Silja Kononen

Kolumni: Isolla on isot, pienellä pienen ongelmat – ja on ainakin kolme asiaa, joihin voit itse vaikuttaa

Isoisäni ollessa ikäiseni, eli vuonna 1959, Suomessa oli asukkaita 4,5 miljoonaa. Se on noin miljoona vähemmän kuin nyt.

Viime vuosina poliitikkojen puheista on kuulunut huoli, koska 5,5-miljoonaisen Suomen syntyvyys laskee. Isoisälläni esimerkiksi oli kuusi lasta enemmän kuin minulla.

Rakentamatonta peltoa on Etelä-Suomessa vielä paljon, joten mahtuuhan meitä tänne. Mutta osassa maapalloa tilanne on toinen. Ellei jotain ihmepilleriä keksitä, maa ei riitä ruokkimaan kaikkia eikä varsinkaan tyydyttämään muita haluja; kännyköitä, sähköautoja ja muotivaatteita.

Ja kun ihmiset tulevat liian nälkäisiksi, tapahtuu ikäviä asioita. Kaikki pikkulasten kanssa aikaa viettäneet tietävät sen.

Väestön supistuminen vähentää verotuloja ja pakottaa karsimaan palveluverkkoa. On myös mietittävä, miten menetellään vanhusväestön kanssa. Kuka hoitaa, kun muissakin töissä pitää käydä? Tuodaanko pohjolaan apukäsiä vai lennätetäänkö halukkaat palmun alle sinne, missä on hoivaajia.

Suomessa on käytetty vanhanpiian ja -pojan veroja niille, jotka eivät ole tuottaneet uusia veronmaksajia maahan. Keino istuu kovin huonosti nykymaailmaan, jossa väestön liikakasvu on Suomen syntyvyyttä isompi ongelma.

Sähköyhtiö Helenin lehdessä (3/2019) on juttu kaupungistumisesta. Osa kaupungeista paisuu holtittomasti.

Maailman kansoitetuimmassa kaupungissa Tokiossa on 37 miljoonaa asukasta. Japanilaisella mielenlaadulla ja ankarilla laeilla järjestys säilyy.

Seuraavaksi suurin on Delhi Intiassa. 29 miljoonan asukkaan kaupungissa on paljon rikollisuutta, katulapsia ja saasteongelmia.

Delhiin mahtuisi 623 Hyvinkäätä ja 1 008 Riihimäkeä. Ehkä ongelmammekin ovat samassa mittakaavassa pienempiä?

Ystäväni Marjut ei halua murehtia liikaa ja on ottanut ohjenuorakseen kolme r:ää. Rakasta itseäsi, rakasta muita ja rakasta luontoa. ”Nämä ovat asioita, joihin voin itse vaikuttaa.” hän perusteli, kun juttelimme, miten hullulla tolalla maailma on.

Jos rakastaminen tuntuu liian epämääräiseltä, voi tehdä jotain konkreettista, ottaa vaikkapa mallia ”Roskasakista”. Hyvinkäällä asuva Erkkilän pariskunta kerää muiden heittämät roskat ja tumpit pois.

Vaikuttaa kyllä, että toiminnassa on mukana myös aimo annos rakkautta.

Silja Kononen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet