukijoitaan, äitiä, isää ja naapurin kissaa, kertoa että hän pitää saunomisesta ja että lain rikkomisen taustalla oli ideologia. Harmi vaan, että se ei tee vielä uutista.

Siinä on vasta yksi puoli tarinasta, ja tarvitaan toinen ja kolmaskin, jotta lukija voi miettiä mille puolelle jokea hän kuuluu.

Hyvä juttu kuulee osapuoliaan, mutta ei kuuroudu yhden totuuden jälkeen. Hyvä totuus on sellainen, jossa kolikolla on enemmän kuin kaksi puolta.

Anna Brotkin

Kirjoittaja pitää vanhoista sanonnoista, kuten ”totta toinen puoli”.

Anna Brotkin

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet