Paikalliset

Riihimäkeläistä Tuomasta, 22, kiusattiin rankasti neljänneltä luokalta yläasteen loppuun asti –  terapeutti perustaa vertaistukiryhmän saman kohtalon kokeneille

Tuomas Väisänen on joutunut kokemaan vuosia jatkunutta kiusaamista.

Ari Peltonen

Riihimäkeläistä Tuomas Väisästä, 22, kiusattiin koulussa viisi vuotta. Toiset lapset jättivät hänet yksin, nimittelivät ja nolasivat. Häntä tönittiin, peloteltiin sytkärillä, hänelle työnnettiin lunta kauluksesta sisään ja häntä pahoinpideltiin.

– Kuudennen luokan kevätlukukauden päätteeksi yksi tyyppi löi minua naamaan. Aloitin sitten kesälomani leuka mustana.

Suurimmaksi osaksi hän oli näkymätön. Hylkiö, jonka kanssa ei haluttu olla tekemisissä, eivät edes ne luokan kiltimmät tyypit, jotka eivät osallistuneet kiusaamiseen.

Kiusaajia oli muutama, yleensä yksi päätekijä sekä hännystelijöitä ja hiljaisia hyväksyjiä.

Tuomas kasvoi perheensä ainokaisena. Omasta mielestään hän oli aivan tavallinen, iloinen ja sosiaalinen poika.

Ala-asteen neljännellä jokin muuttui. Tuomas ei itse aluksi edes huomannut, että häntä alettiin eristää.

– Luokanvalvoja otti sen puheeksi ja sanoi vanhemmilleni, että vietän välitunnit usein yksin.

Yksinoloon tottuu. Välitunnit kuluivat koripalloa heitellen. Pahemmaksi tilanne muuttui, kun sanallinen kiusaaminen alkoi. Tuomas keskittyi koulunkäyntiin. Hän sai hyviä ja kohtalaisia numeroita, jonkin kympinkin.

– Kiusaamisen takia en jäänyt koulusta ikinä pois, vaikka sinne oli raskasta mennä. Kerran silmälasitkin hajosivat, kun kimpussani oli yhtä aikaa useampi poika.

Kiusaajat olivat aina poikia.

Kotona Tuomas uskalsi puhua asiasta. Pienemmistä tapauksista ei otettu kouluun yhteyttä, mutta kun tekoja oli kertynyt useampia, isä lähetti sähköpostia luokanvalvojalle ja rehtorille.

Järjestyi tapaamisia, joihin kiusattu ja kiusaajat kutsuttiin, mutta Tuomaksen mukaan ne eivät auttaneet kuin korkeintaan hetkeksi.

Kiusaajat pyysivät joskus anteeksi, mutta Tuomaksesta se ei tuntunut vilpittömältä. Hänelle on jäänyt mieleen opettajan toteamus, että ”pojat etsii itseään” sekä vähättelevä asenne, jota hän toisinaan tilanteissa koki.

Tuomaksen mielestä systemaattisella koulukiusaamisella ei ole mitään tekemistä poikamaisen nahistelun kanssa.

– Tietääkseni kiusaajat eivät saaneet jälki-istuntoa eikä heitä uhattu erottaa määräajaksi koulusta. Se oli vaan sitä puhumista.

– Siitä luokanvalvojalle pisteet, että hän kuitenkin uskoi minua, eikä sanonut, että ”sä vain liioittelet”.

Kiusaajiaan Tuomas ei päässyt pakoon yläasteelle siirryttäessä. Hän itse toivoo, että lapsista muodostettaisiin tuossa siirtymävaiheessa uusia ryhmiä ja kiusaajaporukat hajautettaisiin.

Kun tuli aika jatkaa lukioon, Tuomas pelkäsi, että kiusaaminen jatkuu.

– Ensimmäinen vuosi meni odottaessa, että milloin se alkaa.

Tuomakselle oli siinä vaiheessa kehittynyt kiusatun identiteetti. Hän ei arvostanut itseään.

– En osallistunut luokan yhteisiin menoihin, risteilylle tai vanhojentansseihin. Kiusaajat tavallaan veivät minulta elämäni.

Eräällä joululomalla Tuomas tunsi, ettei enää jaksa. Hän itki ja pelkäsi tekevänsä itselleen jotain, mutta kertoi vanhemmilleen olostaan. He hankkivat hänelle apua.

– Se puhuminen pelasti minut. Osalle tapahtuu peruuttamattomia juttuja, masentuneena on menty kauppakeskuksen vessaan ja ripustauduttu sinne.

Tuomas on saanut yksilöterapiaa, ja hänelle etsitään sopivaa mielialalääkettä. Lukion jälkeen hän pääsi armeijaan, muttei voinut suorittaa sitä loppuun.

– Niskani kipeytyi pahasti ja huimaavan olon vuoksi palvelus piti keskeyttää. Fysioterapeutti ei keksinyt muuta syytä huimaukselle, kuin että olen kiusaamisen vuoksi jännittänyt kehoani niin paljon.

Jopa invalidisoivasta huimauksesta huolimatta hän hakeutui opiskelemaan tietotekniikkaa ammattikorkeakouluun, ja saikin paikan. Siellä olisi pitänyt olla reipas ja tehokas – osata opiskella. Tässä kohtaa voimat loppuivat. Opiskelu ei luonnistunut, ja hän jäi jälkeen muista.

Koulukiusaaminen oli tehnyt hänestä parikymppisenä ihmisraunion.

– Kun katson tuttuja, jotka opiskelevat, seurustelevat tai ovat töissä, tulee ulkopuolinen olo.

Nyt Tuomas keskittyy parantamaan itseään terapiassa. Hän käy läpi kokemuksiaan ammattilaisen kanssa. Hän yrittää päästä eroon peloista ja rakentaa palasista uuden minän: hän toivoo vielä joskus olevansa taas se kiva poika. Hän ei ole tyhmä ja muita huonompi. Hän kelpaa.

– Koulusta olen saanut viestiä, ettei opiskelun aloittamista voi lykätä ikuisesti. Paikka menee todennäköisesti alta, ennen kuin saan itseni kuntoon. Mutta olen hyväksynyt sen. Tärkeintä on toipua rauhassa.

Vaikka mieli on vielä hauras, Tuomas on päättänyt, että jonain päivänä hän uskaltaa taas elää.

Ja kiusaajien valta on riisuttu pois.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

5730003-n.jpg

Inkeri Toivanen kertoo, että tilakysymyksen pitkittyminen ei lannista häntä ja hänen työpariaan. Kuva: Ari Peltonen

Kiusatut kokevat usein jäävänsä yksin. Yksinäiseltä tuntuu myös Tuomas Väisäsestä, mutta hän tietää, että kohtalotovereita on monia.

Riihimäellä on aloittamassa uusi, osallistujille ilmainen terapiaryhmä, joka on tarkoitettu koulukiusatuille aikuisille.

Ryhmän toinen vetäjä on Inkeri Toivanen, joka on käynyt Valopilkku-koulutuksen. Toinen on Jaana Ehnroth.

Se on kehitetty eheyttämään kiusattuja ja palauttamaan heidän elämänhallintansa.

– Kiusaaminen saa riittää. Sen on loputtava, Toivanen napauttaa.

Eläkkeellä oleva nainen tekee työtään vapaaehtoisena. Ryhmän on tarkoitus aloittaa toimintansa tammikuun lopulla, mutta tilakysymys on yhä auki.

– Toivonkin, että jos jollain taholla olisi mahdollisuus tarjota meille tila, he ottaisivat minuun yhteyttä, kuten myös ryhmään pääsyä toivovat, Toivanen (puhelin 040-555 8452) kertoo.

Hänelle kyseessä on omiin kokemuksiin pohjautuva kutsumustyö. Aktiivisen työuransa hän teki Kansanlähetysopiston toimistosihteerinä ja on lisäksi kouluttautunut sielunhoitoterapeutiksi.

Toivasen oma läheinen oli myös rankasti koulukiusattu.

– Uskon, että se vaikutti hänen skitsofreniansa puhkeamiseen. Käyn katsomassa häntä kerran kuussa Niuvanniemessä Kuopiossa. Hänellä on kaksi hoitajaa, vuorokauden ympäri. Voi kuvitella mitä sellainen tulee maksamaan yhteiskunnalle.

Toivanen sanoo, että ryhmä on onnistunut, jos se tervehdyttää edes pari syrjäytynyttä ihmistä yhteiskuntakelpoisiksi. Tuomas Väisäsen mahdollisuuksiin hän uskoo täysin.

– Hän on upea nuori, ja todella rohkea nuorimies antaessaan tälle ilmiölle kasvot.

Valopilkku

Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkku tukee kiusattujen lasten vanhempia sekä entisiä että parhaillaan kiusaamista kokevia.

Raha-automaattiyhdistys on rahoittanut toimintaa 10 vuotta. Sitä koordinoi Harjulan Setlementti ry Lahdessa.

Järjestää koulutuksia ammattilaisille ja yhteistyömahdollisuuksia viranomaisille.

Toiminta on valtakunnallista ja tuen piirissä oleminen on ilmaista.

Lisätietoa www.valopilkkuja.fi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Älä lohduta kiusattua lasta väärin, neuvoo asiantuntija – "Uhrin ei tarvitse ymmärtää, vaikka kiusaajallakin olisi vaikeaa"8.8.2017 20.02
Koulukiusaaminen aiheutti rikosilmoituksen Hausjärvellä10.4.2014 21.44
Hoitaja Titta Kurki joutui töissä kiusaajan uhriksi ja kirjoitti kokemuksistaan runokirjan: "Joskus on vain pakko lähteä"2.11.2018 10.45
IL: Koulukiusaajat levittivät pornojuoruja – kiusatusta tehtiin lastensuojeluilmoitus20.11.2016 12.09
Älä alistu kiusaajallesi ─ työpaikkakiusaajan ura katkeaa kuudella keinolla28.11.2016 18.53

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat