Paikalliset

Hääpäivämatkalta palasi kotiin nuori leski – "Näyttää siltä, että Jussi on kuollut"

Riihimäkeläinen Eija Isoaho olisi toivonut perheelleen enemmän keskusteluapua yhteiskunnan eri toimijoilta. Parasta tukea raskaassa elämäntilanteessa hän on saanut saman kokeneilta. 

Eija Isoaho on saanut voimaa vertaistuesta.

Ari Peltonen

Se oli palkinto kevään uurastuksesta. Valoa, lämpöä ja aikaa yhdessä.

Riihimäkeläinen Eija Isoaho työskentelee kirjanpitäjänä. Vuonna 2018 hän perheineen päätti, että kun tilinpäätökset ovat pulkassa, lähdetään reissuun heti toukokuussa. Juhlitaan uusperheen vanhempien nelivuotishääpäivää. Otetaan varaslähtö kesään.

Matkalle lähtiessään Isoaho ei tiennyt, että sen jälkeen mikään ei olisi ennallaan.

 

– Viimeisenä loma-aamuna kuulin Jussin kuorsaavan omituisesti. Ajattelin, että hän pelleilee tyttärellemme. Ääni jatkui, ja nousin ylös sängystä. Jussikin nousi.

– Samassa hän kaatui maahan tiedottomana. Jotenkin ymmärsin jo heti silloin, että hän ei enää siitä herää.

Perheen varhaisteini-ikäinen poika juoksi hotellin vastaanottoon hakemaan apua. Hotellihenkilökunta aloitti elvytyksen, pian saapui ambulanssi.

– Minä ja lapset odotimme toisessa hotellihuoneessa. Laitoin läheisille ystävilleni Whatsapp-viestin ryhmäämme: ”Näyttää siltä, että Jussi on kuollut”.

Hoitotoimet lopetettiin tunnin kuluttua. Eija Isoaho oli jäänyt leskeksi toukokuisena lauantaiaamuna Mallorcalla.

 

– Ei Jussi ihan terve mies ollut. Kolesterolia oli, ylipainoakin. Mutta ei hän sairaaltakaan vaikuttanut. Kuolema tuli täytenä yllätyksenä.

Äkkikuolemasta aiheutuu usein omaisille sokki. Ei ole aikaa varautua, ei hyvästellä. Kuolemaa seuraa tyypillisesti epäusko, ja vasta sokin hälvettyä tulee suru.

Tuona aamuna Eija Isoaho yritti hahmottaa tilannetta. Hotelli järjesti rauhallisen huoneen, josta hän saattoi soittaa kotimaahan. Toinen suomalaisperhe otti lapset hoteisiinsa. Nuori matkatoimiston kohdeopas yritti auttaa siinä missä voi.

– Niin me pääsimme koneeseen. Aamuyöstä sisko puolisoineen haki meidät kentältä. Äiti oli kotona Riihimäellä vastassa.

Olo oli epäuskoinen. Jussi oli todella kuollut.

 

43-vuotiaana menehtyneen Jussin kuolinsyyksi paljastui sydänkohtaus. Hänet haudattiin Riihimäelle samana päivänä kun Suvivirsi saatteli perheen esikoisen kesälomalle. Kuopus oli vielä päiväkodissa.

Kotiinpaluun ja hautajaisten väliset viikot olivat kuluneet kuin sumussa. Eija Isoaho oli ensimmäisen viikon sairauslomalla, sitten hän halusi palata töihin.

– Minulla on ihana työyhteisö ja työnantaja, joka ymmärsi tilanteen. Sain tehdä voimieni mukaan.

Kaikenlaista järjesteltävää oli paljon. Piti hakea hautauslupaa, piti alkaa heti miettiä raha-asioita ja muuta.

– En lamaantunut. Olin elänyt ennen Jussiakin, ja tiesin, että osaan kyllä. Että selviämme kyllä.

Käytännön asiat hoituivat, vaikka Eija Isoaho oli henkisesti turta.

 

Kriisiapua Eija Isoaho oli hakenut itselleen ja lapsilleen heti kotiinpaluupäivänä. Sitä järjestyikin, mutta perhe olisi kaivannut siltä enemmän syvyyttä, henkistä huolenpitoa.

– Kehotettiin nukkumaan ja syömään ja pitämään huolta perusasioista. Se on tietenkin tarpeellinen neuvo, mutta ei oikein siinä tilanteessa riittänyt.

– Tarve käydä tapahtumaa läpi oli valtava. Puhumisen tarve oli suunnaton.

Onneksi olivat ystävät, jotka muodostivat apuringin. He kävivät kaupassa ja veivät kuopusta puistoon vuorotellen. Ja kuuntelivat.

– Tunteeni vaihtelivat. Apu oli ihanaa, mutta sitten tuli tarve olla yksin.

Suru toi mukanaan myös kyvyn sanoa ei. ”Kiitos avusta. Tiedän että tarkoitatte hyvää, mutta tänään ette voi tulla auttamaan.” Isoahon mukaan kaikki apu on tervetullutta ja arvokasta, mutta auttaa pitää aina autettavan ehdoilla.

 

Ensimmäiset kuukaudet Isoaho kuljeskeli koiran kanssa pelloilla ja itki. Itki näkyvästi ja äänekkäästi.

– Suru on tuonut sellaisenkin ominaisuuden mukanaan, että en yhtään estele itkua. Se tulee kun se tulee.

– Eikä kukaan siitä oikeastaan piittaa, siitä että itken.

Pitäisikö piitata?

Pitäisi, sanoo Isoaho. Pitäisi kysyä, että onko sulla kaikki hyvin. Että voinko auttaa.

– Kyllä se loukkasi, kun Prismassa tuli vastaan tuttuja, joiden kanssa syntyi katsekontakti. Ja jotka sitten luikkivat hyllyjen väliin piiloon.

Isoaho sanoo ymmärtävänsä hyvin, että surevan kohtaaminen pelottaa. Silti hän rohkaisee voittamaan pelon. Mitään ei tarvitse sanoa, jos ei osaa. Halauskin riittää.

Perhe on saanut nyt puolitoista vuotta kestäneessä surutyössään monenlaista ammattiapua, mutta se ei ole tullut itsestään.

– Pitää osata hakea ja kysyä, ja se on surullista. Toivoisin, että näin rankassa paikassa kaikki turva tulisi automaattisesti.

Parhaat neuvot ja ohjeet ovat tulleet saman kokeneilta. Eniten on auttanut Suomen nuoret lesket ry:n Riihimäen paikallisryhmä, jonka vertaistapaamisissa Isoaho käy kuukausittain.

– Konkreettisten ohjeiden lisäksi saan lohtua ja uskoa tulevaan. Näen, että muutkin ovat selvinneet.

Suru ei suinkaan ole väistynyt ensimmäisen vuoden aikana, kuten joskus kuulee luvattavan. Se on edelleen läsnä.

– Silti ilokin palailee hetkittäin. Olemme ottaneet perheeseemme uuden koiranpennun, päättäneet tietoisesti synnyttää itsellemme iloa.

– Se lievittää kipua, hän sanoo hiljaa.

 

Suomen nuoret lesket ry

Työikäisten leskien ja leskiperheiden vertaistukiyhdistys. Perustettu vuonna 2009.

Tavoitteena on tarjota leskille ja leskiperheiden lapsille mahdollisuus tavata samassa elämäntilanteessa olevia ja saada tukea suruun ja leskeyteen liittyvissä asioissa.

Pyrkii vaikuttamaan leskien ja leskiperheiden oikeudelliseen ja taloudelliseen asemaan liittyviin epäkohtiin.

Yhdistys myös kouluttaa ja toimii kokemusasiantuntijana leskeyteen liittyvissä asioissa.

Riihimäen paikallisryhmä kokoontuu seurakunnan tiloissa. Yhteyden saa sähköpostitse [email protected]

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Kun Hannan mies kuoli, hänestä tuntui, ettei elämästä tule mitään. Nyt elämä lasten kanssa tuntuu kaikesta huolimatta hyvältä – "pienet muistutukset Pasista tulevat yllättäen"21.12.2018 21.04
"Mitkään sanat eivät vie surua pois" – miten kohdata sureva ihminen?22.8.2019 04.50
Tarjoustalon perustaja Kari Hautanen innostui ruuan verkkokaupasta – työ sijoittajana antaa voimia myös surutyöhön30.6.2019 20.10
Pauliina Flang kohtasi vanhempien suurimman pelon, kun pieni Alina menehtyi hänen syliinsä - "Auttajien on hyvä tietää, että sureva ihminen ei pyydä apua"17.5.2019 11.21
"Äidin kohtu ei ollutkaan se turvallisin paikka" – riihimäkeläinen äiti toi tuntonsa julki kohtukuoleman vuosipäivänä 23.2.2017 14.15

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat