Anna Brotkin

Pienempi paha on suurempi paha

Olen viime aikoina alkanut harrastaa vessakirjoitusbongailua. Tekstien lukeminen avartaa maailmankatsomusta sopivan kierolla tavalla. Suurin osa julkisten käymälöiden seinäkirjoittelusta on silkkaa huutelua ja haukkumista - aivan kuten nettikeskustelut, joissa nimettömyyden varjosta voi räyhätä mielin määrin.

On politiikkaa (valta pois porvareilta, köyhät pois kaduilta), ihmissuhdesetvintää (kannattaako ryhtyä suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa?) ja hehkutusta (Johnny Depp on ihana! Minna loves Aki).

Suurin osa kirjoituksista täyttää yhden ainoan tehtävän: saa aikaa tuhahduksen. Parhaat vessakirjoitukset ovat niitä, jotka saavat sekä hymyilemään että ajattelemaan. Näin kävi jokin aika sitten, kun yliopistoni kirjaston vessassa oleva dialogin pätkä sai minut nauramaan, ja sen jälkeen myös mutristamaan suutani.

Seinässä oli turkistarhausta vastustava tarra.

Ensimmäinen kirjoittaja kommentoi tarraa sanomalla, että hänen mielestään on parempi että turkiksia tuotetaan Suomessa, jossa tuotanto-olosuhteet ovat ihan okei moneen muuhun paikkaan verrattuna. Kotimainen on parempi kuin kaukana tuotettu. Haluatko että tuotanto siirretään Kiinaan? kirjoittaja haastaa.

Seuraava kommentoija huutaa hurraa! Juuri noin tulee ajatella! Senpä takia ja samalla logiikalla lapsityövoima tulisi laillistaa Suomessa, koska täällä työntekijöillä olisi edes hitusen paremmat oltavat.

 

Piikittelevä ironia on klassisen kauniisti puettu, mutta se toimii paremmin kuin tikkukirjaimilla sotattu solvaus. Huomautuksessa on osuva pointti, joka jäi pyörimään päähäni, ei pelkästään turkistarhauskysymyksessä vaan yleisemminkin.

Se, että jokin asia on suurta pahaa pienempi paha, ei tee siitä vielä hyvää. Epäoikeudenmukainen työsopimus ei ole reilu, vaikka se olisikin maailman epäreiluinta sopparia armollisempi.

Asioita tulisi verrata ideaaliin, ei pohjasakkaan: vain kerran viikossa silmittömästi raivoava aviopuoliso ei ole päivittäin karjuvaa kollegaansa parempi. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja ja niistä tulisi pyrkiä johonkin paljon parempaan.

Vessakirjoittaja sai minut pukemaan sanoiksi sen, mitä olen monesti hapuillut: pienempi paha ei oikeasti ole pienempi paha. Meitä on huijattu!

 

Pahimmillaan pienempi paha voi olla jopa suurta pahempi, sillä se uusintaa huonoja tapoja. Se ei käytä tilaisuuttaan edistykseen ja muutokseen, vaan jää laakereilleen lepäämään ja tuudittautuu ajatukseen siitä, että ainakaan se ei ole kaikista huonoista huonoin. Ajattelumalli on sekoitus laiskuutta ja tyhmyyttä, ja se pysäyttää kehityksen.

Olenkin alkanut vihata sanontaa ”huonomminkin voisi olla”. Niin voisi tottahan toki, mutta myös paremmin voisi olla. Mietitäänkö mieluummin sitä?

Anna Brotkin

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet