Paikalliset

Ensio Heikkinen Maitoisten kylästä palkittiin Luomukonkarina

Ensio Heikkinen on tullut tunnetuksi luomuviljelijänä. - Harva tietää, että olen enemmän tehnyt metsähommia, hän paljastaa. Metsähommiin on kuulunut taimien istuttamista ja harvennushakkuita.

Erja Hinkkanen

Maitoisten kylässä, Hausjärven ja Mäntsälän rajalla asuva luomuviljelijä Ensio Heikkinen, 84 on palkittu Luomuliiton hallituksen myöntämällä Luomukonkari-palkinnolla. Heikkinen sai palkinnon ansioistaan luomutuotannon edistäjänä ja lähiruuan kehittäjänä.

Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri sanoo, että luomutuotantoa on nyt harjoitettu Suomessa niin kauan, että alan pioneereiden palkitseminen koettiin tarpeelliseksi. Anita ja Ensio Heikkinen harjoittivat luomutuotantoa jo silloin, kun sitä pidettiin harrastelijoiden ja "heinähattujen" puuhasteluna. Nyt ääni kellossa on muuttunut.

– Luomutuotanto ja luomutuotteiden suosio on lisääntymään päin, Rännäri sanoo.

Hän uskoo, että eräänä syynä tähän on ihmisten tahto tehdä arjessaan hyvää. Erityisesti luomutuotteita ostavat äidit.

– He haluavat lapsilleen ruokaa, jossa ei ole torjunta-ainejäämiä, Rännäri sanoo.

 

Lehmät, joista ei lypsetty maitoa, viljan seassa kasvavat peltovalvatti ja ohdake. Heikkisten luomutila aiheutti alkuvaiheessaan 1980-luvulla monenlaisia kysymyksiä ja ihmettelyjä. Lehmiä Heikkiset pitivät lihan vuoksi. Enimmillään tilalla oli seitsemän lehmää.

– Vasikat saivat imeä niistä maitoa. Yksi lehmä saattoi imettää kolmea, neljääkin vasikkaa, Heikkinen kertoo.

Suurimman osan vasikoita Heikkiset ostivat muualta kasvatettavaksi. Neljä kertaa vuodessa eläimet teurastettiin Mäntsälässä sijainneessa Vainion teurastamossa, jossa ruhot myös paloiteltiin ja pakattiin. Pakattu liha myytiin ruokapiireille aina Keski-Suomea myöten.

Lehmien lisäksi Heikkiset pitivät sikoja ja kanoja ja tuottivat juureksia ja vihanneksia kuten perunoita, porkkanoita, palsternakkaa, lanttua, punajuuria ja keräkaalia. He välittivät ruokapiireille myös muiden luomutilojen tuotteita. Alkuun ruokapiireistä käytiin hakemassa tuotteita, mutta loppuvuosina Heikkinen vei niitä pakettiautolla asiakkaille.

– Transitilla ajoin 600 000 kilometriä ja kuljetin miljoona kiloa luomutuotteita, Heikkinen sanoo.

Juureksia Heikkinen toimittaa edelleen pienimuotoisesti eräälle Steiner-koululle ja muutamalle perhehoitokodille ja kanojakin tilalla on, tosin vain kolme. Lokakuussa kanalaan nimittäin pääsi minkki tai hilleri, joka tappoi suurimman osan kanoista.

 

Ennen luomuun siirtymistä Heikkinenkin ehti harjoittaa tavanomaista maanviljelyä.

–Sorruin ostamaan väkilannoitteitakin ja rikkaruohomyrkkyjä, hän paljastaa.

Molemmat jäivät käyttämättä, kun Heikkinen kuuli biodynaamisesta viljelystä ja luomuviljelystä.

Tilan pellot ovat nyt olleet vuosikymmeniä luomutuotannossa, mikä on tehnyt maan eläväksi. Ero tavanomaisen pellon ja luomupellon välillä näkyi Heikkisen mukaan kuivana kesänä.

– Kaura tuleentui ennen aikojaan tavanomaisessa tuotannossa olevassa pellossa. Luomupellolla kauran kehitys jatkui kuukauden myöhempään, Heikkinen kertoo.

Tämä johtui hänen mukaansa siitä, että hyväkuntoinen maa säilyttää kosteuden pidempään.

Eräänä vuonna Heikkisten tila osallistui Käytännön maamiehen satotaitokilpailuun. Satomäärissä tila jäi kymmenenneksi eli viimeiseksi, mutta taloudellisessa tuotossa tila oli neljäs.

– Olisimme päässeet kolmanneksi, jos härkäpavulle olisi määritetty hinta, Heikkinen kertoo.

Kun koulupojat postia jakoivat

Ensio Heikkinen on asunut melkein koko elämänsä Maitoisten kylässä, Kilpisuon äärellä. Hänen vanhempansa ostivat suon toiselta puolen kuuden hehtaarin rappiotilan vuonna 1936, jolloin Heikkinen oli runsaan vuoden ikäinen.

Viljelystä ja kasvien kasvattamisesta Heikkinen kiinnostui jo pienenä poikana.

– Aloitin viljelyn tupakan kasvattamisella, hän kertoo.

Pian Heikkinen siirtyi tuottoisampiin kasveihin, kuten keräkaaliin. Kaalin kasvattaminen oli tuolloin helpompaa kuin nykyisin. Tuhohyönteisiä ei juuri ollut.

– Kirpoista alkoi olla riesaa kun rypsi ja rapsi otettiin viljelyyn.

Maitoisten kylän erikoisuuksiin kuului Heikkisen kouluvuosina se, että postinjakelusta huolehtivat kylän talojen koululaiset. Postit luovutettiin heille Sälinkäällä. Jakovuoro oli kerran viikossa.

– Sanomalehtien perusteella pystyi päättelemään jokaisen talon puoluekannan. Kokoomuslaisille tuli Uusi Suomi ja Maakansa maalaisliittolaisille. Sosiaalidemokraattia ei tänne tilattu, Heikkinen muistelee.

– Meille mukuloille lehdet olivat aarreaittoja, sillä niissä julkaistiin sarjakuvia, hän jatkaa.

Vuonna 1952 Heikkinen lähti opiskelemaan maanviljelyskouluun ja valmistui kahta vuotta myöhemmin. Noihin aikoihin traktorit tekivät tuloaan. Heikkinen sai yhdessä naapurin pojan kanssa ostettua traktorin vuonna 1956.

– Maaseudun Tulevaisuudessa oli siitä ilmoitus. Soitin sillä tunnilla ja lähdin Kauhavalle ostamaan traktoria. Olin siinä hyvä, kun olin ajanut kahta traktoria aiemmin, Heikkinen kertoo huvittuneena.

 

 

 

 

 

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat